Karmein Uuden Vuoden aattosi? Tuliko raketti päin näköä vai nolasitko itsesi humalassa?
Aloitan omallani:
Olimme kesällä saaneet uuden koiranpennun. Olin fiksusti suunnitellut, että koira voisi pärjätä Uuden Vuoden aaton sillä, että käymme hyvissä ajoin koiran kanssa pitkällä lenkillä ennen kuin rakettien paukuttelu sallitusti alkaa, ja sitten vietämme iltaa sisällä musiikin ja vieraiden kanssa, niin koiran mahdolliset traumat raketeista jäisivät mahdollisimman vähäisiksi. Olin tästä aika huolissani, koska kaverilla on iso koira, joka pelkää rakettien pauketta ihan hulluna ja jokainen Uusi Vuosi on ihan oma episodinsa, missä pitää käytännössä lukittautua asunnon keskelle vessaan ovet kiinni kun koira on ihan paniikissa ja pissii alleen. En halunnut oman koirani kanssa samanlaista vuosittaista rumbaa.
Siispä reippaasti lenkille klo 16. Hyvinhän siinä ehtii kun vasta alkaa hämärtää, ja raketteja saa aikaisintaan ampua klo 18, ajattelin. ...Ja kattia kanssa. Yhtäkkiä kesken lenkin noin 15 metriä edessämme jotkut pojat (ehkä 15v?) alkoivat paukutella jotain papatteja keskellä jalkakäytävää. No kai nyt vähemmästäkin koira säikähtää, säikähdin minäkin. No koira alkoi tästä juosta ihan hulluna ulisten häntä koipien välissä kotiin niin, että kiitän vieläkin onneani, ettei saanut temmottua itseään irti kaulapannasta, koska sen hetkisen sijaintimme ja kodin välillä oli autotie, ja koira oli menossa aivan sokeana vaiston varassa kotiin. No kotiin pääsimme, mutta sen jälkeen joka ikinen Uusi Vuosi on mennyt niin, että ensimmäisen pamauksen jälkeen ei suostu ulos edes pissalle, ja aamullakin menee ihan korvat luimussa ja peloissaan että vieläkö jossain paukkuu. Huokaus.
Kommentit (71)
Näillä uudisasukkailla on huvia ampua raketit ihmisiä päin. Voi tutustua youtubessa näin suomessakin.
Olin 8 tai 9. Oltiin mummolassa ja isä oli aamulla antanut pienen paukku-setin räjäyteltäväksi minulle ja vuotta vanhemmalle poikaserkulle, isompia pommeja myös. Kilpailtiin älykkäästi kumpi uskaltaa räjäyttää pikku pommin kädessä ja vastaavaa. Aikuiset oli ihan kännissä kaikki.
Illalla kun ammuttiin raketit, kilpailtiin aina kaukana olevan tuntemattoman naapurin kanssa kumpi ampuu hienommat. Kesken ammunnan iso pata kaatui ja alkoi pyöriä ympyrää tulittaen. Oltiin kaikki siinä muutaman metrin päässä ja paettiin miten taidettiin. Lähes aukealla. Sisko hyppäsi kuin hyppynarussa yhden tulipallon yli. Näin miten serkkupoikaan osui. Tuli sotaelokuvat mieleen. Yksi palanut takki tuli. Muuten ei mitään. Ihan kiva uusi vuosi kuitenkin.
en koskaan juhli uutta vuotta pysyn kotona ja katson ikkunasta raketteja.silmävammat ahdistaa,pelkään raketteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uudenvuodenaatto 2004 tsunamin jälkeen, oltiin oltu jouluna Thaimaan Khao Lakissa ja päästy takaisin Suomeen pari päivää ennen uudenvuodenaattoa. Perheenjäseniä oli edelleen kateissa ja tuolloin oli jo aika selvää että he oli kuolleet. Ei ollut oikein mitään suunnitelmia tai tekemistä, toisaalta tuntui tylsältä olla vaan kotona. Näin kyllä kavereita, mutta oli aika ankeaa, kaupungilla oli näitä muistotilaisuuksia kynttilöineen, mutta ainakin jossain käytiin katsomassa rakettejakin.
Ei kukaan läheisiä tsunamissa oikeasti menettänyt jaksa nähdä kavereita
Miksei?
Suru aikana suoraan läheistä eikä hilluta kavereiden kanssa
Vierailija kirjoitti:
Huominen tulee olemaan, koska se on ensimmäinen uuden vuoden aattoni syöpäpotilaana.
Toivottavasti paranet! Hyvää Uutta Vuotta joka tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uudenvuodenaatto 2004 tsunamin jälkeen, oltiin oltu jouluna Thaimaan Khao Lakissa ja päästy takaisin Suomeen pari päivää ennen uudenvuodenaattoa. Perheenjäseniä oli edelleen kateissa ja tuolloin oli jo aika selvää että he oli kuolleet. Ei ollut oikein mitään suunnitelmia tai tekemistä, toisaalta tuntui tylsältä olla vaan kotona. Näin kyllä kavereita, mutta oli aika ankeaa, kaupungilla oli näitä muistotilaisuuksia kynttilöineen, mutta ainakin jossain käytiin katsomassa rakettejakin.
Ei kukaan läheisiä tsunamissa oikeasti menettänyt jaksa nähdä kavereita
Kuka sen määrittää ja millä oikeudella että mitä perheenjäsenten kuoleman jälkeen saa tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uudenvuodenaatto 2004 tsunamin jälkeen, oltiin oltu jouluna Thaimaan Khao Lakissa ja päästy takaisin Suomeen pari päivää ennen uudenvuodenaattoa. Perheenjäseniä oli edelleen kateissa ja tuolloin oli jo aika selvää että he oli kuolleet. Ei ollut oikein mitään suunnitelmia tai tekemistä, toisaalta tuntui tylsältä olla vaan kotona. Näin kyllä kavereita, mutta oli aika ankeaa, kaupungilla oli näitä muistotilaisuuksia kynttilöineen, mutta ainakin jossain käytiin katsomassa rakettejakin.
Ei kukaan läheisiä tsunamissa oikeasti menettänyt jaksa nähdä kavereita
Miksei?
Suru aikana suoraan läheistä eikä hilluta kavereiden kanssa
Ja kuka määrää sen mitä suruaikana tehdään? Tsunamissa oli hän eri asia kun oli kadonneita eikä kuolleita, ei oikeastaan voinut tehdä mitään konkreettista, järjestää esimerkiksi hautajaisia niin kuin yleensä.
Millennium teininä mökkibileissä. Silloinen tyttöystävä hävisi kesken illan jonnekin. Ei vastannut puhelimeen ja huoli oli kova. Aamulla selvisi, että oli pettänyt minua naapurimökillä kahden eri jannun kanssa.
Vietin sen vauvapalstalla. Löytyikö pohja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uudenvuodenaatto 2004 tsunamin jälkeen, oltiin oltu jouluna Thaimaan Khao Lakissa ja päästy takaisin Suomeen pari päivää ennen uudenvuodenaattoa. Perheenjäseniä oli edelleen kateissa ja tuolloin oli jo aika selvää että he oli kuolleet. Ei ollut oikein mitään suunnitelmia tai tekemistä, toisaalta tuntui tylsältä olla vaan kotona. Näin kyllä kavereita, mutta oli aika ankeaa, kaupungilla oli näitä muistotilaisuuksia kynttilöineen, mutta ainakin jossain käytiin katsomassa rakettejakin.
Ei kukaan läheisiä tsunamissa oikeasti menettänyt jaksa nähdä kavereita
Miksei?
Suru aikana suoraan läheistä eikä hilluta kavereiden kanssa
Eihän se, että tekee muutakin kuin istuu yksin kotona, sulje mitenkään pois sitä suremista. En surrut kotona sen enempää kuin silloin kun olin kaverien kanssa. Menin myös kouluun heti kun koulut sitten taas tammikuussa alkoi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uudenvuodenaatto 2004 tsunamin jälkeen, oltiin oltu jouluna Thaimaan Khao Lakissa ja päästy takaisin Suomeen pari päivää ennen uudenvuodenaattoa. Perheenjäseniä oli edelleen kateissa ja tuolloin oli jo aika selvää että he oli kuolleet. Ei ollut oikein mitään suunnitelmia tai tekemistä, toisaalta tuntui tylsältä olla vaan kotona. Näin kyllä kavereita, mutta oli aika ankeaa, kaupungilla oli näitä muistotilaisuuksia kynttilöineen, mutta ainakin jossain käytiin katsomassa rakettejakin.
Ei kukaan läheisiä tsunamissa oikeasti menettänyt jaksa nähdä kavereita
Miksei?
Suru aikana suoraan läheistä eikä hilluta kavereiden kanssa
Eihän se, että
En usko silti että kukaan menee kavereiden kanssa jos oikeasti perhe oli tsunamissa
Vierailija kirjoitti:
Poltin korvani tähtisadetikulla. Älkää kysykö kun en itsekää ymmärrä.
No ei kyllä kiinostakkaan
Vierailija kirjoitti:
Ilotulitteet on vähän tyhmemmän väen huvituksia. Oma henkilökohtainen uudenvuoden rimanalitukseni oli se, että olin niin humalassa, että kiljuin Aikuisen naisen kotikaraokessa. Oli hirveä ilta, erityisesti yleisölle.
Sinun kiljuminen on tyhmempien huvituksia. 🤮🤮🤮
Vierailija kirjoitti:
Näillä uudisasukkailla on huvia ampua raketit ihmisiä päin. Voi tutustua youtubessa näin suomessakin.
Älä persu puhu paskaa... minnepäin persujen Vornanen ampui luvattomalla pistoolilla ????😝
Vierailija kirjoitti:
Isäni kuoli uudenvuoden aattona.
Mitä sille tuli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni kuoli uudenvuoden aattona.
Mitä sille tuli?
Syöpä. Todettiin 4.12. eli 4 viikkoa diagnoosista.
Tsunami uusivuosi kun kaupungin ilotulitukset peruttiin, ihan tyhmää
Vierailija kirjoitti:
Tsunami uusivuosi kun kaupungin ilotulitukset peruttiin, ihan tyhmää
Miten ilotulitusten peruminen auttaa tsunamissa kuolleita?
Olin ala-asteikäinen lapsi. Vanhempani olivat juoneet ja heidän välilleen syttyi riita jossain kohtaa iltaa. Loppu ilta ja yö meni kuunnellen sitä huutoa ja raivoamista, lopuksi isä joi itsensä niin kovaan humalaan, että hortoili ympäri huushollia ja kaatui ryminällä varastoon ja jäi sinne makaamaan äitin v*ttuilessa vieressä. Heräsi sieltä sitten seuraavana päivänä. Sen jälkeen vietin uudet vuodet kaverini tykönä.