Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Karmein Uuden Vuoden aattosi? Tuliko raketti päin näköä vai nolasitko itsesi humalassa?
28.12.2025 |
Aloitan omallani:
Olimme kesällä saaneet uuden koiranpennun. Olin fiksusti suunnitellut, että koira voisi pärjätä Uuden Vuoden aaton sillä, että käymme hyvissä ajoin koiran kanssa pitkällä lenkillä ennen kuin rakettien paukuttelu sallitusti alkaa, ja sitten vietämme iltaa sisällä musiikin ja vieraiden kanssa, niin koiran mahdolliset traumat raketeista jäisivät mahdollisimman vähäisiksi. Olin tästä aika huolissani, koska kaverilla on iso koira, joka pelkää rakettien pauketta ihan hulluna ja jokainen Uusi Vuosi on ihan oma episodinsa, missä pitää käytännössä lukittautua asunnon keskelle vessaan ovet kiinni kun koira on ihan paniikissa ja pissii alleen. En halunnut oman koirani kanssa samanlaista vuosittaista rumbaa.
Siispä reippaasti lenkille klo 16. Hyvinhän siinä ehtii kun vasta alkaa hämärtää, ja raketteja saa aikaisintaan ampua klo 18, ajattelin. ...Ja kattia kanssa. Yhtäkkiä kesken lenkin noin 15 metriä edessämme jotkut pojat (ehkä 15v?) alkoivat paukutella jotain papatteja keskellä jalkakäytävää. No kai nyt vähemmästäkin koira säikähtää, säikähdin minäkin. No koira alkoi tästä juosta ihan hulluna ulisten häntä koipien välissä kotiin niin, että kiitän vieläkin onneani, ettei saanut temmottua itseään irti kaulapannasta, koska sen hetkisen sijaintimme ja kodin välillä oli autotie, ja koira oli menossa aivan sokeana vaiston varassa kotiin. No kotiin pääsimme, mutta sen jälkeen joka ikinen Uusi Vuosi on mennyt niin, että ensimmäisen pamauksen jälkeen ei suostu ulos edes pissalle, ja aamullakin menee ihan korvat luimussa ja peloissaan että vieläkö jossain paukkuu. Huokaus.
Kommentit (71)
Olin parikymppisenä silloisen avokkini kanssa isossa yökerhossa uudenvuodenaaton iltana. Meillä oli tapana, että jos lähdimme kahdestaan viihteelle, saimme osan illasta jutella ja tanssia muidenkin kuin toistemme kanssa. Näin tehtiin myös tuona uutenavuotena. Sovimme, missä paikassa tapaamme ennen puoltayötä. Kun tulin paikalle ihan ajoissa, avokki olikin siellä raivoissaan. Hän ei ilmeisesti ollut löytänyt toivomaansa seuraa ja väitti, että minä olin muka piipahtanut viereisen hotellin puolella jonkun miehen kanssa ollessani omilla teilläni. Hyvin olisin kuulemma ehtinyt. (Sanottakoon tässä, että avokki oli jo aikaisemmin väläytellyt mustasukkaisia piirteitään ja olin jo jossain määrin harkitsemassa eroa.) Yritin sanoa, että olin kyllä ollut yökerhossa koko ajan, mutta hänen ärtymyksensä ei laantunut. Hän alkoi tuuppia minua kohti naulakoita, että nyt lähdetään. Kaksi meille vierasta naista katsoi sitä touhua vierestä ja he sanoivat mulle jotenkin, että "älä anna ton kohdella itseäsi ihan miten tahansa". Tämä jotenkin tsemppasi mua ja känninen ratkaisuni oli, että ulko-ovelta lähdinkin juoksemaan toiseen suuntaan enkä taksiin, minne avokki oli suuntaamassa. (En muista, halusinko alun perin vain vähäksi aikaa pakoon hänen tönimiseltään ja äksyilyltään vai ajattelinko käydä vielä jossain baarissa.) Joka tapauksessa menin suoraan paikallisjunaan ja matkustin sillä kotiin.
Siellä odotti hävityksen kauhistus. Avokki oli ehtinyt taksilla kotiin ennen minua ja raivoissaaan oli pistänyt kämppää matalaksi. Tavaroita oli paiskottu lattialle ja rikottu, tärkeitä papereitani oli revitty. Hän oli viiltänyt veitsellä eteisen naulakossa riippuneen nahkatakin selän halki luullessaan kännipäissään sitä minun takikseni, mutta se olikin hänen omansa, hah!! Siinä muutamia sekunteja näkymää pällisteltyäni tajusin, että makuuhuoneesta kuuluu uikutusta. Avokki siellä istui sängyllä ja ulisi surkeana, että hänestä tulee verta. Hän oli rikkonut peilin ja kävellyt sitten vahingossa niihin sirpaleisiin. Jouduin paikkailemaan häntä siinä sitten, mitään syvempiä vaurioita ei ollut (onneksi?). Tämä konkreettinen haavojen hoito jotenkin tasoitti tilannetta eikä siinä enää riidelty, vaan sammuttiin. Seuraavana päivänä korjailimme vahinkoja ja avokki oli aika hiljaista poikaa. Tuo uusivuosi selkeytti kyllä sen päätökseni, että avokki oli parin kuukauden kuluttua exä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan kauhea kokemus ap, koira säikähti. Oispa omatkin surutta ja ongelmat tuota luokkaa.
Vierailija kirjoitti:
Aivan kauhea kokemus ap, koira säikähti. Oispa omatkin surutta ja ongelmat tuota luokkaa.
Ei tämä ole mikään kilpailu että kenellä on ollut uuh, rankempaa elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Aivan kauhea kokemus ap, koira säikähti. Oispa omatkin surutta ja ongelmat tuota luokkaa.
Älä viitsi
Vierailija kirjoitti:
Vietin sen vauvapalstalla. Löytyikö pohja?
Meillä oli siipan kanssa hauska aatto. Minä olin palstalla ja siippa katseli Halista. Siinä sitten vertailtiin kokemuksia. Paljon huonomminkin olisi voinut mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan kauhea kokemus ap, koira säikähti. Oispa omatkin surutta ja ongelmat tuota luokkaa.
Ei tämä ole mikään kilpailu että kenellä on ollut uuh, rankempaa elämässä.
Harmittaako?
Olin nuori ja suutuin uuden vuoden bileissä eksään. Bileet olivat maalla,omakotitalossa jota ympäröi pimeä luminen metsä. Juoksin vihaisena ilman takkia, farkut ja ohut neule ja (nilkkapituiset) bootsit yllä metsään. Pian tajusin että olin tehnyt virheen. Oli pimeää,olin reisiä myöten hangessa,oksat löi naamaan, alkoholista huolimatta tuli kylmä. Ja eksä kuvitteli minun murjottavan pihaportailla,meni kai puoli tuntia kunnes tajusi ettei löydä minua ja takkikin roikkuu naulakossa.
Kun minut lopulta löydettiin en pystynyt siltä tärinältä puhumaan,muistan vaan sen hälinan kun minut istutettiin takan lämpöön ja joku sanoi että " pitäisikö sen ottaa noi märät vaatteet pois" ja joku toi huopaa.. Lopulta olin siinä kolmen huovan sisällä,bileiden isännän kolitsihousut ja villasukat päälläni, vaakatasossa kuin känninen muumio. Kun joku tajusi että vuosi vaihtuu, jengi rynni ulos pussailemaan ja halailemaan ja ampumaan raketteja jättäen minut siihen hytisemään. Kun kuski tuli hakemaan meidät kotiin, autossa ei toiminut lämmitys ja koska olin vihainen eksälle yhä,en halunnut nojata tähän lämpöä saadakseni. Ja kotimatkalle piti pukea ne lumesta kastuneet farkut,joita oli turhaan koetettu kuivatella. Kotona kuumaan suihkuun ja äiti tuli vielä kyselemään oven läpi,oliko ollut kivat juhlat... (olin 19 mutta asuin vielä kotona).
Myöhemmin sitten päivystykseen keuhkokuumeen kanssa. Saattoi olla sattumaa,tai saattoi johtua siitä metsäretkestäni. Sanotaan ettei ihminen vilustu kylmästä vaan bakteereista,mutta päteekö se kun kännikala hyppii metsässä ilman takkia..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsunami uusivuosi kun kaupungin ilotulitukset peruttiin, ihan tyhmää
Miten ilotulitusten peruminen auttaa tsunamissa kuolleita?
Ei se ketään auta mutta kun piti moraaliposeerata
Sekä sitten oli hyvä, että kenelläkään ei ollut hauskaa vaan kaikilla naama nurin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsunami uusivuosi kun kaupungin ilotulitukset peruttiin, ihan tyhmää
Miten ilotulitusten peruminen auttaa tsunamissa kuolleita?
Ei se ketään auta mutta kun piti moraaliposeerata
Sekä sitten oli hyvä, että kenelläkään ei ollut hauskaa vaan kaikilla naama nurin?
Eihän sitä nyt hauskaa saa olla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsunami uusivuosi kun kaupungin ilotulitukset peruttiin, ihan tyhmää
Miten ilotulitusten peruminen auttaa tsunamissa kuolleita?
Ei auta
Alue: Aihe vapaa
Ei se ketään auta mutta kun piti moraaliposeerata