Lue keskustelun säännöt.
Karmein Uuden Vuoden aattosi? Tuliko raketti päin näköä vai nolasitko itsesi humalassa?
28.12.2025 |
Aloitan omallani:
Olimme kesällä saaneet uuden koiranpennun. Olin fiksusti suunnitellut, että koira voisi pärjätä Uuden Vuoden aaton sillä, että käymme hyvissä ajoin koiran kanssa pitkällä lenkillä ennen kuin rakettien paukuttelu sallitusti alkaa, ja sitten vietämme iltaa sisällä musiikin ja vieraiden kanssa, niin koiran mahdolliset traumat raketeista jäisivät mahdollisimman vähäisiksi. Olin tästä aika huolissani, koska kaverilla on iso koira, joka pelkää rakettien pauketta ihan hulluna ja jokainen Uusi Vuosi on ihan oma episodinsa, missä pitää käytännössä lukittautua asunnon keskelle vessaan ovet kiinni kun koira on ihan paniikissa ja pissii alleen. En halunnut oman koirani kanssa samanlaista vuosittaista rumbaa.
Siispä reippaasti lenkille klo 16. Hyvinhän siinä ehtii kun vasta alkaa hämärtää, ja raketteja saa aikaisintaan ampua klo 18, ajattelin. ...Ja kattia kanssa. Yhtäkkiä kesken lenkin noin 15 metriä edessämme jotkut pojat (ehkä 15v?) alkoivat paukutella jotain papatteja keskellä jalkakäytävää. No kai nyt vähemmästäkin koira säikähtää, säikähdin minäkin. No koira alkoi tästä juosta ihan hulluna ulisten häntä koipien välissä kotiin niin, että kiitän vieläkin onneani, ettei saanut temmottua itseään irti kaulapannasta, koska sen hetkisen sijaintimme ja kodin välillä oli autotie, ja koira oli menossa aivan sokeana vaiston varassa kotiin. No kotiin pääsimme, mutta sen jälkeen joka ikinen Uusi Vuosi on mennyt niin, että ensimmäisen pamauksen jälkeen ei suostu ulos edes pissalle, ja aamullakin menee ihan korvat luimussa ja peloissaan että vieläkö jossain paukkuu. Huokaus.
Kommentit (28)
Ehkä sitä sitten on päässyt vähällä ja viettänytkin oikein kivoja uusia vuosia vaikka ikinä en ole tehnyt mitään. En siis edes lapsena koska meillä ei vietetty mitään muitakaan juhlia. Nuorena olin yksinäinen, koulukiusattukin ja kammosin jo silloin kaikkia rakettaja ja etenkin papatteja eli en ollut silloinkaan uutena vuotena koskaan missään vaikka ehkä sitä jonkun porukan jatkona olisi saanut kulkea. Millenniumia olisin kyllä halunnut vähän juhlistaa, mutta silloinen ainoa kaveri teki oharit ja katselin sitten raketteja keittiön ikkunasta täydessä tällingissä ja join siideriä. Sen jälkeenkään en ole ollut ikinä missään juhlimassa eli joko olen ostanut itselleni jotain herkkuja kotiin tai sitten olen skipannut koko jutun. Monesti olen ollut jo nukkumassa kun vuosi vaihtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus 1990-luvulla asuin Hervannassa ja ilotulitteita alettiin myydä paljon aikaisemmin kuin nykyään. Jostakin syystä jotkut saivat idean, että on hauskaa ampua raketteja ihmisiä kohti.
Nykyään välttelen ulkona liikkumista rakettien myyntiaikana, koska olen tullut tietoiseksi riskeistä, joita en näiden typerysten vuoksi halua ottaa.
Vierailija kirjoitti:
Ilotulitteet on vähän tyhmemmän väen huvituksia. Oma henkilökohtainen uudenvuoden rimanalitukseni oli se, että olin niin humalassa, että kiljuin Aikuisen naisen kotikaraokessa. Oli hirveä ilta, erityisesti yleisölle.
Lohdullista on niin kliseinen kappalevalinta, että ei varmasti jäänyt kenelläkään pysyvästi mieleen. Jokainen on kuullut useamman huonon kiekaisun tuosta kappaleesta. :D
Tästä on useampi vuosi aikaa. Olin juuri eronnut. Vietin uudenvuoden mökillä porukassa, jossa olin ainoa sinkku. Yhdelle parille oli tulossa lapsi. Toinen pari oli menossa seuraavana vuonna naimisiin. Näistä iloisista perhesuunnitelmista puhuttiin koko ilta. Vuodenvaihteen aikaan parit pussailivat ja minä seisoin yksin. En ole koskaan tuntenut oloani niin yksinäiseksi ja surkeaksi kuin tuona iltana. Join liikaa ja sammuin sohvalle. Aamulla heräsin aivan karmeaan oloon ja uusi vuosi alkoi vessanpytyn halailulla. Näin jälkikäteen tuolle voi jo nauraa, mutta silloin tuntui kyllä kuin olisin maailman surkein olento.
Kannustuksena niille, jotka joutuvat samat fiilikset kokemaan: jo helmikuussa tapasin nykyisen mieheni ja seuraava vuosi olikin yksi tähän astisen elämäni hienoimpia. Eli ankea alku vuodelle ei välttämättä ennusta ankeaa vuotta.
Vietin yksin tylsää aattoa ja päätin, että vähän ennen kahtatoista käyn viemässä lehtiä roskikseen ja katselen samalla raketteja. Heitin sitten samalla lehtien mukana kotiavaimet roskikseen ja vuoden vaihtuessa olin roskiksessa etsimässä niitä.😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uudenvuodenaatto 2004 tsunamin jälkeen, oltiin oltu jouluna Thaimaan Khao Lakissa ja päästy takaisin Suomeen pari päivää ennen uudenvuodenaattoa. Perheenjäseniä oli edelleen kateissa ja tuolloin oli jo aika selvää että he oli kuolleet. Ei ollut oikein mitään suunnitelmia tai tekemistä, toisaalta tuntui tylsältä olla vaan kotona. Näin kyllä kavereita, mutta oli aika ankeaa, kaupungilla oli näitä muistotilaisuuksia kynttilöineen, mutta ainakin jossain käytiin katsomassa rakettejakin.
Jäi pullo Herbaa juomatta ! Se tapahtui 1975-1976 yönä.