Lue keskustelun säännöt.
Puoliso ilmoitti tänään, että haluaa avioeron. Voinko olla huomenna sen takia pois töistä?
28.12.2025 |
En siis yritä estää eroa, vaan totesin hänelle, että okei sitten. Hän on kuulemma miettinyt asiaa jo pitkään, koska riidellään paljon. Itse en olisi halunnut silti tätä ja olen ihan rikki. Ehdittiin olla yhdessä viisi vuotta.
Kommentit (120)
Vierailija kirjoitti:
No itse asiassa tiedän, etten ole työkykyinen, koska itken ja en tule nukkumaan seuraavina öinä. Mutta kannattaako työnantajalle kertoa tämä elämäntilanne poissaolon syyksi vai keksiä jotain muuta?
Ap
Jaksat kuitenkin tänne valittaa? Kukaan läheinen ei ole kuitenkaan kuollut eikä tarvitse alkaa järjestää hautajaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten joillekin voi ero ottaa näin koville? Miten tälläiset ihmiset kestävät läheisen kuoleman?
Myöntäisin lomapäiviä tai palkatonta. Saikun syy tuo ei ole. T. Esihenkilö
Vierailija kirjoitti:
Päätät itse, onko sinulla huomenna riittävästi kykyä ko. työhön. Varmaan moni käytännönläheinen työ onnistuisi, mutta jos vaatii ajatustyötä ja ihmisten kohtaamista, niin ehkä parempi ottaa aikaa toipumiseen. Mulle oli tärkeää jatkaa tuttua arkea ja menin normaalisti töihin, kun nelivuotinen suhde päättyi hyvin äkisti ja erikoisesti. Emme tosin asuneet yhdessä eli käytännön asiat eivät painaneet lainkaan.
Mkelipaha ei ole sairaus mikä oikeuttaisi laiskottelemaan
Vierailija kirjoitti:
Myöntäisin lomapäiviä tai palkatonta. Saikun syy tuo ei ole. T. Esihenkilö
Entä jos työntekijä saa paniikkikohtauksia, hyperventiloi tai ei pysty olemaan itkemättä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myöntäisin lomapäiviä tai palkatonta. Saikun syy tuo ei ole. T. Esihenkilö
Nimenomaan lomat ovat näitä varten. Eli joko vuosilomista tai palkatonta vapaata. Ei mitään saikkua tai "ommoo lommoo" vaan esimiehelle viestiä että "tällainen tilanne, voinko käyttää lomapäiviä/ottaa palkatonta". Ja 99,9% esimiehistä vastaa "käy".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en saanut sairaslomaa puolison kuoltua yllättäen, koska, lääkärin mukaan, suru ei ole sairaus. Onneksi pomo myönsi palkatonta vapaata.
Lääkäri voi tulla siis töihin oman ison kriisin keskellä, kunhan kohdalle sattuu. Wellcome!
Kukaan lääkäri ei ole määritellyt diagnooseja, joista voisi saada palkallisen/palkattoman poissaolon. Kyllä ne kriteerit on tulleet ylempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistuta itseäsi siitä, että sinä ansaitset miehen joka haluaa olla sinun kanssa. Vaikka ero sattuu nyt tosi paljon, niin pikkuhiljaa alat huomaamaan mikä lahja ero onkin. Nyt sinulla on tilaisuus löytää itsellesi joku, joka arvostaa sinua juuri sellaisena kuin olet, haluaa viettää kanssasi loppuelämänsä, eikä koskaan tahdo päästää irti. Haluathan olla miehen kanssa, joka on aivan hulluna sinuun, haluaa tehdä sinusta vaimonsa, eikä ole koskaan elämässään ollut mistään päätöksestä yhtä varma? Jos vastasit kyllä, niin tämä sinun eksä ei ole sinun mies. Hän vain esti sinua tapaamasta sen miehen, jonka kanssa sinun oikeasti kuuluu olla. Muista myös, että et todenäköisesti edes rakasta eksääsi - vaan jotain potentiaalia siitä mitä olisi voinut olla.
Mutta ennen kuin mietitään mitään muita miehiä, niin nyt kaiken sinun rakkauden tulee kohdistua sinua itseäsi kohti. Käännä katse sisäänpäin, ja mitä enemmän t
-
Kiitos tästä, ihanasti kirjoitettu!
Kuuntle eropodcasteja. Minua auttoi erityisesti Dear Ladies -podcastin jakso numero 53. ELÄMÄ ERON JÄLKEEN. Löytyy Spotifysta ja mutta maksumuurin takana. Itse kuuntelin juuri tuon kyseisin jakson varmaan 10 kertaa, koska se tyynnytti mieltäni ihan hirveästi sen jälkeen kun mies jätti minut. Se auttoi minua myös olemaan ottamatta yhteyttä eksään hetkinä, joina olisin voinut antaa mitä vain jos olisin saanut eksän takaisin. Suosittelen ihan oikeasti kuuntelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenterveyden kriisi on täysin hyväksyttävä sairasloman syy.
Eli lääkäriin mars
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme, että kukaan ei halua palkata työntekijöitä, jos työnantajan pitää maksaa työntekijänsä puolison tekojen seuraukset.
Se on osa yrittämisen riskiä. Eivät ne voitot ja tuotot koskaan ole olleet yrittäjälle riskittömiä.
Työntekijän avioero ei voi olla työnantajan riski!
Tosin kun työntekijä ei tienaa edes omaa palkkaansa, on ainakin pienessä yrityksessä perusteet irtisanoa. Se voi olla ap:llekin yllätys, että ensin lähti mies ja sitten loppui työt.
Et valitettavasti pienessäkään firmassa voi potkia työntekijöitäsi ulos sairasloman takia. Jos olet tyhmä, teet YT-menettelyt työpaikalla, mutta siinäkin joudut irtisanomaan tietyssä järjestyksessä työntekijöitä. Et voi irtisanoa heti vain sitä yhtä, jonka naama ärsyttää. Ja YT:n jälkeen et sitten palkkaa yhtään ketään nollasopparilla, määräaikaisella tai yhtään millään hetkeen. Jos sinulla on muita ihmisiä kuin tuo yksi töissä, niin voit olla sata varma, että YT:t vaikuttaa heidän motivaatioonsa tehdä tulosta ja olla yrityksessäsi töissä.
Ilman todellista, oikeaa syytä YT-neuvotteluiden käyttäminen yhden tietyn henkilön irtisanomiseksi on vain yksinkertaisesti ääliömäinen teko. Toki kaikki yrittäjät eivät ole niitä penalin terävämpiä kyniä ja heidän yrityksensä harvoin menestyy millään mittapuulla, koska kasvun ja tuloksen aikaansaamiseksi pitäisi osata käyttää aivojaan ja hoksottimiaan edes säällisellä tavalla. Muutoin tulos on nolla tai miinus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en saanut sairaslomaa puolison kuoltua yllättäen, koska, lääkärin mukaan, suru ei ole sairaus. Onneksi pomo myönsi palkatonta vapaata.
eihän se suru olekaan sairaus. Normaali tunne, vai pitäisikö myös siitä että tuntee olonsa vaikkapa onnelliseksi saada olla pois töistä palkallisesti?
Suru ei ole sairaus, eli jos oma lapsi menehtyy äkillisesti, niin töihin vaan heti, koska suru ei ole sairaus. Suomi nousuun näillä asenteilla!
Saathan sinä ap saikkua mjos mielenterveytesi järkyy, etkä saa nukuttua, siis olet ns, sekaisin. Toisaalta , miks ihmeessä haluaisit elää ihmisen kanssa ,jonka kanssa riitelette kaiken aikaa. Vai onko se sinun elämän tapasi.
Olisin vihainen , ja tietysti myös iloinen ,kun ei tarvitsisi riidellä enää kaiken aikaa.
Jos ,jotain todella rakastaa, ,niin ei siinä päivttäin ruidellä ,,,haloo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itse asiassa tiedän, etten ole työkykyinen, koska itken ja en tule nukkumaan seuraavina öinä. Mutta kannattaako työnantajalle kertoa tämä elämäntilanne poissaolon syyksi vai keksiä jotain muuta?
Ap
Käy suoraan työterveydessä. Ei tarvi kertoa koko elämäntarinaa, elämänkriisi tms on riittävästi.
Työterveyslääkäreiltä on jo pitkään tullut ihmetteleviä viestejä, mikä nykyisin on vikana, kun työelämäätyöelämään viime vuosina tulleet nuoret aikuiset hakevat sairaslomaa kaikkiin pieniinkin elämän vastoinkäymisiin ja varaavat aikoja työterveyspsykologille, kun puolison kanssa tullut pieni riita tms. Työterveydessä hämmästellään, kuinka aikuisilta ihmisiltä kadonnut suhteellisuuden taju eikä mitään enää kestetä ilman kriisiapua. Onko menty jo liiallisuuksiin näiden tunteiden ja sanoitusten kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Miten te pystytte lapset hoitamaan romahtamatta jos tulee ero, vai itkettekö te huutoitkua ja lamaannutte sohvalle lasten eteen? Eikö se ole aika pelottavaa lapsille
Aikuiset lapset hoitaa itsensä.
Niinpä., ette te toisianne rakasta, kun päivittäin riitelette, vai haluatko tapella koko loppuelämän ap? Kaksi on aina eri ,mieltä. Kukaan ei riidellä yksin. Hyvä on erota tässä tapauksessa.
Itse eron jälkeen en pystynyt hetkeäkään olemaan paikoillani. Ensimmäisen kuukauden eron jälkeen keksin itselleni tekemistä jokaiselle hetkelle päivästä. Yksin illalla ukkumaan mennessä ja aamulla herätessä ahdisti ihan hirveästi. Siksi työt ja muut tekemiset olivat pelastukseni.
Tosin, sitten kuukauden kuluttua lamaannuin täysin. En pystynyt tekemään mitään. Sain kuukauden kestävän sairaslomankin. Nukuin vain ja itkin ahdistusta yksin kotona 24/7. En vastannut puhelimeenikaan tai pitänyt yhteyttä kehenkään. Olin aivan ihmisraunio.
Kuitenkin, noin 3 kk eron jälkeen aloin taas voimaan oikein hyvin, vaikka välillä suru iskee yhä kuin salama kirkaalta taivaalta. Erosta on nyt noin 6 kk. Uskon, että kun sitten joskus löydän uuden miehen, nuo hetkittäisen surun purkauksetkin lähtee.
Tsemppiä !
Meillä mielenterveysdiagnoosi pitää saada työterveyslääkäriltä ja työkyvyttömyysaikaa on päivä kerrallaan. Pitää joka päivä mennä lääkärille perustelemaan, miksi on yhä työkyvytön ja kolmantena päivänä se alkaa kyllästyttää: on oltava paikalla aamulla lääkärin määräämään aikaan eli ei todellakaan voi lomailla.
Sama jos yrittää saada vuosiloman haluamaansa aikaan: vain työterveyslääkäri voi kirjoittaa sairauslomaa vuosiloma-aikana. Muiden lääkäreiden todistus ei kelpaa, pitää mennä työterveyteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myöntäisin lomapäiviä tai palkatonta. Saikun syy tuo ei ole. T. Esihenkilö
Entä jos työntekijä saa paniikkikohtauksia, hyperventiloi tai ei pysty olemaan itkemättä?
Ihanko oikeasti itku oikeuttaa palkalliseen sairauslomaan? Minä pystyn koska tahansa itkemään siten, että silmistäni valuu kyyneleitä, vaikka en mitään parkumista esittäisi. Olisi aika hurjaa, jos tämän taitoni ansiosta saisin koska tahansa sairauslomaa.
Jos työntekijä saa paniikkikohtauksen, hyperventiloi tai itkee, niin hän voi keskustella työnantajan kanssa ja palkattomalla vapaalla.
Muistuta itseäsi siitä, että sinä ansaitset miehen joka haluaa olla sinun kanssa. Vaikka ero sattuu nyt tosi paljon, niin pikkuhiljaa alat huomaamaan mikä lahja ero onkin. Nyt sinulla on tilaisuus löytää itsellesi joku, joka arvostaa sinua juuri sellaisena kuin olet, haluaa viettää kanssasi loppuelämänsä, eikä koskaan tahdo päästää irti. Haluathan olla miehen kanssa, joka on aivan hulluna sinuun, haluaa tehdä sinusta vaimonsa, eikä ole koskaan elämässään ollut mistään päätöksestä yhtä varma? Jos vastasit kyllä, niin tämä sinun eksä ei ole sinun mies. Hän vain esti sinua tapaamasta sen miehen, jonka kanssa sinun oikeasti kuuluu olla. Muista myös, että et todenäköisesti edes rakasta eksääsi - vaan jotain potentiaalia siitä mitä olisi voinut olla.
Mutta ennen kuin mietitään mitään muita miehiä, niin nyt kaiken sinun rakkauden tulee kohdistua sinua itseäsi kohti. Käännä katse sisäänpäin, ja mitä enemmän työstät itseäsi ja omanarvontuntoasi, niin luonnollisesti se eksääsi kohdistuva rakkaus alkaakin haihtumaan. Tämä tapahtuu lopulta korkean omanarvontunnon kautta - eli kun sinun omanarvontunto on korkeammalla kuin sinun hetkelliset tunteet, valitset mielummin rakastaa itseäsi, kuin miestä joka jätti sinut. Alat ymmärtää, että sinun rakkaus pitää ansaita, eikä sinun rakkaus edes halua rakastaa miestä, joka ei rakasta sinua. Et edes halua antaa sinun tunteita ja energiaa miehelle, joka ei halua sinua.