Mikä on perimmäinen syy, miksi et halua treffeille kahvilaan?

Koska maksullista naista saa 80€/30min, ei tartte höpistä turhia ja saanti on varmaa, sekä treffeillä on aina Happy end.

M43

En halua treffeille lainkaan, piste.

Vierailija kirjoitti:

Kahvilatreffit käy, mutta kahvi a ei ole mun suosikkitreffipaikka. Kävelytreffit on mukavammat. Pystyn olemaan rennommin, kun kävellään samalla, eikä tarvitse koko ajan tuijottaa toisen naamaa ja pelätä hiljaisia hetkiä.

Jos hiljaisia hetkiä tulee runsaasti, niin sehän nyt vain kertoo siitä, ettei kemiat pelaa yhteen. 

Samoin, jos ei ole alkuunkaan mitään yhteistä, että keksisi jotain muuta kuin kävelyllä käymisen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päässä viiraa ja ahdistaa muut ihmiset.  
Kuulen värejä. 

 

 

Tämä. Lisäksi olen aina niin pihi ja pa, etten pysty maksamaan omaa kahvikupillistani. Jostain kumman syystä se ei viehätä normaaleja aikuisia naisia. Huutelen heidän peräänsä gold diggeriä, kun he ihan muina ihmisinä piippaavat itselleen monen euron kahvin. 

Myös chia-vanukkaat kahvilan vitriinissä ahdistaa kovasti. Pelkään vahingossa tarttuvani sellaiseen.

Kaikki kuuntelevat koko ajan korvat pitkinä supermielenkiintoisia juttujani, kun puhelen niitä näitä. Ahdistaa.

 

Kutsun vieraan naisen mielelläni suoraan nuhruiseen yksiööni. Nainen tuleekin jonkun hörhökaverilauman kanssa. Pilun sijaan saankin pataani ja sinne menevät kortit ja passi ja puhelin. Taas ahdistaa.

Tämäkin on naisten vika!!1 Oveni taakse kutsun vain laadukkaita 18-vuotiaita instababeja. En kyllä yhtään tajua, miten sieltä se tynkähampainen nitkuporukka tuli.

Kerran mies pyysi minua ravintolaan treffeille.

Mies tuli paikalle humalassa ja haukkui minut pystyyn.

En ole sen jälkeen halunnut käydä kahviloissa/ravintoloissa treffeillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kahvilatreffit käy, mutta kahvi a ei ole mun suosikkitreffipaikka. Kävelytreffit on mukavammat. Pystyn olemaan rennommin, kun kävellään samalla, eikä tarvitse koko ajan tuijottaa toisen naamaa ja pelätä hiljaisia hetkiä.

 

Jos hiljaisia hetkiä tulee runsaasti, niin sehän nyt vain kertoo siitä, ettei kemiat pelaa yhteen. 

Samoin, jos ei ole alkuunkaan mitään yhteistä, että keksisi jotain muuta kuin kävelyllä käymisen. 

Kemiaa voi olla muunkinlaista kuin lässytystä.

Katherine.Rosemary kirjoitti:

Kerran mies pyysi minua ravintolaan treffeille.

Mies tuli paikalle humalassa ja haukkui minut pystyyn.

En ole sen jälkeen halunnut käydä kahviloissa/ravintoloissa treffeillä.

 

Wtf. Itsekin törmäsin tällaiseen mieheen, joka antoi sypertykkäyksen ja sitten haukkui pystyyn. Alkaako pikkuisen mielentereys rakoilemaan miehillä ja kuuppa levähtää sitten ei niin yllättäen naisten naamoille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kahvilatreffit käy, mutta kahvi a ei ole mun suosikkitreffipaikka. Kävelytreffit on mukavammat. Pystyn olemaan rennommin, kun kävellään samalla, eikä tarvitse koko ajan tuijottaa toisen naamaa ja pelätä hiljaisia hetkiä.

 

Jos hiljaisia hetkiä tulee runsaasti, niin sehän nyt vain kertoo siitä, ettei kemiat pelaa yhteen. 

Samoin, jos ei ole alkuunkaan mitään yhteistä, että keksisi jotain muuta kuin kävelyllä käymisen. 

Kemiaa voi olla muunkinlaista kuin lässytystä.

Ahaa. No minulle riittäisi ihan tieto, että sinulle jutteleminen on "lässyttämistä", niin etten lähtisi koko treffeille.

Fyysinen kemia riittää seksisuhteeseen, parisuhteeseen tarvitsen vähän muutakin.

Vierailija kirjoitti:

Nyt olen ollut suhteessa reilut 5 vuotta, mutta sitä ennen kävin treffeillä melko paljon. Onnekseni kysyntää riitti ja käytin tinderiä jne. 
Kaikista niistä kerroista kun päätettiin molemmat että tavataan uudelleen yksikään ensitapaaminen ei ollut suoraan kahvilassa vaan aina jossain muualla. Jostain syystä kahvilatreffit olivat melkein aina sellaisia, että pian töiden jälkeen, ehkä jopa kotimatkalla ja todella usein sellainen fiilis oli, että on jotenkin kiire. Omalta osaltani myös jostain syystä aina vähä  "työhaastattelu" fiilis, toinenkaan osapuoli ei osannut olla rento.
Sen sijaan tapaamiset jotka olivat sellaisia, että ensin vaikka yhdessä käveltiin ja sitten mentiin joko kahville tai drinkille toimivat paremmin. Illalliset sitäkin paremmin (miksi eroaa kahvilasta? En osaa sanoa, mutta näin oli) ja sitten kaikkein parhain lopputulos tuli kun tehtiin jotain muuta mikä kiinnosti molempia, käytiin katsomassa joku keikka, teatteria, l

Kävely eli liikunta ja liuottimien nauttiminen totta kai rentouttavat. Huhujen mukaan miehet saa rentoutumaan myös sytyttämällä tulen eli kynttilän.

Sitä vaan mietin että miksi kukaan haluaisi paritella tai pariutua tällaisen alkeellisen hermokimpun kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Nyt olen ollut suhteessa reilut 5 vuotta, mutta sitä ennen kävin treffeillä melko paljon. Onnekseni kysyntää riitti ja käytin tinderiä jne. 
Kaikista niistä kerroista kun päätettiin molemmat että tavataan uudelleen yksikään ensitapaaminen ei ollut suoraan kahvilassa vaan aina jossain muualla. Jostain syystä kahvilatreffit olivat melkein aina sellaisia, että pian töiden jälkeen, ehkä jopa kotimatkalla ja todella usein sellainen fiilis oli, että on jotenkin kiire. Omalta osaltani myös jostain syystä aina vähä  "työhaastattelu" fiilis, toinenkaan osapuoli ei osannut olla rento.
Sen sijaan tapaamiset jotka olivat sellaisia, että ensin vaikka yhdessä käveltiin ja sitten mentiin joko kahville tai drinkille toimivat paremmin. Illalliset sitäkin paremmin (miksi eroaa kahvilasta? En osaa sanoa, mutta näin oli) ja sitten kaikkein parhain lopputulos tuli kun tehtiin jotain muuta mikä kiinnosti molempia, käytiin katsomassa joku keikka, teatteria, l

Kahvila jäykistelyä? Voi hellanlettas sentään. Ymmärtäisin jos kyseessä olisi joku puolustusvoimien lippujuhla mutta ei senkään vuoksi ole syytä paskoa punttiin. Mitähän pääsi sisällä oikein kannat jos kahvilaympäristö saa sinut stressaantumaan? Varmaan aikamoinen moskakasa siellä odottaa leviämistä.

Kahviloiden äänimaailma. Kilisee, kaikuu, tuolinjalat raapivat lattiaa. En tykkää käydä kahviloissa muutenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kahvilatreffit käy, mutta kahvi a ei ole mun suosikkitreffipaikka. Kävelytreffit on mukavammat. Pystyn olemaan rennommin, kun kävellään samalla, eikä tarvitse koko ajan tuijottaa toisen naamaa ja pelätä hiljaisia hetkiä.

 

Jos hiljaisia hetkiä tulee runsaasti, niin sehän nyt vain kertoo siitä, ettei kemiat pelaa yhteen. 

Samoin, jos ei ole alkuunkaan mitään yhteistä, että keksisi jotain muuta kuin kävelyllä käymisen. 

Kemiaa voi olla muunkinlaista kuin lässytystä.

Jos keskustelu on toisen mielestä lässytystä, niin sitä se on myös parisuhteen aikana. Silloin puolisoksi sopii sellainen, joka ei pysty puhumaan.

Päin vastoin, naiset viihtyvät hinttapulien seurassa oikein hyvin, kun he eivät yritä tuikata näitä pistimillään.

Heteromiesten seura ja olemassaolo on vaakalaudalla.

Vierailija kirjoitti:

Kahviloiden äänimaailma. Kilisee, kaikuu, tuolinjalat raapivat lattiaa. En tykkää käydä kahviloissa muutenkaan.

Kuvailit koulujen ruokasalit etkä kahvilaa.

Isommassa kaupungissa asuessa kahvila oli hyvä paikka, kun en sellaisissa koskaan normaalisti käynyt. Nyt pienellä paikkakunnalla en todellakaan haluaisi tavata kylän ainoassa kahvila-ravintolassa, koska kaikki täällä tuntevat toisensa vähintään ulkonäöltä, enkä halua kohtaamiselle julkisuutta jos deittikumppani onkin joku ihan kamala törppö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kahvilatreffit käy, mutta kahvi a ei ole mun suosikkitreffipaikka. Kävelytreffit on mukavammat. Pystyn olemaan rennommin, kun kävellään samalla, eikä tarvitse koko ajan tuijottaa toisen naamaa ja pelätä hiljaisia hetkiä.

 

Jos hiljaisia hetkiä tulee runsaasti, niin sehän nyt vain kertoo siitä, ettei kemiat pelaa yhteen. 

Samoin, jos ei ole alkuunkaan mitään yhteistä, että keksisi jotain muuta kuin kävelyllä käymisen. 

Kemiaa voi olla muunkinlaista kuin lässytystä.

 

Jos keskustelu on toisen mielestä lässytystä, niin sitä se on myös parisuhteen aikana. Silloin puolisoksi sopii sellainen, joka ei pysty puhumaan.

Kerroppa mikä on mielestäsi hyvä keskustelu. Miesten kanssa keskustelu on yleensä jotain autistista vääntämistä ja politiikkaa, naisten kanssa juoruilua ja väninää. 

Kahvilla on kiva käydä yksin ja kuunnella musiikkia, joko kahvilan tai omaa. Miehen ja naisen välinen kemia on sitten jotain ihan muuta, eikä sen tarvitse jatkua pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kahviloiden äänimaailma. Kilisee, kaikuu, tuolinjalat raapivat lattiaa. En tykkää käydä kahviloissa muutenkaan.

 

Kuvailit koulujen ruokasalit etkä kahvilaa.

Enpäs. Koulun ruokasalissa olisi vielä se kakaroiden korviahuumaava mekastus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päässä viiraa ja ahdistaa muut ihmiset.  
Kuulen värejä. 

 

 

Tämä. Lisäksi olen aina niin pihi ja pa, etten pysty maksamaan omaa kahvikupillistani. Jostain kumman syystä se ei viehätä normaaleja aikuisia naisia. Huutelen heidän peräänsä gold diggeriä, kun he ihan muina ihmisinä piippaavat itselleen monen euron kahvin. 

Myös chia-vanukkaat kahvilan vitriinissä ahdistaa kovasti. Pelkään vahingossa tarttuvani sellaiseen.

Kaikki kuuntelevat koko ajan korvat pitkinä supermielenkiintoisia juttujani, kun puhelen niitä näitä. Ahdistaa.

 

Kutsun vieraan naisen mielelläni suoraan nuhruiseen yksiööni. Nainen tuleekin jonkun hörhökaverilauman kanssa. Pilun sijaan saankin pataani ja sinne menevät kortit ja passi ja puhelin. Taas ahdistaa.

Olen nainen, ja olen seurustellut miehen kanssa viisi vuotta, jonka kanssa tavataan aina kahvilassa. En uskalla mennä miehen asuntoon, koska mies voi tehdä minulle pahaa. Samasta syystä en uskalla kutsua miestä kotiini. Olen surisuttanut koko sen viisi vuotta dildoa kotona ja miesystäväni on vedellyt viisi vuotta lapaseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kahvilatreffit käy, mutta kahvi a ei ole mun suosikkitreffipaikka. Kävelytreffit on mukavammat. Pystyn olemaan rennommin, kun kävellään samalla, eikä tarvitse koko ajan tuijottaa toisen naamaa ja pelätä hiljaisia hetkiä.

 

Jos hiljaisia hetkiä tulee runsaasti, niin sehän nyt vain kertoo siitä, ettei kemiat pelaa yhteen. 

Samoin, jos ei ole alkuunkaan mitään yhteistä, että keksisi jotain muuta kuin kävelyllä käymisen. 

Kemiaa voi olla muunkinlaista kuin lässytystä.

 

Jos keskustelu on toisen mielestä lässytystä, niin sitä se on myös parisuhteen aikana. Silloin puolisoksi sopii sellainen, joka ei pysty puhumaan.

Kerroppa mi

Hyvä keskustelu on sellaista, joka soljuu hyvin eteenpäin, ei tule pitkiä taukoja eikä tule puhuttua toisen päälle. Tapaamisen jälkeen on virkistynyt olo. Minusta hyvä aihe keskustelulle on esimerkiksi kirjallisuus, mutta eihän aiheella ole väliä.

Vierailija kirjoitti:

Isommassa kaupungissa asuessa kahvila oli hyvä paikka, kun en sellaisissa koskaan normaalisti käynyt. Nyt pienellä paikkakunnalla en todellakaan haluaisi tavata kylän ainoassa kahvila-ravintolassa, koska kaikki täällä tuntevat toisensa vähintään ulkonäöltä, enkä halua kohtaamiselle julkisuutta jos deittikumppani onkin joku ihan kamala törppö.

Kahvila ei ole missään hyvä paikka tavata. Se on pelkureiden paikka tavata.