Lopetin juomisen kokonaan lähes kaksi vuotta sitten
Vuosi kun vaihtuu niin olen ollut kaksi vuotta täysin raitis. Sitä ennen join yli kaksi vuosikymmentä ensin viikottain juhlien, yleensä ollen hyvin humalassa ja loppua kohden tuurijuopotellen jolloin olin viikkoja selvä ja ratkettuani join monta päivää putkeen.
Jos jokin on täysin muuttunut niin minä. Minulla ei ole enää mitään yhteistä sen ihmisen kanssa joka olin ennen muutosta. Olin esim. seksin suhteen hyvin estoton juomisaikoina pahimmillani ja nykyään tuo touhu ällöttää.
Olen selvänä aika rauhallinen ja harrastan lähinnä lukemista, läheisten kanssa ajanviettoa ja lenkkeilyä. Juodessa olin melko epävakaa ja toisaalta ehkä hauskempi, mutta sekaisin ja eksyksissä.
Nyt on sitten paljon käsittelemistä noissa vuosikymmenissä. Aika paljon tunteita, kokemuksia ja surua painoin juomisella pinnan alle ja kaikki pitää käsitellä. Sitä on tullutkin kahden vuoden aikana reilusti esiinkin. Jos olisin tälle polulle lähtenyt jo aiemmin niin se olisi ollut parempi, koska aika paljon traumoja on kertynyt matkan varrella.
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut 5 vuotta raitis. Alkoholi ei vaikuta minuun, joten se oli rahan tuhlausta, eikä edes maistunut hyvälle. Sama juttu tupakalla, ei mitään vaikutusta, joten eipä tullut siihenkään sitten rahaa tuhlattua. Huumeita ei huvita edes kokeilla.
No tuota ei usko kukaan. Vedä 40 olutta aamusta iltaan vaikka viikko ja ihmettele sitten että vaikuttaako vai ei. Todennäköisesti sinulla on alkoholisti-geeni. Hyvin monet alkkikset sönköttävät silmät harittaen 4 promillen kännissä että selvin päin ovat.
Mulla tulee pian vuosi täyteen alkoholittomuutta ja on kyllä ollut yksi elämäni parhaista päätöksistä!
Lasi tai kaksi viiniä huononsi yöunia dramaattisesti, kirkkaisiin en edes ikinä koskenut.
Tilalle löysin liikunnan ilon ja nyt treenaan 4 kertaa viikossa - viikonloppuaamut aloitan joko jumpalla tai salilla ja kylläpä onkin sitten hyvä olo koko loppupäivän kunnon saanut jotain aikaan.
Aloitin tipattomalla tammikuulla, sitten otin tavoitteeksi 60 päivää ja vielä 100 päivää. Alkuun hommasin alkoholitonta kuohuviiniä kotiin mutta eipä sitäkään enää kulu muutoin kuin vaikka nyt jouluaterialla.
Jossain kaveritapaamisissa on kyselty miksi en ota siideriä mutta muuten ratkaisuani ei ole kyseenalaistettu. Kesällä terassilla otin alkoholittomia vaihtoehtoja ja kahdet pikkujoulutkin vedin vesilinjalla.
Pitäisi myös pystyä lopettaa kokonaan, kun pystyy max. 2 viikkoa olemaan juomatta, sitten ylensä juo 5 päivää kun on niin muono olo, ettei pysty pitempään juomaan ja toipumiseen menee 2-3 päivää.
Nyt juuri 5-6 päivää mennyt kun oli pakko taas lopettaa.
Vierailija kirjoitti:
Onnea ap kahdesta vuodesta! Itse raitistuin 14 vuotta sitten ja niitä käsiteltäviä asioita riittää edelleen. On kuin sipulia kuorisi. Mutta en halua sitä entistä elämää takaisin, join loppuaikoina kalsarikännejä kotona. Se oli halvempaa ja helpompaa, kun kukaan ei kontrolloinut, mutta voi sitä kauhua, jos juomat loppuivat ennen kuin olin sammunut ja kello oli vähän vaille yhdeksän. Nuorena en kärsinyt krapuloista, mikä osittain auttoi alkoholisoitumista, mutta vanhempana nekin tulivat tutuiksi. Nykyinen elämä on tasaista ja olen oppinut siitä nauttimaan sellaisenaan, raakana.
Elämä on kieltämättä raakana paljon parempaa. Raittiuden myötä ääripään tunnetilat leikkautuivat pois mutta tilalle on tullut tasainen varmuus, selkeys ja sellainen maadoittunut tyytyväisyys. En enää edes haluaisi kokea juomisaikojen euforiapiikkejä, koska ne eivät perustuneet todellisuudelle ja menivät jo harhakuvitelmien puolelle. Alkoholi ei myöskään lisännyt yhteenkuuluvuuden tunnetta muiden kanssa vaan teki minusta ainoastaan rajattoman ja alati hyväksyntää janoavan.
Vierailija kirjoitti:
Ihan uteliaisuudesta kysyn onko ap mies vai nainen? Kovasti taas kuulostaa miesalkoholistin tarinalta. Naisilla yleensä polku vähän toisenlainen... Ei todellakaan ole mikään raitistuin ja hokkuspokkus heti perheenlisäystä pukkaa.
Ihan hyvin ap voi olla nainen. Nuoruusvuosien kaveri sai ensimmäisen lapsensa aika lailla kaksi vuotta raitistumisensa jälkeen. Nainen siis kyseessä, tosin ei "ehtinyt" ryypätä kuin kymmenen vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, ap!
Mä olen raitistunut alkoholisti, takana 12 selväpäistä vuotta. Kokemukseni ovat ihan samanlaisia kuin sinulla. Ja kiitos, kun kommentoit noita pelleksiryhtymisjuttuja.
Olen toipuva alkoholisti. Ratkean joka toinen kuukausi, mutta jatkan yrittämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut 5 vuotta raitis. Alkoholi ei vaikuta minuun, joten se oli rahan tuhlausta, eikä edes maistunut hyvälle. Sama juttu tupakalla, ei mitään vaikutusta, joten eipä tullut siihenkään sitten rahaa tuhlattua. Huumeita ei huvita edes kokeilla.
No tuota ei usko kukaan. Vedä 40 olutta aamusta iltaan vaikka viikko ja ihmettele sitten että vaikuttaako vai ei. Todennäköisesti sinulla on alkoholisti-geeni. Hyvin monet alkkikset sönköttävät silmät harittaen 4 promillen kännissä että selvin päin ovat.
Voi ennemmin olla niin, että en ollut aikoihin juonut niin paljon, että alkoholi olisi vaikuttanut minuun. Jos minulla on alkoholistigeeni, niin yllättävän helppoa on ollut 5 vuotta raittiina.
Miksi seksi on yhdistetty juomiseen? Sehän on aina parasta selvin päin.
Vierailija kirjoitti:
Tylsäksi muutuit. Olisiko seuraavana ohjelmassa joku raivokas Jeesusmeininki?
Jee sukset! Raamattupiiri pystyyn, minua ette kyllä siellä nää...
Tsemppiä. Minulla tämä on edessä. En voi jatkaa näin. Tiedän kyllä että kun alkoholin turruttava vaikutus lakkaa esiin hyppää pirut ja epävarma minä. Aion eristäytyä entisestä elämästäni täysin koska en vaan voi jatkaa niissä piireissä. En ole se ihminen jota olen esittänyt kännissä. Ja kyllä, olen tehnyt itsestäni täyden narrin ja minua ei ota kukaan vakavasti. Joten edessä on yksinäisyys, koska on mahdoton olla entisessä maailmassa.
En ole edes aloittanut Alkon kanssa. Sosiaalisesti olen kai siitä hintaa maksanut, mutta itseään ei voi muuttaa. Parempi vaan olla se joka on.
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä. Minulla tämä on edessä. En voi jatkaa näin. Tiedän kyllä että kun alkoholin turruttava vaikutus lakkaa esiin hyppää pirut ja epävarma minä. Aion eristäytyä entisestä elämästäni täysin koska en vaan voi jatkaa niissä piireissä. En ole se ihminen jota olen esittänyt kännissä. Ja kyllä, olen tehnyt itsestäni täyden narrin ja minua ei ota kukaan vakavasti. Joten edessä on yksinäisyys, koska on mahdoton olla entisessä maailmassa.
Onnittelut hyvästä päätöksestä ja hienoa, että olet tajunnut sen, ettet voi jatkaa entiseen malliin. Raitistumiseen kuuluu monilla tietty yksinäisyyden vaihe, kun vanhat piirit ja ihmissuhteet on jätettävä taakse mutta uusia ei ole vielä elämään ilmaantunut. Se on pelottavaa ja epävarmuutta herättävää mutta toisaalta hyvä juttu siinä mielessä, että saat rauhassa keskittyä itseesi uudelleen tutustumiseen. Aina muut ihmiset eivät osaa tai halua olla tukenasi, vaan yrittävät vetää sinua takaisin vanhoihin kuvioihin, päällepäsmäröivät ja tuputtavat heidän mielestään oikeita ratkaisuja tai eivät vain halua antaa sinulle tilaa kasvaa ja muuttua. Jos kaipaat vertaistukea, voit käydä kokeilemassa esim. AA-ryhmää tai rekisteröityä Päihdelinkin keskustelufoorumille. Rohkeutta taipaleellesi, ensimmäisen askeleen oletkin jo ottanut!
Vierailija kirjoitti:
Miksi seksi on yhdistetty juomiseen? Sehän on aina parasta selvin päin.
Totta, seksiä ei pidä harrastaa kännissä.
Vierailija kirjoitti:
Hei kiitos kun tulit kertomaan tarinasi!
Sulla oli hyvä syy mutta oliko se vaikeaa?
Kuulostaa siltä, että oot kuitenkin jonkinlaisen mielenrauhan löytänyt. Onko fyysisiä tai psyykkisiä muutoksia ollut?
Mä tässä törpöttelen lonkeroa. Joka viikonloppu melkein tullut otettua ja inhoan tätä. Toisaalta kun tää on ainoa asia, millä saan pään hiljentymään. Oon teineistä asti kärsinyt masennuksesta, ahdistuksesta, unettomuudesta ja paniikkihäiriöstä. Väkivaltaiset suhteet tuonut myös traumaoireita ja 20 vuoden syömishäiriö ilmeisesti tehnyt pitkän aliravitsemuksen takia pysyviä muutoksia fysiikan lisäksi myös aivotoimintaan. Lekuri sanoi, että se on kroonista ja vaikka koitan olla uskomatta siihen, niin en mä tunnu saavan itseäni ihmiseksi. En mä osaa edes nukkua. Ja ei kukaan muu mua osaa parantaa enkä mä tähän apua saa. Pystyisin olemaan selvinpäin vaan lääkkeillä, jota ei myöskään saa.
Yksi ystävä on kaksisuuntai
Tämä tulee nyt monta päivää myöhässä enkä tiedä toimiiko lainauskaan. Mulle juomisen lopettaminen oli helppoa kun tein sen lapsen takia. Omalla kohdalla muu ei motivoinut tarpeeksi, mutta olen kyllä sittemmin nähnyt mikä ero on juomattomana jo pelkästään voinnissa. Jos jatkaa dokaamista vuosikymmeniä lopulta ei ole enää paluuta kun tulleet tuhot ovat sitä luokkaa, että keho ei enää kestä. ap
Vierailija kirjoitti:
Ihan uteliaisuudesta kysyn onko ap mies vai nainen? Kovasti taas kuulostaa miesalkoholistin tarinalta. Naisilla yleensä polku vähän toisenlainen... Ei todellakaan ole mikään raitistuin ja hokkuspokkus heti perheenlisäystä pukkaa.
Nainen olen. Mikä se naisjuoppojen polku on? ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi seksi on yhdistetty juomiseen? Sehän on aina parasta selvin päin.
Oma kokemus ihan toinen ,7 kertaa yössä.
Tänä vuonna tulee kymmenen vuotta raittiutta. Ja todellakin olen mieluummin hiljainen hissukka, eli oikea itseni, kuin se teennäisesti sosiaalinen rasittavuus.
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä. Minulla tämä on edessä. En voi jatkaa näin. Tiedän kyllä että kun alkoholin turruttava vaikutus lakkaa esiin hyppää pirut ja epävarma minä. Aion eristäytyä entisestä elämästäni täysin koska en vaan voi jatkaa niissä piireissä. En ole se ihminen jota olen esittänyt kännissä. Ja kyllä, olen tehnyt itsestäni täyden narrin ja minua ei ota kukaan vakavasti. Joten edessä on yksinäisyys, koska on mahdoton olla entisessä maailmassa.
Päinvastoin, sinusta tulee selvänä paljon itsevarmempi, mitä enemmän raittiutta on takana. Epävarmuus selvinpäin ollessa on yleensä vain, kun käyttää alkoholia paljon.
Kunhan pysyy kaukana minnesotista ja aa-kerhoista, noi uskovaishuuhaat on pahimpia, riippuuvuus vaihtuu vaan toiseen.
Ryyppäsin 30v ahkerasti, sitten jätin kaljan avaamatta ja lähdin lenkille.