"Koululaisen kanssa on paljon rankempaa kuin päiväkoti-ikäisen kanssa" - onko todella näin?

Meillä on aktiivinen, liikunnallinen, touhukas ja temperamentiltaan aika voimakas, leikki-ikäinen lapsi. Lapsi on myös viisas, puhelias ja sosiaalinen. Uhmaikä on ollut melkoista taistelua, mutta on yritetty olla mahdollisimman johdonmukaisia. Kasvatustyylimme on luokkaa "rajoja ja rakkautta", emme ole mitään kaverivanhempia. Arki on käytännössä melkoista läpsystä vaihtoa, työpäivän jälkeen alkaa kotona ns. toinen työpäivä, kotityöt ja lapsen kanssa oleminen. Tehdään arkisia asioita, luetaan paljon, käydään kirjastossa, leikkipuistoissa, uimahalleissa jne.

Minulle on useampikin alakouluikäisten vanhempi sanonut, että "odotapa vain, kun lapsestasi tulee koululainen ja sitten on arki niin paljon rankempaa". Onko todella näin? Jos on, mikä siitä arjesta tekee rankempaa? Varmasti lyhyet koulupäivät ovat pikkukoululaisella haastavia vanhempien työn näkökulmasta, mutta onhan pieni koululainen nyt paljon omatoimisempi kuin vaikka 3-5 v lapsi.

Ap