Tipaton Tammikuu 2026

Wau, onnittelut Try Dry, 400 päivää on kova!

Ja samoin jokaiselle, kuka jatkaa nollilla, tai vähentämislinjoilla!

Täällä tipaton jatkuu ainakin reilun viikon vielä, kuten varmaan 10 aikaisempanakin vuotena hiihtolomaan asti. Ja sitten ajatus jatkaa vähentämislinjalla, eli kuukausittain pariin viini-illalliseen saisi jäädä jatkossa. Tärkein tavoite on lopettaa se; 'perjantai-ilta, otanpa lasin viiniä' meininki, joka niin helposti ja automaattisesti vuosia on tapahtunut. 

Viime vuoden kevät meni tällä vähentämisellä ja tosi monet juhlatkin sillä 1-2 lasillisella, joten siihen sujntaan tavoitteet. Syksyn pimeys on aina ollut se aika, kun mulla menee siihen tissutteluun, marraskuu etenkin. Siihen kun vielä keksisi keinon...

,-Ope-

Lasillinen viiniä, tölkki olutta vaikka joka päivä on okei. Herkku kuten jollekin pala suklaata tai pulla. Mä otan pikku lasillisen makeaa sherryä kun on aika lösähtää nojatuoliin ja huokaista helpotuksesta kun päivän työt on tehty. Sallin itselleni tuon pienen nautinnon. Mummoni ottaa lasillisen viiniä aina kun hän katsoo Emmerdalea. Seurassa, kuten hän nauraa. Minusta tällainen suhde alkoholiin on okei. 

Helmikuun eka viikonloppu sujui yhä ilman viiniä. Tapasin jopa muutamaa kaveria viinilasillisen ääressä, minun lasissani tosin alkoholitonta sellaista (ei kyllä ollut hyvää).

Kun on päättänyt olla juomatta, niin sitten se on minulle kyllä helppoa. Mutta vain yhden lasillisen ottaminen on kyllä vaikeaa. Ei ole minullakaan vessanpöntön halailu aamun varhaisilla tunneilla kokematta jäänyt, ikävä kyllä. Vielä ei kuitenkaan tarvitse taistella kiusausten kanssa, kun edessä on vielä useampi tipaton viikonloppu.

Try Dryn 400pv on kyllä mahtava saavutus!

-Sinna-

100% tipattomuus oli helppoa, mutta kohtuukäyttö minulta ei vieläkään onnistu. Viime viikolla tartuin pulloon kun vaihteeksi tuli henkisesti turpaan. Kun kotona on jatkuvasti alkoa, on siihen hukuttautuminen liian helppoa. Ei siinä ehdi edes juoman makua tunnistamaan kun laitan imennän täysille ja sitten mennään. Ja heti kohta mennään nukkumaan. Tämä kahtena päivänä keskellä viikkoa! Tuliko kaamea krapula? Kyllä, kuin myös tuttu itseinho ja -viha. Viikonlopu meni onneksi siedettävämmin eli perjantaina pizzapaikassa 2 pitkää tuoppia, ja lauantaina kotisohvalla 3 samanmoista tölkkiversioina. Sunnuntai menikin taas maailman pahuutta manaten. Sitä saa mitä tilaa! Pohjalta noustaan? Yritän ainakin. Nyt taas vannon täystipattomuuden nimeen, mutta äkkiäkös ne krapulat ja hyvät päätökset unohtuu kun olen näemmä tälläinen laholatva. Paino ei tipu. Ihmekös kun juomat saa minut syömään ihan mitä vaan kiinni saan. Pärjäilkää te paremmin!!