Yh-äitiystäväni suhtautuminen siihen, kun meillä on ydinperhe - onko muilla tällaista?

Mitä tekee ystävällä joka vähättelee kaikkia murheita mitä sinulla on? Ei tämä ole kilpailu kenellä on rankinpaa, pidän outona että ap:n kaveri kääntää kaiken itseensä ja kuinka hänellä on raskaampaa. Riittäisi että on kuuntelevana korvana ja sitten omalla vuorollaan kertoo omat murheensa. Tunnen yhden syöpäsairaan joka kertoi että ihmiset jätti kertomatta huolensa kun hänen syöpänsä voitti kaikkien muiden murheet mutta kyllä hän edelleen halusi kuulla mitä muille ihan oikeasti kuuluu.

Unohditte vielä että ap:n lapsi on sairas. Kyllä yksilapsisessa perheessä kahdella huoltajallakin voi olla todella raskasta, nähty on vierestä. Esim yksi tuttavaperhe sai tukeakin siihen ja ihan syystä, olivat ihan loppu. Arki todella raskasta mitä muut ei varmasti ymmärrä jos eivät ole nähneet mitä se voi olla.

Kumma, miten aloitusviestissä on paljon enemmän yläpeukkuja kuin alapeukkuja, mutta sitten viesteissä ap ei saa sympatiaa.

Vaikka yh:n arki olisi rankkaa, niin ei se poista sitä, etteikö muillakin voisi olla. Rankkuus on erilaista. Sillä yh:lla saattaa olla "helpot lapset", virtaa, jaksamista ja jopa hyvät tukiverkot. Ja sillä pariskunnalla saattaa olla haastava/sairas lapsi ja anoppi saattaa kerran vuodessa päästää sinne taidenäyttelyyn. Ei se parisuhde/ydinperhe aina ole mitään 100 % auvoa, sekin olisi hyvä muistaa.

-Kerron anopin puhuneen hyvin asiattomasti tai olleen rajaton, vaikka hänelle on suoraan sanottu perheemme rajoista. Ystävä toteaa, miten saisin olla kiitollinen, että anoppi haluaa nähdä lapsemme kanssa näinkin usein.

-Jos kerron, että olen päässyt käymään esimerkiksi taidenäyttelyssä illalla työpäivän jälkeen, niin ystävä kuittailee miten helppoa minulla on, kun puoliso jää hoitamaan lasta ja voin mennä menoihini

Täällä useampi kommentoi, miten anoppi hoitaa lasta ja siksi on helppoa. Eihän ap niin sanonut, vaan kertoi puolison hoitavan. Eikä tuo anopin usein näkeminen tarkoita, että anoppi hoitaisi lasta. Voi hyvin tulla vain passattavaksi lapsiperheeseen. Oma anoppini on tällainen.

Vastaan yksinhuoltajana, vaikken tiedä tarkkaan teidän välejänne. Yksinhuoltajuus on oikeasti rankkaa ja asioiden organisointi vaatii paljon. En usko, että kaverisi haluaa sinulle mitään pahaa, mutta ehkä hän on katkera ongelmistaan ja sinun valittamisesi ärsyttää häntä. Ehkä hän tosiaan toivoo, että arvostaisit elämässäsi olevia asioita.

Älä valita asioistasi ihmiselle, jolla asiat on huonommin. Se on törkeää.

Vaikka ystävysten tilanne on ns päinvastainen, ap,lla on silti oikeus olla harmissaan ja väsynyt joistain asioista. Vaikka ystävällä menee vielä huonommin, hän suhtautuu ap,n ongelmiin vähättelyllä ja typerällä vertailulla- kyllä ystäville pitäisi voida myös avautua joskus vaikka tilanne ei tasapuolinen olisikaan. 

Ratkaisu: älä enää avaudu tälle ystävälle mainitsemistasi asioista- jos hän avautuu omistaan niin voit sanoa että et halua käydä näitä asioita läpi koska sinunkaan elämästäsi ei saanut keskustella. Pidä tämä ystävyys nykyistä etäisempänå ja käy vaikka satunnaisesti hänen kanssaan kahvilla tai mihin hän nyt sitten pääseekään. 

Vierailija kirjoitti:

Kumma, miten aloitusviestissä on paljon enemmän yläpeukkuja kuin alapeukkuja, mutta sitten viesteissä ap ei saa sympatiaa.

Vaikka yh:n arki olisi rankkaa, niin ei se poista sitä, etteikö muillakin voisi olla. Rankkuus on erilaista. Sillä yh:lla saattaa olla "helpot lapset", virtaa, jaksamista ja jopa hyvät tukiverkot. Ja sillä pariskunnalla saattaa olla haastava/sairas lapsi ja anoppi saattaa kerran vuodessa päästää sinne taidenäyttelyyn. Ei se parisuhde/ydinperhe aina ole mitään 100 % auvoa, sekin olisi hyvä muistaa.

Tämä!

Itseäni on aina ärsyttänyt, kun monia lapsiperheemme haasteita on vähätelty siksi, että meillä on perheessä 2 aikuista. Ei ollut herkkua, kun pikkulapsiaikana sairastuttiin vuorotellen todella pahasti. Puoliso oli toista vuotta pahasti masentunut, minulle puhkesi raju fyysinen, pysyvä sairaus. Ei me mitään apua saatu. Todettiin vain, että kun perheessä on toinen aikuinen, niin pärjäilkää. Ei ollut herkkua sillä "terveemmällä" puolisolla, kun hänen hoidettavakseen jäi palkkatyön päälle kotityöt ja lapsista huolehtiminen (nuorin oli niin pieni, ettei häntä voinut laittaa päiväkotiin).

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä että hän yrittää auttaa sinua olemaan tyytyväinen elämääsi ja arvostamaan mitä sinulla on.
Miksi valitat niin paljon vaikka asiasi ovat hyvin? Saatko mieheltäsi huomiota? Auttaisiko se että keskittyy enemmän toisiin kuin itseen? Kokeile antaa toisille ilman että odotat itsellesi mitään. Empatiaa, huomiota, aikaa. Saatat huomata olevasi tyytyväinen. 
Kannattaa myös muistaa että ystävälläsi on hyvin lyhyt aika erosta ja uuteen elämätilanteeseen sopeutuminen voi olla haastavaa.

Miten niin? Keittiöpsykologiaa.

Katkera ja myrkyllinen tuo ystävä on.

Ei tuo tuosta miksikään muutu.

Ap:lle onnea hyvistä valinnoista.

Näitä katkeria ja myrkyllisiä on tämäkin paikka täynnä.

Ei kannata olla missään tekemisissä.

Kuulostaa omalta ystävältäni.

Hän aloitti parikymppisenä parisuhteen miehen kanssa, jolla oli ongelmia alkoholin ja mietojen aineiden kanssa. Ystävä sanoi, että viehättyi siitä, kun miehensä oli "jännittävä, paha poika". Vuosien seurustelun jälkeen menivät naimisiin ja saivat pari lasta. Ystävä turhautui, kun miestä ei kiinnostanut isyys. Mies ei jaksanut nähdä vaivaa lastensa eteen, kaikki kaatui ystävän hoidettavaksi. Lopulta tuli ero ja selvisi vielä, että miehellä on todella paha h.uu.meongelma kovien aineiden kanssa.

Tämä samainen ystävä sanoo minun elämääni helpoksi, kun mieheni on aktiivinen lasten kanssa ja elämme keskiluokkaisen rauhallista elämää. Onko ihme, että minulla on osallistuva, hyvä mies? Minä valitsin sellaisen puolisokseni. En olisi alkuunkaan lähtenyt parisuhteeseen jonkun päihdeongelmaisen "jännittävän, pahan pojan" kanssa. Halusin rauhallisen, ystävällisen ja kunnollisen miehen, kun tällaista perhe-elämää toivoinkin. Minulla olisi eri tavalla empatiaa ystäväni suhteen, jos hänen miehensä olisi vain osoittautunut yhtäkkiä huonoksi puolisoksi, mutta mies oli jo alun perinkin huono valinta.

Ilmeisesti ketjuun on avauduttu omakohtaosten kokemusten perusteella. Melkosen epätasapainoinen "ystävyys", kun kirkkaamman kruunun saa aina, vaikka omilla valinnoillaan, se jolla on "elämässään rankinta" ja muiden pitää olla vaan hiljaa, kun niiden murheet eivät yllä näiden kärsijöiden tasolle. Näillä marttyyreillä on oikeus palauttaa "väärin valittajat" ruotuunsa. Vain heidän ongelmansa ovat tarpeeksi suuria. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä tekee ystävällä joka vähättelee kaikkia murheita mitä sinulla on? Ei tämä ole kilpailu kenellä on rankinpaa, pidän outona että ap:n kaveri kääntää kaiken itseensä ja kuinka hänellä on raskaampaa. Riittäisi että on kuuntelevana korvana ja sitten omalla vuorollaan kertoo omat murheensa. Tunnen yhden syöpäsairaan joka kertoi että ihmiset jätti kertomatta huolensa kun hänen syöpänsä voitti kaikkien muiden murheet mutta kyllä hän edelleen halusi kuulla mitä muille ihan oikeasti kuuluu.

Unohditte vielä että ap:n lapsi on sairas. Kyllä yksilapsisessa perheessä kahdella huoltajallakin voi olla todella raskasta, nähty on vierestä. Esim yksi tuttavaperhe sai tukeakin siihen ja ihan syystä, olivat ihan loppu. Arki todella raskasta mitä muut ei varmasti ymmärrä jos eivät ole nähneet mitä se voi olla.

Miten paljon ap:n elämä paranee siitä, että hän valittaa koko ajan? Tuo yh-ystävä ei ainakaan ap:n kertoman mukaan pidä ystäviä likasankoina, joille voi valittaa elämästään, joten miksi ihmeessä ap kuvittelee, että kertomalla kauhutarinoita elostaan ja olostaan saa elämästä paremman? Vai onko tarkoitus tehdä muidenkin elämästä ikävää selostamalla oman anopin toilailuja, miten tämä meni valitsemaan sairaalle lapselle siniset sukat, kun sairaus on sellainen, että vain punaisia sukkia voi käyttää.

On hankalaa olla ystäviä, jos ystävyys on muuttunut molemmilla vertailemiseksi mitä toisella on tai ei ole. Kummatkin puolustavat omaa elämäänsä ja vähän kuin kilpaillen kummalla on vielä vaikeampaa. Kannattaa siis ottaa etäisyyttä, miettiä rauhassa antaako ystävyytenne  sinulle enää mitään ja sitten vielä kerran jutella tilanteestanne hyvässä hengessä. Jos hän muutoin on  ihan mukava ja teillä on pitkä historia ystävinä, niin sitäkin suuremmalla syyllä mieti asiaa ensin omassa rauhassasi. Varmasti teissä kummassakin olisi korjaamisen varaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tekee ystävällä joka vähättelee kaikkia murheita mitä sinulla on? Ei tämä ole kilpailu kenellä on rankinpaa, pidän outona että ap:n kaveri kääntää kaiken itseensä ja kuinka hänellä on raskaampaa. Riittäisi että on kuuntelevana korvana ja sitten omalla vuorollaan kertoo omat murheensa. Tunnen yhden syöpäsairaan joka kertoi että ihmiset jätti kertomatta huolensa kun hänen syöpänsä voitti kaikkien muiden murheet mutta kyllä hän edelleen halusi kuulla mitä muille ihan oikeasti kuuluu.

Unohditte vielä että ap:n lapsi on sairas. Kyllä yksilapsisessa perheessä kahdella huoltajallakin voi olla todella raskasta, nähty on vierestä. Esim yksi tuttavaperhe sai tukeakin siihen ja ihan syystä, olivat ihan loppu. Arki todella raskasta mitä muut ei varmasti ymmärrä jos eivät ole nähneet mitä se voi olla.

 

Miten paljon ap:n elämä paranee siitä, että hän

Ap:n ylimielinen asenne käy ilmi jo otsikosta "Kun meillä on ydinperhe"

Kuuntelemalla siitä selviää. Käyttäytyvän puutteellisuuden piikkiin ja leuka pystyyn ettei kruunu tipu. 

Vierailija kirjoitti:

-Kerron anopin puhuneen hyvin asiattomasti tai olleen rajaton, vaikka hänelle on suoraan sanottu perheemme rajoista. Ystävä toteaa, miten saisin olla kiitollinen, että anoppi haluaa nähdä lapsemme kanssa näinkin usein.

-Jos kerron, että olen päässyt käymään esimerkiksi taidenäyttelyssä illalla työpäivän jälkeen, niin ystävä kuittailee miten helppoa minulla on, kun puoliso jää hoitamaan lasta ja voin mennä menoihini

Täällä useampi kommentoi, miten anoppi hoitaa lasta ja siksi on helppoa. Eihän ap niin sanonut, vaan kertoi puolison hoitavan. Eikä tuo anopin usein näkeminen tarkoita, että anoppi hoitaisi lasta. Voi hyvin tulla vain passattavaksi lapsiperheeseen. Oma anoppini on tällainen.

Ap kertoi kaverin olevan katkera ydinperheestä ja siihen kuuluu olennaisena osana anoppi, eihän se muuten mikään perhe olisi. Ap:n kirjoituksesta päätellen anoppi haluaa nähdä lasta usein ja ap pitää tätä rajattomuutena, ei tuossa sanallakaan sanottu passaamisesta. Ja jos kokee anopin odottavan passaamista, niin silloin kannattaa miettiä, olemmeko me edes ydinperhe, jos en jaksa miehen äitiä ja koen hänen apunsa negatiivisena.

Naisvalitus on naisten keskinäinen puhetapa. Oletko käynyt naispuolisten ystäviesi kanssa keskustelua milloinkaan ilman koko ajan jatkuvaa valitusta? Jos haukkuu muita aamusta iltaan, niin on taatusti ikävä olo tapaamisen jälkeen. 

Lopeta se jatkuva ruikutus. Sinulla on helppoa, koska on vain yksi lapsi ja perheessä on mies ja lisäksi apuna on anoppi. Että kehtaatkin näyttää kaverillesi nyrpeää naamaa. Oletko edes kysynyt, miten hänellä menee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten saat nuo kommentit käännettyä kritisoinniksi? Ja pääasiassa hän on oikeassa. Sinä et ole ollut kahden lapsen yh, mutta hän on. Tietää mistä puhuu. Kaikesta sitä ihminen ottaa nokkaansa. 

Yksinhuoltajuus on rikos lapsia kohtaan.

Perustele

ilmiselvä provo. 🥱

Vierailija kirjoitti:

Kumma, miten aloitusviestissä on paljon enemmän yläpeukkuja kuin alapeukkuja, mutta sitten viesteissä ap ei saa sympatiaa.

Vaikka yh:n arki olisi rankkaa, niin ei se poista sitä, etteikö muillakin voisi olla. Rankkuus on erilaista. Sillä yh:lla saattaa olla "helpot lapset", virtaa, jaksamista ja jopa hyvät tukiverkot. Ja sillä pariskunnalla saattaa olla haastava/sairas lapsi ja anoppi saattaa kerran vuodessa päästää sinne taidenäyttelyyn. Ei se parisuhde/ydinperhe aina ole mitään 100 % auvoa, sekin olisi hyvä muistaa.

Ehkä sen ystävän olisi aika ryhtyä antamaan neuvoja eroamiseen, koska vaikuttaa siltä, että kokoaikainen valitus on hiljalleen johtamassa eroon. Ap pui ääneen kokemuksiaan parisuhteesta ja aloituksen perusteella ero alkaa olla vain ajan kysymys. Anoppi ei ole kiva, mies ei lähde mukaan taidenäyttelyyn vaan pitää mennä yksi, mies ei tue sairaan lapsen hoidossa jne. Tältä kannalta ap:n aloitusta lukiessa alkaa olla aika lailla selvää, että toistaiseksi se kaveri on yrittänyt hienovaraisesti muistuttaa, että ei yh:n elämä ole niin auvoisaa kuin mitä ap tuntuu olettavan, mutta lienee syytä muuttaa keskustelutapaa. Ota se ero, pääset eroon anopista, saat enemmän vapaata aikaa jne. Tee muutos elämässäsi!