Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yh-äitiystäväni suhtautuminen siihen, kun meillä on ydinperhe - onko muilla tällaista?
25.12.2025 |
Ystäväni on monella tavalla todella ihana ihminen, mutta ajan kuluessa häneen on hiipinyt jonkinlainen katkeruus tai vastaava nihkeä suhtautuminen ydinperhettämme kohtaan. Taustatietona: ystäväni on omasta toiveestaan eronnut muutama vuosi sitten ja on kahden kouluikäisensä yksinhuoltaja. Sen tarkemmin asiaa avaamatta ystäväni ex on kykenemätön huolehtimaan lastensa asioista ja lähtökohtaisesti mies oli jo huono valinta lasten isäksi. Meillä on mieheni kanssa yksi alle kouluikäinen lapsi, perheessämme on ollut lapsen synnyttyä paljon sairautta.
Jos kerron perhe-elämästäni jotain, vähättelee ystäväni aina asiaa. Esimerkkejä:
-Kerron anopin puhuneen hyvin asiattomasti tai olleen rajaton, vaikka hänelle on suoraan sanottu perheemme rajoista. Ystävä toteaa, miten saisin olla kiitollinen, että anoppi haluaa nähdä lapsemme kanssa näinkin usein.
-Jos kerron lapsemme kanssa olleen raskasta, ystävä aina toteaa, miten yhden lapsen kanssa on helppoa ja miten päiväkoti-ikäisen kanssa on paljon helpompaa kuin kouluikäisen kanssa.
-Jos puhun väsymyksestäni vanhempana, ystävä toteaa miten yhden lapsen kanssa ei ole niin raskasta kuin kahden lapsen kanssa ja kun meitä on kaksi vanhempaa, niin oikeasti ei edes ole niin rankkaa ja en voi tajuta, miten rankkaa on olla ainoa vanhempi.
-Puolisoni on "osallistuva isä" ja sekös ystävääni ärsyttää, kun hänen exänsä ei kanna mitään vastuuta lapsista
-Jos kerron, että olen päässyt käymään esimerkiksi taidenäyttelyssä illalla työpäivän jälkeen, niin ystävä kuittailee miten helppoa minulla on, kun puoliso jää hoitamaan lasta ja voin mennä menoihini
Minua on alkanut väsyttää tämä jatkuva ydinperheemme kritisointi. Miten tämän asian voisi ottaa esille ystävän kanssa?
Kommentit (131)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta kuulostaa siltä, että ystävä on kateellinen. Mutta ihan omiahan nuo ystävän valinnat ovat olleet.
Kukaan ei pakota hankkimaan kahta lasta. Ap on hankkinut yhden ja toki yhden kanssa arki on erilaista kuin kahden tai useamman lapsen kanssa.
Ap on ottanut kunnollisen miehen, ystävä ei. Mikä yllätys, että renttumies on ollut myös renttuisä.
Ei ole ap:n syy, jos ystävällä ei ole kunnon tukiverkkoja. Eikä ole ap:n tehtävä tukiverkoiksi ryhtyä.
Ihan nyt muuhun kantaa ottamatta, onko sinusta oikeasti niin, että ystävät eivät ole tukiverkkoja?
Siis nyt puhutaan ystävistä, ei hyvönpäivän tuttavista.
Minulla on ystävä, joka on yksin vastuussa lapsistaan. Ovat alakoululaisia.
Ystävä valitteli, miten kaipaisi aikaa olla yksin ja levätä
"Äiti lähti kolmannen ystävän luokse pitkälle kyläilylle.
Ei ollut minusta mitenkään kivasti tehty!"
Nyt olet lapsellinen! Tottakai hän meni lapsettomaan kylään esim. katsomaan kauhuleffoja, dokaamaan ja hulluttelemaan, tai huudattamaan musiikkia, mitä ei lasten kanssa voi tehdä.
Siksi lasten äiti ei ollut yksinään kotona tai Sinun ja lasten kanssa.
Aika pikkusieluista suuttua verisesti, kun äiti olikin toisen kaverin kanssa, eikä Minun!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ihanaa olla lapseton-ei ikinä joudu osallistumaan kateellisten mammojen eipäs-juupas-leikkeihin.
Ap. Valittaako ystäväsi koskaan omaa tilannettaan vai onko aina niin, että sinä kerrot epäkohdista? Itselläni on yksi ystävä joka vain ja ainoastaan valittaa omia asioitaan ja jos itse vastaan niihin jotain tyyliin että vähän sama tilanne itselläni niin aina hänen tilanteensa on raskaampi. Olen vähän kyllästynyt kuuntelemaan. Joten olen alkanut jopa vähän kärjistää sitä omaa tilannettani pahemmaksi, vaikka se ei kyllä mitään auta. Jatkuvaa valittamista ei jaksa kuunnella :)
"Ystävä valitteli, miten kaipaisi aikaa olla yksin ja levätä kotona hiljaisuudessa. Otin sitten lapset luokseni ihan yökylään asti, jotta ystävä saisi levätä. Mitä ystävä teki?
Lähti kolmannen ystävän luokse pitkälle kyläilylle!
Ei ollut minusta mitenkään kivasti tehty, enkä enää lapsia ilman äitiään kylään otakaan."
Tämä kommentti nro: 75 on kyllä pikkumaisuuden huippu:
Vääääää! Miksi leikit muiden kanssa etkä minun kanssa? Minä hoidin suurella vaivalla sinun kakaroitasi!
Et sinä silloin saa puhua muille, etkä leikkiä muiden kanssa. Olet ihan tyhmä kökköpää!
Minusta tuo ei liity yksinhuoltajuuteen. Joillakin on tuollainen rasittava tyyli, että aina pitää kääntää huomio itseen ja ns panna paremmaksi. Jos ystävälle kertoo jotain, normaali ystävä kommentoi sitä asiaa mistä puhut, eikä vie puhetta omaan elämäänsä joka lauseessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla päiväkoti-ikäisen kanssa on helpompaa kuin koululaisen? Mä olen vahvasti eri mieltä. Haasteita on molempien kanssa, mutta ovat erilaisia. Koululaisen voi jättää kotiin esim sen taidenäyttelyreissun ajaksi, pienempää ei. Mä tosin oon käynyt taidenäyttelyssä päiväkoti-ikäisenkin kanssa.
Riippuu koululaisen iästä. Esim. ekaluokkalaisen kanssa sai miettiä työaikajärjestelyitä uusiksi, kun päivähoitoa ei ollut enää saatavilla.
Mä en yhna jotenkin jaksa sitä, että kaverit valittaa miehistään ja vielä kertovat kuinka sen ja tuon kanssakin puhuvat aina siitä, kuinka miehet eivät osallistu jne. Miehet taas varmaan omalla tahollaan puivat naisiaan ja haukkuvat heitä.
Olkaa onnellisia mitä teillä on ja mihin ootte lähteny mukaan. Valintojahan nämä ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuntelen oikein mielelläni kun valittavat miehistään ja olen salaa tyytyväinen että itselläni ei ole sellaista riippakiveä matkassa. Olen onnellinen ja kiitollinen lapsistani. En voisi toivoa miestä tähän. Tiedän tasan tarkkaan että mies tässä taloudessa alentaisi merkittävästi meidän onneamme.
Totaali-yh
Aloituksestasi päätellen olet valittava ja raskas ihminen.
Jokaisella meillä tulee joskus se raja vastaan jatkuvan valituksen kuunteluun ja silloin voi vahingossa sanoa hyvinkin ilkeästi takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tekee ystävällä joka vähättelee kaikkia murheita mitä sinulla on? Ei tämä ole kilpailu kenellä on rankinpaa, pidän outona että ap:n kaveri kääntää kaiken itseensä ja kuinka hänellä on raskaampaa. Riittäisi että on kuuntelevana korvana ja sitten omalla vuorollaan kertoo omat murheensa. Tunnen yhden syöpäsairaan joka kertoi että ihmiset jätti kertomatta huolensa kun hänen syöpänsä voitti kaikkien muiden murheet mutta kyllä hän edelleen halusi kuulla mitä muille ihan oikeasti kuuluu.
Unohditte vielä että ap:n lapsi on sairas. Kyllä yksilapsisessa perheessä kahdella huoltajallakin voi olla todella raskasta, nähty on vierestä. Esim yksi tuttavaperhe sai tukeakin siihen ja ihan syystä, olivat ihan loppu. Arki todella raskasta mitä muut ei varmasti ymmärrä jos eivät ole nähneet mitä se voi olla.
Mistä ihmeestä sinä pieraisit tuon sairaan lapsen, kun mainittiin, että perheessä on sairautta? Eivätkö ihmiset ymmärrä enää lukemaansa?
Alue: Aihe vapaa
Ap:lla ei ole tilannetajua. Ehkä hiukan kannattaa miettiä mitä valittaa ja kenelle.
Olin itse totaali-yh ja muistan hyvin, kuinka turhauttaa oli, kun joskus itse "valitin" jotain kiirettä lasten asioissa ja tuttuni puuskahti, että "helppoa sulla on, kun on vain kaksi lasta meillä on kolme" - silloin oli pakko kommentoida siihen, että teillä on kaksi aikuista jakamassa sitä kiirettä. Ja kommenttini ei ollut kritiikkiä tai kateutta tuttuni ydinperhettä kohtaan, vaan herätys siihen realiteettiin, ettei pelkkä lasten lukumäärä ole se ratkaiseva tekijä.