Pidättekö yhteyttä exiin tai ex-tapailukumppaneihin?
En nyt tarkoita vuoroviikkovanhemmuutta. Jos pidätte, niin miksi? Tai jos ette pidä, niin miksi?
Itse en ole enää missään tekemisissä toisen miehen matkaan lähteneen exäni kanssa. Eivät liioin aikuiset lapsemme enää pidä yhteyttä äitiinsä.
Eron jälkeen oli muutama lyhyempi tapailusuhde ja ne naiset aina välillä kyselevät kuulumisia tai pyytävät seuraksi kävelylle.
Kommentit (34)
Enpä juuri. En tarvitse exieni seuraa. Yhteiselo loppu toisen päihteiden käyttöön.
Miksi pitäisi? Ei minulla ole exien kanssa ollut vuosiin mitään yhteistä, enää sitäkään vähää mitä sitä oli suhteiden loppupuolella.
Yksi on mun parhaita kavereitani. Mahtava ihminen, en näe syytä dumpata elämästäni vain siksi, ettei sovittukaan romanttisessa mielessä yhteen.
En pidä yhteyttä yhteenkään exään, en näe siinä mitään mieltä.
Kyllä, siltä varalta että alkaa vanha suola janottamaan ja päädytään nussimaan. Juuri viime vuonna näin kävi yhden eksän kanssa yli 25 vuoden jälkeen.
Exä on syystä exä. Onneksi ei ole mitään vuoroviikkovanhemmuuksia. Muutenkin näen exästä edelleen välillä painajaisia.
M52
Lasten isän kanssa ollaan enimmäkseen lasten asioista yhteyksissä, joskus puhutaan aiheen vierestä. Joskus käydään koko perhe esim. uimassa tai leikkipuistossa, kun lapset on vielä pieniä ja tykkäävät. Helpottaa kummasti arjen hoitamista, kun on asialliset välit. Muihin exiin en ole yhteydessä.
Yhteen entiseen tapailukumppaniin voisin olla yhteyksissä ja kahvitella, mutta oli jo tapaillessa niin vaikea saada tapaamisia järjestymään, että en viitsi kysellä, jos ei itse ota yhteyttä. Nähdessä moikataan.
Toinen ex-tapailumies stalkkaa kaikki päivitykseni, mutta ei itse toivottanut hyvää joulua, niin en toivottanut minäkään. Hän ei kuulemma exien kanssa kaveeraa, joten olen kunnioittanut hänen päätöstään enkä ota yhteyttä, kun en yhteen halua palata. Kaverina menisi.
Minua ei myöskään haittaa, jos uusi kumppani on ex-kumppanien kanssa tekemisissä. Vähän riippuu onko eron jälkeen jääty ystäviksi, vai onko jotain on-/off-settiä ollut. Sellaisiin en halua sekaantua, mutta muuten aina parempi, jos on hyvät välit esim. lasten äitiin.
Yksi tapailumies kävi välillä viikonloppuisin exän luona viettämässä koko perheen kesken lautapeli-iltaa, ja minusta tämä oli vain herttaista. (Erosta jo vuosia aikaa, molemmilla ollut uudet kumppanit välissä.) Lähti myös wingmaniksi exälleen, kun ex iski uuden miehen baarista.
Enemmän huolestuttaa, jos kaikkien ex-kumppanien kanssa on niin riitaisat välit, ettei edes lasten asioista voi sopia. Tietää, että näiden kanssa tulee päättymään asiat rumasti ja päädyt sitten itse olemaan "se hullu ex", jollaisia ne edellisetkin olleet. Näiden kanssa on oikeasti parempi olla olematta sen enempää nyksä kuin eksäkään.
En.
Oon ainakin viimeisimmällä estoissa.
Kuitenkin ne jonkun kuukauden kuluttua yleensä yrittää takaisin. Miksi? Eikö asiat vois selvittää silloin kun on mahdollisuus ja ollaan vielä yhdessä?
Osa sikaili siihen malliin että en halua pitää yhteyttä, toinen puoli vonkaa seksiä vaikka molemmat oltaisiin tahoillamme varattuja. Eli en pidä.
Vierailija kirjoitti:
Yksi on mun parhaita kavereitani. Mahtava ihminen, en näe syytä dumpata elämästäni vain siksi, ettei sovittukaan romanttisessa mielessä yhteen.
Mulle on edelleen suuri mysteeri tuo naisten hokema romanttinen mieli. Mikä helvetti se on? Onko se jotain satumaista prinsessa vaniljaseksiä? Vai oliko muuten täydellisellä ja ihanalla miehellä liian pieni muna?
Todellakin haittaa, jos exän kanssa on yhteydessä vaikka ei tarvitsisi. Vuoroviikkovanhemmuuden osalta on ok, että keskustelevat lasten asioista.
N48
Vierailija kirjoitti:
Enpä juuri. En tarvitse exieni seuraa. Yhteiselo loppu toisen päihteiden käyttöön.
Samma här. Vaimon alkoholismi ja mielenterveysongelmat johtivat eroon ja siihen, etteivät parikymppiset lapset ole oikeastaan enää missään tekemisissä äitinsä kanssa.
Exä halusi ilmeisesti pitää yhteyksiä, alkuun suostuin mutta on se osaltani vaan jotenkin jäänyt kun huomaan että yhteydenpito tuo ikävästi menneitä mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi on mun parhaita kavereitani. Mahtava ihminen, en näe syytä dumpata elämästäni vain siksi, ettei sovittukaan romanttisessa mielessä yhteen.
Mulle on edelleen suuri mysteeri tuo naisten hokema romanttinen mieli. Mikä helvetti se on? Onko se jotain satumaista prinsessa vaniljaseksiä? Vai oliko muuten täydellisellä ja ihanalla miehellä liian pieni muna?
Kuulemma seksissä piti heti tulla samaan aikaan ja seksi myös aloitettiin jotain saumatonta sanatonta kommunikointia käyttäen. Minusta kuulosti vähän elokuvamaisilta vaatimuksilta.
Todella harvoin pitkäaikaiseen asuinkumppaniin. Kerran parissa vuodessa korkeintaan. Pidän häntä ihan kaverina nykyisin.
Olin ex-miehen kanssa 23 vuotta ja meillä lapsia. Nuorin vielä hetken alaikäinen ja viikko-viikko. En ole nähnyt exää eron jälkeen eli viiteen vuoteen. Pari viestiä lapseen liittyen vaihdetaan whapilla vuosittain. Exällä oli vakavia mt-ongelmia, oli väkivaltainen ja poliisiakin tarvittiin. Joten en halua nähdä sitä kuvotusta ikinä.
Muutama ex-tapailumies on elämän varrelta mutta en ole heidän kanssaan tekemisissä. Ei ole tarvetta, neu on eksiä eikä mua kiinnosta heidän asiansa vaikka ei ollakaan riidoissa.
Minut on kaksi, ei kun kolme jättänyt ja en pidä, ovat jo varmaan kuolleetkin.
Viime kesäinen tapailukumppani toivotteli hyvät joulut ja kyseli kuulumisia. Ihan kiva nainen, oli vaan ollut 18 vuotta yh:na, eikä oikein tuntunut ymmärtävän parisuhteessa vaadittavan tiettyjä kompromisseja ja toisen huomioon ottamista.
En todellakaan. Kaveri osoittautui juopoksi pettäväksi pedoksi.
Harvoin, jos tulee vastaan niin tietysti moikataan ja somessa ollaan kavereita ja toivotetaan hyvää joulua, ei sen kummempaa.