Kaverin kyselyistä jää usein paha mieli

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laitoin välit poikki muutama vuosi sitten tuollaiseen tyyppiin. Vaikka kuinka kiva oloni oli ja positiivisia juttuja oli tapahtunut, hän aina pyrki latistamaan fiilistä ihan kaikessa. Ei ole ollut ikävä. Suosittelen sinulle samaa temppua. Et tarvitse tuollaista vihollista elämääsi, kaverihan tuo ei ole. 

Nimenomaan tämä. Ja se latistaminen on hienovaraista, näennäisesti olevinaan ystävällistä mutta kysymys tai kommentti on latistava, että tulee huono mieli. Nämä joulukysymyksetkin oli semmoisia tonkivia. Vastasin myönteisesti ja ympäripyöreästi ja kivoja asioita, mutta kaivoi niin kauan että tulee joku ei-vastaus. Minusta suorastaan tökeröä yksittäisenä kysymyksenä udella raha- tai lahjakäytännöistä. Ne ei tulleet keskustelun lomassa luontevasti.

Olen pettynyt, kun olen ollut itse myötäelämässä hänen elämänsä huippuhetkiä. Ja koittanut aina ka

Tämähän se näissä pahoissa ja ilkeissä ihmisissä on tyypillistä, että heitä tulee nostaa läpi elämän mutta itse he painavat toisia alas aina mahdollisuuden tullen. Ei muuta kuin katkaiset välit ikäviin tyyppeihin. Se olkoon pitkäikäinen joululahja itsellesi. Hyvää joulua! 

Nilkki

Tiedän tuon tyypin. Mitä hän esimerkiksi kyseli? En nyt muista täsmälleen mitä minulta on udeltu viime aikoina, mutta tyyliin joulunvietosta. Missä vietän sen ja heti ihallisesti vastataan "eikö sinua kutsuttu?😥".

Vierailija kirjoitti:

Minulla on myös tuttu, jonka tapa puhua minulle on jotenkin alentava.

 

Esimerkkejä:

 

Kerroin, että tykkään laulaa ja olen ottanut laulutunteja. Hän sanoi, ettei enää minun iässäni voi tulla hyväksi laulajaksi.

 

Kerroin, että pidän country musiikista ja mainitsin yhden suosikki artistini. Hän kommentoi, että juuri se artisti "ei ole oikea country artisti".

 

Kerroin hänelle, että osaan tehdä hyvää lasagnea. Hän vastasi, että kukaan kotikokki ei osaa tehdä hyvää lasagnea.

Voi ihan kuin minun sukulaisen kaksoisolento!

Tuntemani voisi kysellä tyyliin joululahjoista todella tarkasti antaen ymmärtää, että "eipä sinustakaan hirveästi välitetä" (kun sait vaan tuollaista). Itse olisin loukkaantunut itseni ja lahjanantajien puolesta, mutta koitan vältellä tätä ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on tuollainen naapuri. Kyselee tekemisiäni ja esittää ystävällistä. Sitten kun muita  naapureita on paikalla niin ruotii tekemisiäni tosi ilkeästi, vaikka siis minäkin olisin paikalla. En aio enää koskaan kertoa hänelle asioitani. Luulen että hän on tämän tajunnut koska ei ole enää kysellyt. Huomasi ehkä että välttelen häntä ja alkoi itsekin vältellä. Hyvä niin. En halua olla enää tekemisissä kuin pakolliset, ollaan muutenkin eri maailmasta eikä arvomaailma kohtaa.

Huh huh tiedän tämänkin tyypin. Yht äkkiä kaikki harrastuksenikin ovat noloja ja ivailee niistä. Olenkin oppinut olemaan olematta tekemisissä henkilön kanssa. Viimeksi kun olin hyvillä mielin parin oluen jälkeen ja keksustelin wa ryhmässä missä kyseinen henkilö on uudesta harrastuksestani. Vastasi ihan suoraan, että eikö x olisi hyödyllisempi harrastus!!!???? K*sipää

Osaa olla halutessaan todella ystävällinen, ja mukava kertoa asioita hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Välttelevän kiintymyssuhdetyylin omaavat kokevat monet normaalit keskustelut kuulusteluina.

Eikä narsisteilla ole rajoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on tuollainen naapuri. Kyselee tekemisiäni ja esittää ystävällistä. Sitten kun muita  naapureita on paikalla niin ruotii tekemisiäni tosi ilkeästi, vaikka siis minäkin olisin paikalla. En aio enää koskaan kertoa hänelle asioitani. Luulen että hän on tämän tajunnut koska ei ole enää kysellyt. Huomasi ehkä että välttelen häntä ja alkoi itsekin vältellä. Hyvä niin. En halua olla enää tekemisissä kuin pakolliset, ollaan muutenkin eri maailmasta eikä arvomaailma kohtaa.

Huh huh tiedän tämänkin tyypin. Yht äkkiä kaikki harrastuksenikin ovat noloja ja ivailee niistä. Olenkin oppinut olemaan olematta tekemisissä henkilön kanssa. Viimeksi kun olin hyvillä mielin parin oluen jälkeen ja keksustelin wa ryhmässä missä kyseinen henkilö on uudesta harrastuksestani. Vastasi ihan suoraan, että eikö x olisi hyödyllisempi harrastus!!!???? K*sipää

Osaa olla hal

No tuohon olisi voinut vastata tylysti että "ei olisi". Ja sitten ignoorata tyypin kokonaan keskustelussa. Loppuu se pottuilu.

Moi! Mulla oli yhden tuttavan kanssa samanlaista. Tapaamisista jäi outo olo ja meni pitkään, kun tiedostin tuon alentavan kohtelun. Muista, että kysymyksiin ei ole pakko vastata. Jos kyselyt menevät liian henkilökohtaiseksi, ei ole mitään velvollisuutta kertoa aina kaikesta 100% totuutta. On ihmisiä, jotka yrittävät onkia toisilta tietoa omaksi edukseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hää o katteellinen!

Ei oikeastaan voi olla. Hänellä on kaikkea yllinkyllin ja joulu isommallaan, isolla loma-asunnolla sukujoulu. Tyyli kysellä on jotenkin alentuva. En koe puutetta mistään, mutta tämmöisten keskustelujen jälkeen on paska fiilis.

Ap

Voit olla vähemmän tämän kaverin kanssa tekemisissä. Voisitko vaikka välttää hänen tapaamistaan kokonaan?

Tai jopa sanoa suoraan, että sulle tulee alentunut fiilis? Tai muuten näyttää tunteitasi ja olla aidosti oma itsesi?

Minulla oli tällainen kuulusteleva tapaus ystävänä. Huom. oli. En itse ehtinyt katkaista edes välejä, vaan hän lähti itse. Puhui aina itsestään ja omista jutuistaan, häntä piti kuunnella tuntikauseja jopa ja käyttää palautumisaikaansa häneen. Sitten kun keskustelu pääsi minuun, tai jos onnistuin itse väliin jotain kertomaan, niin se ei kiinnostanut, sitä ei jaksettu kuunnella tai sit aloitettiin kuulustelukysymysten tykittely, niin asia oli sillä kuitattu ja velvollisuudet hoidettu. Joten kun hän lopullisesti lähti, sen myötä helpotti. Lopulta oikein ahdisti kun hän ehdotti, että hänhän voisi tulla käymään, eli tunkeamaan kotiin. Hän teki sen, mihin minusta ei ollut, eli otti ja lähti. En osannut koskaan myöskään nostaa näitä asioita esiin hänen kanssaan, hän oli niin rajaton, epäkypsä ja painostava persoona. Ei ollut kerta eikä kaksi kun vastasin hänen ehdotukseen ei, niin ei ei ollut koskaan ei, vaan mun rajoja ja tunteita piti vääntää ja taivutella kunnes mä suostun koska hän haluaa jotain. Maailma oli koko ajan hänelle jotain velkaa ja hänellä oli oikeuksia (esim sai olla omiakin kavereita) mitä minulla ei saanut olla (minun omat oli hänen mielestään hänenkin omia joita hän yritti omia ja tavallaan onnistuikin siinä, jonkun onnistuin pitämään hänestä erossa). Että sellainen ystävä. Joku diagnosi hänellä varmasti oli, mutta en tiedä mikä. Aavistus on.

Näitä ihmisiä on sukulaisissa, tuttavissa, yrittävät näpäyttää rivien välistä. Olen ihmetellyt, miten tuollaiset taidot opitaan. 

* lisää vielä, milä tuossa näpäytteltssä on tavoite? Osaan jo väistää luodit nykyään tiettyjen ihmisten seurassa.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tuon tyypin. Mitä hän esimerkiksi kyseli? En nyt muista täsmälleen mitä minulta on udeltu viime aikoina, mutta tyyliin joulunvietosta. Missä vietän sen ja heti ihallisesti vastataan "eikö sinua kutsuttu?😥".

Kysyi, että "mitä sinulle kuuluu?" :(

Mulla  oli ennen kuulustelija-utelija kaverina, ei ole enää.