Kaverin kyselyistä jää usein paha mieli
Olen usein huomannut että kaverini tapa kysellä asioistani ei ole sellaista normaalia juttelua, vaan enemmänkin kuulustelua hieman ivallisella ilmeellä höystettynä. Minulle on tulossa kiva joulu, mutta joulumieleni sai pienen kolauksen siitä miten tenttasi ihme asioita. Tuli seinää vasten ahdistettu olo. En tiedä saako kukaan kiinni mitä tarkoitan.
Kommentit (42)
Laitoin välit poikki muutama vuosi sitten tuollaiseen tyyppiin. Vaikka kuinka kiva oloni oli ja positiivisia juttuja oli tapahtunut, hän aina pyrki latistamaan fiilistä ihan kaikessa. Ei ole ollut ikävä. Suosittelen sinulle samaa temppua. Et tarvitse tuollaista vihollista elämääsi, kaverihan tuo ei ole.
Olet liian kiltti ap, "ystäväsi" kiusaa ja manipuloi sinua. Nauttii, kun näkee mielipahasi ja hämmentyneisyytesi. Laita välit poikki tai pidä puolesi.
Vierailija kirjoitti:
Olet liian kiltti ap, "ystäväsi" kiusaa ja manipuloi sinua. Nauttii, kun näkee mielipahasi ja hämmentyneisyytesi. Laita välit poikki tai pidä puolesi.
Taidat olla oikeassa. Olen tosi kiltti jauhosäkki. Viime tapaamisen jälkeen koin suorastaan sisuuntumista että nyt on otettava itteä niskasta kiinni.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Laitoin välit poikki muutama vuosi sitten tuollaiseen tyyppiin. Vaikka kuinka kiva oloni oli ja positiivisia juttuja oli tapahtunut, hän aina pyrki latistamaan fiilistä ihan kaikessa. Ei ole ollut ikävä. Suosittelen sinulle samaa temppua. Et tarvitse tuollaista vihollista elämääsi, kaverihan tuo ei ole.
Nimenomaan tämä. Ja se latistaminen on hienovaraista, näennäisesti olevinaan ystävällistä mutta kysymys tai kommentti on latistava, että tulee huono mieli. Nämä joulukysymyksetkin oli semmoisia tonkivia. Vastasin myönteisesti ja ympäripyöreästi ja kivoja asioita, mutta kaivoi niin kauan että tulee joku ei-vastaus. Minusta suorastaan tökeröä yksittäisenä kysymyksenä udella raha- tai lahjakäytännöistä. Ne ei tulleet keskustelun lomassa luontevasti.
Olen pettynyt, kun olen ollut itse myötäelämässä hänen elämänsä huippuhetkiä. Ja koittanut aina kannustaa ilman vittuilun häivää. Eikä tule mieleen astua yli tiettyjen rajojen ja udella liikaa perheen sisäisiä juttuja.
Ap
AP viestiä ei pysty lainaamaan mutta kaverisi tekee tuon aivan tarkoituksella, perus narsistin murentamiskikka
Vierailija kirjoitti:
AP viestiä ei pysty lainaamaan mutta kaverisi tekee tuon aivan tarkoituksella, perus narsistin murentamiskikka
Oikeasti? En ole mitenkään kilpailija. Siksi ihmettelen moista
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP viestiä ei pysty lainaamaan mutta kaverisi tekee tuon aivan tarkoituksella, perus narsistin murentamiskikka
Oikeasti? En ole mitenkään kilpailija. Siksi ihmettelen moista
Ap
Ei narsisti kilpaile
miksi naiset ovat niin huonoja kommunikoimaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hää o katteellinen!
Ei oikeastaan voi olla. Hänellä on kaikkea yllinkyllin ja joulu isommallaan, isolla loma-asunnolla sukujoulu. Tyyli kysellä on jotenkin alentuva. En koe puutetta mistään, mutta tämmöisten keskustelujen jälkeen on paska fiilis.
Ap
Elämä on valintoja joiden seuraukset näkyvät ennemmin tai myöhemmin.
Minulla on myös tuttu, jonka tapa puhua minulle on jotenkin alentava.
Esimerkkejä:
Kerroin, että tykkään laulaa ja olen ottanut laulutunteja. Hän sanoi, ettei enää minun iässäni voi tulla hyväksi laulajaksi.
Kerroin, että pidän country musiikista ja mainitsin yhden suosikki artistini. Hän kommentoi, että juuri se artisti "ei ole oikea country artisti".
Kerroin hänelle, että osaan tehdä hyvää lasagnea. Hän vastasi, että kukaan kotikokki ei osaa tehdä hyvää lasagnea.
Vierailija kirjoitti:
No kerro nyt esimerkkejä. Ehkä kuvittelet kaiken vaan päässäsi negatiivisesti.
Oletko itse tuo ivallinen kaveri vai hänen kaverinsa?
Eiköhän ap ole omien tuntemustensa asiantuntija. En alistuisi tuollaisen kaverin tentattavaksi ilman vastakysymyksiä. Todennäköisesti alkaisin ottaa etäisyyttä.
Itselläni muutama "ystävä" jotka kyselee kuulusteluyyllä ja tapaamisesta jää ikävä olo. Mikähän tässä on syynä? Saan helposti kiinni ap:n kokemasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kerro nyt esimerkkejä. Ehkä kuvittelet kaiken vaan päässäsi negatiivisesti.
Oletko itse tuo ivallinen kaveri vai hänen kaverinsa?
Eiköhän ap ole omien tuntemustensa asiantuntija. En alistuisi tuollaisen kaverin tentattavaksi ilman vastakysymyksiä. Todennäköisesti alkaisin ottaa etäisyyttä.
Minäkin kyselen asioista, mutta olen aina pitänyt kysymykset ystävällisinä ja tyytynyt siihen mitä vastataan. Ikään kuin kaveri kyselisi minulta niin kauan että saa kaivettua jotain ei niin kivaa. Ja seuraa samalla tarkkaan ilmeitäni, että mites nyt vastaat tähän. Ja sopivasti hänen tenttaamat kysymykset on aiheista jotka hänellä on mielestään paremmin. Joten jos ihan samat vastakysymykset tekisin, tulisi niistä vaatimaton kertomus. Toisaalta tiettyjä aiheita hän selvästi välttää, joten mietin jopa alkaisinko kylmästi kyselemään niistä sitten myös.
Kiitos myös kommentistasi! Tunnistan normaalin keskustelun ja vilpittömät kysymykset eroon näistä kuulustelukysymyksistä, joiden tarkoitus tuntuu olevan tonkia jokin kielteinen näkökulma. Siinä on ihan huima ero.
Ap
Minulla on tuollainen naapuri. Kyselee tekemisiäni ja esittää ystävällistä. Sitten kun muita naapureita on paikalla niin ruotii tekemisiäni tosi ilkeästi, vaikka siis minäkin olisin paikalla. En aio enää koskaan kertoa hänelle asioitani. Luulen että hän on tämän tajunnut koska ei ole enää kysellyt. Huomasi ehkä että välttelen häntä ja alkoi itsekin vältellä. Hyvä niin. En halua olla enää tekemisissä kuin pakolliset, ollaan muutenkin eri maailmasta eikä arvomaailma kohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Olet liian kiltti ap, "ystäväsi" kiusaa ja manipuloi sinua. Nauttii, kun näkee mielipahasi ja hämmentyneisyytesi. Laita välit poikki tai pidä puolesi.
Totta.
Ahaa! Passiivis-aggressiivinen kyselijä. Kiusaisi sinua jos voisi, mutta nyt ei jostain syystä onnistu, ainskaan suorasn.
oon joutunut tuollaisen kohteeksi ,mutta olen itsekin hieman kerran syyllistynyt samaan (en pahasti). Se meni niin että mulla oli eräs pitkäaikainen, läheinen ystävä , jota en ollut nähnyt pitkiin aikoihin, ja muutenkin harvoin juteltiin. Aloin kokemaan että hän salailee elämänsä asioita, eikä kerro itse kuulumisiaan yhtä avoimesti ja rehellisesti kuten minä hänelle. Ehkä kyselin sitten liian tarkkaan kuulumisiaan koska olin oikeasti kiinnostunut. Myös hänen eettiset valinnat oli menneet niin kummalisiksi, että olin huolissani lapsistaan. Hyvin ylimalkaiset jutut, hälyilevä ja haluton kertomaan. No, myöhemmin paljastui että oli salannut, erittäin isojakin asioita eli paljastui patologiseksi valehtelijaksi, ja lopetin petollisen ystävyyden sen myötä siihen.
Salailun syynä ilmeisesti oli hänen moraalisesti epäilyttävät ja itsekkäät elämänvalinnat ja tiesi ettei ne kestä päivänvaloa.
Ei kaverin pitäisi aiheuttaa pahaa mieltä, vaan päinvastoin.
Hyvä kaveri/ystävä on aidosti iloinen toisen puolesta, eikä ilkeile.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kerro nyt esimerkkejä. Ehkä kuvittelet kaiken vaan päässäsi negatiivisesti.
Oletko itse tuo ivallinen kaveri vai hänen kaverinsa?
Eiköhän ap ole omien tuntemustensa asiantuntija. En alistuisi tuollaisen kaverin tentattavaksi ilman vastakysymyksiä. Todennäköisesti alkaisin ottaa etäisyyttä.
Minäkin kyselen asioista, mutta olen aina pitänyt kysymykset ystävällisinä ja tyytynyt siihen mitä vastataan. Ikään kuin kaveri kyselisi minulta niin kauan että saa kaivettua jotain ei niin kivaa. Ja seuraa samalla tarkkaan ilmeitäni, että mites nyt vastaat tähän. Ja sopivasti hänen tenttaamat kysymykset on aiheista jotka hänellä on mielestään paremmin. Joten jos ihan samat vastakysymykset tekisin, tulisi niistä vaatimaton kertomus. Toisaalta tiettyjä aiheita hän sel
Välttelevän kiintymyssuhdetyylin omaavat kokevat monet normaalit keskustelut kuulusteluina.
Se on ankeuttaja. Huomaat saman näillä palstoilla. Osa on täysin kyvyttömiä normaaliin keskusteluun.
Ovat onneksi vähemmistö