Lue keskustelun säännöt.
Kaverin kyselyistä jää usein paha mieli
23.12.2025 |
Olen usein huomannut että kaverini tapa kysellä asioistani ei ole sellaista normaalia juttelua, vaan enemmänkin kuulustelua hieman ivallisella ilmeellä höystettynä. Minulle on tulossa kiva joulu, mutta joulumieleni sai pienen kolauksen siitä miten tenttasi ihme asioita. Tuli seinää vasten ahdistettu olo. En tiedä saako kukaan kiinni mitä tarkoitan.
Kommentit (35)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäiskö sun mielummin jutella sille kaverille
Sano kaverille, ettet pidä että kysellään ja jos ei muuta käytöstään, niin kaveruus poikki
Onneksi mulla ei ole kavereita, niin ei tule tuollasia ongelmia
Minulla on samanlaista kokemusta, mutta yritin ajatella, että tulkitsen vain väärin. En kylläkään ole enää juurikaan tekemisissä, koska ikävä olohan tuollaisesta aina jäi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata välittää, sellasia ihmisiä vaan on, ja aina ollut. Jos olet seurannu tätä palstaa, olet varmasti huomannut näitä ankeuttajia, jotka haluavat vain ilkeillä ja saavat siitä vielä jotain tyydytystä tai iloa elämäänsä... vietä mukava joulu ja piupaut pöljäkkeille...
Vierailija kirjoitti:
Hää o katteellinen!
Ei oikeastaan voi olla. Hänellä on kaikkea yllinkyllin ja joulu isommallaan, isolla loma-asunnolla sukujoulu. Tyyli kysellä on jotenkin alentuva. En koe puutetta mistään, mutta tämmöisten keskustelujen jälkeen on paska fiilis.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmiset ovat tekemisissä sellaisten kanssa, joista tulee ikävä fiilis? Sukulaisten kanssa pitää jotenkin luovia, mutta että kavereiden? Miksi ihmeessä?
Kaveri varmaan tarkoittaa olevan kohtelias, kun kyselee mitä kuuluu ja on kiinnostunut asioistasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen joutunut samanlaiseen kuulusteluun.
Kaikkein oudoin tapahtuma oli kun me 3 oltiin oltu jo kouluikäisestä kavereita niin tämä yksi, joka luuli olevansa meidän muiden majakka tai jotain, hän sai tältä toiselta kaverilta vihiä että me 2 muuta olimme tavanneet. Soitti minulle ja haastatteli koko tapaamisemme että "niin, sitten teitte niin, sanoitte näin ja asia eteni näin" - siis ihan sanasta sanaan kuvitti tuon vierailuni! Mitä ihmettä? En edellekään tajua mitä tapahtui, ei ollut ennen ollut noin silmiinpistävän OUTO mutta tämä oli yksi syy miksi välimme sittemmin katkesivat kokonaan lapsuuskaveruudesta huolimatta. Ihan sairasta! Ihan kuin me 2 muuta emme olisi saaneet tavata keskenämme tai ainakin olimme hänelle ilmoitusvelvollisia mitä tapahtui.
Ensi kerralla kun kohtaatte ota sinä vuorostaan kuulustelijan rooli niin eiköhän tämä "ystävyys" ole sen jälkeen tapauteltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mille nuo selkäläskit tuntuvat?
Ihan asiallinen kysymys.
No kerro nyt esimerkkejä. Ehkä kuvittelet kaiken vaan päässäsi negatiivisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastailen kuulustelijalle puutaheinää.
Jännä. Ja ikävä. Vastakohta sellaiselle, joka puhuu vaan itsestään eikä ole lainkaan kiinnostunut vastapuolen kuulumisista. Mutta ikävällä, ei mukavalla tavalla vastakohta.
Vierailija kirjoitti:
Jännä. Ja ikävä. Vastakohta sellaiselle, joka puhuu vaan itsestään eikä ole lainkaan kiinnostunut vastapuolen kuulumisista. Mutta ikävällä, ei mukavalla tavalla vastakohta.
Siitä tulee vähän samanlainen fiilis kun vaikka joku mummosi tai sellainen joka ei oikeasti tiedä enää asioistasi mitään, yrittää väkisellä keksiä jutun juurta ja alentuvalla sävyllä "no, Marjatta, mitenkäs joulunodotuksesi on mennyt" - ja keskustelet samanikäisen ystäväsi kanssa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä. Ja ikävä. Vastakohta sellaiselle, joka puhuu vaan itsestään eikä ole lainkaan kiinnostunut vastapuolen kuulumisista. Mutta ikävällä, ei mukavalla tavalla vastakohta.
Siitä tulee vähän samanlainen fiilis kun vaikka joku mummosi tai sellainen joka ei oikeasti tiedä enää asioistasi mitään, yrittää väkisellä keksiä jutun juurta ja alentuvalla sävyllä "no, Marjatta, mitenkäs joulunodotuksesi on mennyt" - ja keskustelet samanikäisen ystäväsi kanssa...
Mikä tuossa on perimmäinen ongelma?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä. Ja ikävä. Vastakohta sellaiselle, joka puhuu vaan itsestään eikä ole lainkaan kiinnostunut vastapuolen kuulumisista. Mutta ikävällä, ei mukavalla tavalla vastakohta.
Siitä tulee vähän samanlainen fiilis kun vaikka joku mummosi tai sellainen joka ei oikeasti tiedä enää asioistasi mitään, yrittää väkisellä keksiä jutun juurta ja alentuvalla sävyllä "no, Marjatta, mitenkäs joulunodotuksesi on mennyt" - ja keskustelet samanikäisen ystäväsi kanssa...
Onkohan tällä ap:n ystävällä Asperger tai onko jotenkin muuten neuroepätyypillinen? Jos hän yrittää asettua johonkin odotettuun rooliin, ja sitten siitä tuleekin väkinäistä ja tuollaista kuulustelevaa, kun se käytös ei tule luonnostaan? En tiedä, kunhan mietin...
Saatan tietää mitä tarkoitat. Yksi muuten oikein kiva ihminen aiheuttaa joskus tuollaista epämääräistä epämiellyttävää oloa kysymyksillään tai kommenteillaan. Tulee nuhdeltu olo tai jotain sellaista, kuin hän olisi yläpuolellani, vaikka on samanikäinen. Olen miettinyt, että ottaako hän valmiita puheenparsia ja kommentointityylejä joiltain sukunsa vanhemmilta naisilta? Saattaako siinä olla jotain aspergerin piirrettä, mene ja tiedä. Olen huomannut samaa kommentointia muillekin kuin itselleni.
Hää o katteellinen!