Oletko joskus jäänyt ilman lahjaa kun seurueen kaikki muut saivat lahjoja

Tämähän on jo hauska salainen jouluperinne :) Itse varmaan veisin leikkiä pidemmälle - kun anoppi sanoisi tuon "sinulle ei olekaan mitään", näyttäisin aivan avoimesti pettymystä ja voisin jopa kysyä että miksi, ja sanoa että onpa kurjaa kun yksi jätetään ilman lahjaa. Olisi kiinnostavaa nähdä miten anoppi reagoisi :)

Niin tai pistää oikein ilmeisesti vitsiksi, että olenpas tainnut olla tuhma tänä vuonna kun ei edes risuja tullut

Vierailija kirjoitti:

Se on se huomioiduksi tuleminen, vaikka lahja ei olisikaan täysin sopiva tai menisi kiertoon. Minäkin olen laittanut useita lahjoja kiertoon ja silti ilahtunut kun minua on muistettu - ja kyllähän se helpottaa minun elämääni kun keksin lahjalle paremman vastaanottajan eikä tarvitse erikseen hankkia mitään. Itse asiassa minulla on kaapin perällä oikein hylly, jossa on pakkauksissaan olevia maljakoita ja pyyhkeitä sun muuta mitä en itse tarvitse, mutta aina joskus tulee tilanne kun kyseisen lahja voisikin sopia jollekin muulle.

Itse huolehdin aina että kaikille ryhmässä on edes jotain. Syötävät lahjat on yleensä hyviä kaikille, jos ei halua ottaa riskiä että antaisi jollekin turhaa tavaraa.

Näin ollaan erilaisia, en halua mitään säilyviä lahjoja. Kahvi, suklaa, sukat kelpaa, mutta en piittaa oikein krääsästä.

Anoppi oli ostanut minulle joskus mitä hirveimmän, todella ison joulukaupunki-koristeen. Nalleja, valoja, juna, musiikkia. En silloin aika nuorena hevarina osannut sitä lahjaa kovin hyvin ottaa vastaan 🤦🏻. 

Lahja ei mahtunut mukaan junamatkalle ja anoppilaan se sitten jäi. Sen viisi vuotta kun olin hänen poikansa kanssa, joka joulu se koriste esillä oli. Joten ei se hukkaan mennyt 😃

Vierailija kirjoitti:

Hyvä lahjavinkki on vaikka ostaa kaikille aikuisille roosa-nauhan ranneke tai vastaava. Muutamia euroja maksaa, ei ole turhaa roinaa ja rahat menee hyvään. Ihan joutavaa puolivieraisiin aikuisiin sukulaisiin hassata mun mielestä mitään muumimukien hintaa per nuppi. En itsekään sen isompaa odota, jos mitään, kaikkea on ja rasittaa esittää että olen mielissäni ja kiitollinen jostain mitä en tarvitse saati halua.

Tosi hyvä idea minun mielestäni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milloin aikuisille on alettu ostaa joululahjoja? Saati itselle?

Aidosti hämmästelen, kun en ole kahteenkymmeneen vuoteen viettänyt joulua. Eikö se ole enää lasten juhla?

 

Joulu on aikuisten juhla myös. Kaikenko pitää pyöriä lasten pillin mukaan. Joo ei tartte. 

Mikään ei pyöri meillä lasten pillin mukaan. Lapsille annetaan lahjoja. Aikuisia ei tarvitse jouluna lahjoa. Eikä ostella jotain joulukalentereita itselle. 

Oisko kuule kasvun paikka? Teette lapsista ihan sairaita ja sekopäitä, kun ette osoita mitään aikuisuutta. 

Ihanaa kun ei tarvitse tänä vuonna osallistua tuohon surulliseen lahjashowhun.  Minä sinkkuäitinä tuppaan olemaan se joka ei saa lahjoja. Pitäisi muistaa paketoida itselleen jotain ihanaa, on kauhea katsoa kun muut avaavat paketteja muttei itse saa mitään. Väsymys alkaa painaa tuossa vaiheessa ja tunteet on pinnassa. Mutta, kuten sanottu, skippaan koko joulun tänä vuonna ja tunne on vapauttava!

Joo, kerran kävi niin kun nuorimmat lapset oli pieniä. Ja olihan se helvetin noloa kun lapset innoissaan jakoi lahjoja. Mies sanoo aina ettei saa hänelle ostaa mitään, mutta aina olen jotain ostanut. Samoin vanhempani sanovat aina ettei mitään saa ostaa, mutta heillä on kuitenkin viisi lasta yhteensä, joista kolmella lapsia itselään, eli käytännössä kuitenkin ne lapset joilla on itselläänkin lapsia aina ovat ostaneet jotain jos ollaan isovanhemmilla oltu syömässä, kun ei kehtaa ihan tyhjin käsin olla passattavana. Yleensä mies on aina ostanut jotain, joskus käskenyt minun ostaa itse itselleni mieluisa kirja pakettiin, ja joskus on äitini tai tyttäreni ostanut jotain, mutta silloin yhtenä vuonna ei kukaan ollut laittanut mulle pakettiin edes konvehtirasiaa. Tuli kyllä sellainen fiilis, että minäkö tässä nyt olen perheenäitiniä se turhin ihminen, ettei edes oma puoliso osta mitään, vaikka tietää hyvin että minulle se ele on tärkeä.

Myönnän, että melko kateellisena katson vierestä kun mieheni veljen vaimo avaa paketeitaan. On Korsin lompakkoa, Hilfiger pyjamaa, korviksia, hajuvettä, seerumeita, kännykkää, ei toki nämä kaikki samana vuonna, mutta aina pari melko arvokastakin lahjaa täysin yllärinä ja miehen valitsemana. Minä saan tasan sen kirjan jonka olen lapulle itse kirjoittanut. Viimeksi kun mies kysyi mitä haluan, tokaisin, että kysyy veljeltään vinkkejä. 

Saan hääpäivälahjan, äitienpäivälahjan ja synttärilahjan puolisolta. 
Lapset saavat syntymäpäivälahjan ja joululahjoja. 
 

Vien tuliaisia, en lahjoja, jos menen kylään. Minullekin on tuotu tuliaisia, ihan vierasta tuo ilmeisesti isompi lahjominen. Minustakin joulu on enemmän lapsille, mitä lahjoihin tulee. Aikuisilla sitten aikuisten jutut.

Vierailija kirjoitti:

Jätä ostamatta miehen sukulaisille, jos hekään eivät sinulle lahjaa hanki.

Ja miehen kanssa sovi selvästi, hankitaanko lahjat vai ei. 

 

Itselläni on vanhemmat ja sisarukset kuolleet. Miehen kanssa on sovittu, ettei lahjoja hankita, lähdetään sitten myöhemmin yhdessä reissuun. 

Anopilta ja miehen siskolta saan kyllä pienet muistamiset. Kiva niin, parhaansa varmaan yrittävät, mutta vuosikausien tuntemisen jälkeen tuntuu, etteivät tunne minua ja makuani yhtään. 

 

 

Veljeni vaimo on sanonut samaa. Kyllå, en tunne häntå yhtään. Annan esineitä, joista uskon hänen pitåvän, Aarikan tonttuja, lempiteetä jne. Silti aattona on suu mutrulla. Hänhän ei meille anna mitään. Vanhemmilleni tuovat joulukukkasen

Vierailija kirjoitti:

Aina jään vähemmälle joulu aattona koska lapsille ja aikuisille ostan kaikille lahjat ja lapsiperheeltä(5 lasta )  saan yhden lahjan.  Vietän aaton siskolla, voisin olla mieluummin kotisohvalla syömässä suklaata.

Kuka sinua estää? Se olisi itsellenikin ihannejoulu, aivan omassa rauhassa.

Miehen lähiomaiset eivät ota huomioon sukuun tulleiden puolisoja, joten siihen on tottunut. En koe sitä minulta pois. Se on heidän tapansa ehkä kerran vuodessa jollakin lailla  osoittaa välittämistään toisiaan kohtaan?Mies oli sitä mieltä, ettei hänkään haluaisi antaa lahjoja. Pakotan viemään meiltä muutaman ruokalahjan, joista hänen vanhempansa kovasti pitävät ja tädilleen joulukukkia. On otettu mielellään vastaan, mutta mies saa laittaa korttiin vain oman nimensä. Kunnioitan heidän perinteitään. Minulla on omat sisarukseni, jotka lämpimästi muistavat minua niin kuin minäkin haluan heitä muistaa. En muutenkaan pidä siitä, että pitäisi antaa lahjoja saadakseen niitä itsekin. Ei se ole joulun idea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka joulu ja syntymäpäivä, vuosipäivätkin jää miehellä huomioimatta... 20 v oon tuota ukkoa katsonut... vaikka olen selkeästi aina vihjaillut mitä toivoisin, ei hän vain ymmärrä. Itse ostan aina kaikille lahjat. Miehelleni ostan kalliita kelloja koska käyttää niitä mieluusti. Toisinaan jopa vihjailee kun ei raaski jotain kallista ostaa. Sitten ostan sen seuraavaksi paketiksi. 

 

Tänä vuonna otin puheeksi että mites mun joululahja. Mies äimistyi ja sanoi että ostihan hän 2 v sitten pesukoneen meille. Että se oli niin kallis joten käy vielä tämänkin vuoden synttärit, vuosipäivän ja joulun. Niin, muut tavarat/koneet ovatkin minun ostamia... 

 

Hei nyt et anna sille yhtään lahjaa. Tai sanot että ostamasi pakastin/televisio/mikä lie oli lahja ja niin kallis että siinä on kymmeneksi vuodeksi lahjaa.

Oikeestiko, mies sanoo pesukone on lahja ? Siellä pestään vain sinun vaatteita.

Miehellesi ei vihjaaminen riitä. Sanot et osta mitään, koska et itsekään saa mitään. Kodinkone perheen käyttöön ei ole äidin joululahja. Tämä ei lopu ennen kuin lopetat itse

Mä tajusin vuosia sitten, etten osta muille lahjoja,koska en itse saa mitään heiltä. Nytkin puoliso sai itse miettiä mitä omalle suvulleen hommaa. Tai ei hommaa,ei kiinnosta.

Itselleni olisi todella noloa, jos samassa seurueessa joku jää ilman lahjaa. Suklaarasia + ässäarpa, leffalipu, tms on pieni ja helppo muistaminen ja käy kelle vaan

No, tänä vuonna kävi niin, että ensimmäisen kerran ikinä jäin ilman lahjaa. Itseäni se ei niin kirpaissut, mutta lapsenlapsi kysyi, että miksei mummo saanut yhtään lahjaa? Olisihan se ollut kiva saada edes yksi paketti, kun kuitenkin koko joulun järkkäsin. Mutta näin tänä jouluna. 

Vierailija kirjoitti:

No, tänä vuonna kävi niin, että ensimmäisen kerran ikinä jäin ilman lahjaa. Itseäni se ei niin kirpaissut, mutta lapsenlapsi kysyi, että miksei mummo saanut yhtään lahjaa? Olisihan se ollut kiva saada edes yksi paketti, kun kuitenkin koko joulun järkkäsin. Mutta näin tänä jouluna. 

 

No johan oli ikävä joulu! Toivottavasti sait edes lämpimiä halauksia ja kiitoksia osallisilta? Tiedän tunteen, kun yksin teet kaiken joulun eteen ja se otetaan vastaan ihan itsestään selvyytenä. Ehkä ensi jouluna sinne risteilylle tai hotelliin yksin nautiskelemaan...