Oletko joskus jäänyt ilman lahjaa kun seurueen kaikki muut saivat lahjoja

Tämähän on jo hauska salainen jouluperinne :) Itse varmaan veisin leikkiä pidemmälle - kun anoppi sanoisi tuon "sinulle ei olekaan mitään", näyttäisin aivan avoimesti pettymystä ja voisin jopa kysyä että miksi, ja sanoa että onpa kurjaa kun yksi jätetään ilman lahjaa. Olisi kiinnostavaa nähdä miten anoppi reagoisi :)

Niin tai pistää oikein ilmeisesti vitsiksi, että olenpas tainnut olla tuhma tänä vuonna kun ei edes risuja tullut

Vierailija kirjoitti:

Se on se huomioiduksi tuleminen, vaikka lahja ei olisikaan täysin sopiva tai menisi kiertoon. Minäkin olen laittanut useita lahjoja kiertoon ja silti ilahtunut kun minua on muistettu - ja kyllähän se helpottaa minun elämääni kun keksin lahjalle paremman vastaanottajan eikä tarvitse erikseen hankkia mitään. Itse asiassa minulla on kaapin perällä oikein hylly, jossa on pakkauksissaan olevia maljakoita ja pyyhkeitä sun muuta mitä en itse tarvitse, mutta aina joskus tulee tilanne kun kyseisen lahja voisikin sopia jollekin muulle.

Itse huolehdin aina että kaikille ryhmässä on edes jotain. Syötävät lahjat on yleensä hyviä kaikille, jos ei halua ottaa riskiä että antaisi jollekin turhaa tavaraa.

Näin ollaan erilaisia, en halua mitään säilyviä lahjoja. Kahvi, suklaa, sukat kelpaa, mutta en piittaa oikein krääsästä.

Anoppi oli ostanut minulle joskus mitä hirveimmän, todella ison joulukaupunki-koristeen. Nalleja, valoja, juna, musiikkia. En silloin aika nuorena hevarina osannut sitä lahjaa kovin hyvin ottaa vastaan 🤦🏻. 

Lahja ei mahtunut mukaan junamatkalle ja anoppilaan se sitten jäi. Sen viisi vuotta kun olin hänen poikansa kanssa, joka joulu se koriste esillä oli. Joten ei se hukkaan mennyt 😃

Vierailija kirjoitti:

Hyvä lahjavinkki on vaikka ostaa kaikille aikuisille roosa-nauhan ranneke tai vastaava. Muutamia euroja maksaa, ei ole turhaa roinaa ja rahat menee hyvään. Ihan joutavaa puolivieraisiin aikuisiin sukulaisiin hassata mun mielestä mitään muumimukien hintaa per nuppi. En itsekään sen isompaa odota, jos mitään, kaikkea on ja rasittaa esittää että olen mielissäni ja kiitollinen jostain mitä en tarvitse saati halua.

Tosi hyvä idea minun mielestäni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milloin aikuisille on alettu ostaa joululahjoja? Saati itselle?

Aidosti hämmästelen, kun en ole kahteenkymmeneen vuoteen viettänyt joulua. Eikö se ole enää lasten juhla?

 

Joulu on aikuisten juhla myös. Kaikenko pitää pyöriä lasten pillin mukaan. Joo ei tartte. 

Mikään ei pyöri meillä lasten pillin mukaan. Lapsille annetaan lahjoja. Aikuisia ei tarvitse jouluna lahjoa. Eikä ostella jotain joulukalentereita itselle. 

Oisko kuule kasvun paikka? Teette lapsista ihan sairaita ja sekopäitä, kun ette osoita mitään aikuisuutta. 

Ihanaa kun ei tarvitse tänä vuonna osallistua tuohon surulliseen lahjashowhun.  Minä sinkkuäitinä tuppaan olemaan se joka ei saa lahjoja. Pitäisi muistaa paketoida itselleen jotain ihanaa, on kauhea katsoa kun muut avaavat paketteja muttei itse saa mitään. Väsymys alkaa painaa tuossa vaiheessa ja tunteet on pinnassa. Mutta, kuten sanottu, skippaan koko joulun tänä vuonna ja tunne on vapauttava!

Joo, kerran kävi niin kun nuorimmat lapset oli pieniä. Ja olihan se helvetin noloa kun lapset innoissaan jakoi lahjoja. Mies sanoo aina ettei saa hänelle ostaa mitään, mutta aina olen jotain ostanut. Samoin vanhempani sanovat aina ettei mitään saa ostaa, mutta heillä on kuitenkin viisi lasta yhteensä, joista kolmella lapsia itselään, eli käytännössä kuitenkin ne lapset joilla on itselläänkin lapsia aina ovat ostaneet jotain jos ollaan isovanhemmilla oltu syömässä, kun ei kehtaa ihan tyhjin käsin olla passattavana. Yleensä mies on aina ostanut jotain, joskus käskenyt minun ostaa itse itselleni mieluisa kirja pakettiin, ja joskus on äitini tai tyttäreni ostanut jotain, mutta silloin yhtenä vuonna ei kukaan ollut laittanut mulle pakettiin edes konvehtirasiaa. Tuli kyllä sellainen fiilis, että minäkö tässä nyt olen perheenäitiniä se turhin ihminen, ettei edes oma puoliso osta mitään, vaikka tietää hyvin että minulle se ele on tärkeä.

Myönnän, että melko kateellisena katson vierestä kun mieheni veljen vaimo avaa paketeitaan. On Korsin lompakkoa, Hilfiger pyjamaa, korviksia, hajuvettä, seerumeita, kännykkää, ei toki nämä kaikki samana vuonna, mutta aina pari melko arvokastakin lahjaa täysin yllärinä ja miehen valitsemana. Minä saan tasan sen kirjan jonka olen lapulle itse kirjoittanut. Viimeksi kun mies kysyi mitä haluan, tokaisin, että kysyy veljeltään vinkkejä. 

Saan hääpäivälahjan, äitienpäivälahjan ja synttärilahjan puolisolta. 
Lapset saavat syntymäpäivälahjan ja joululahjoja. 
 

Vien tuliaisia, en lahjoja, jos menen kylään. Minullekin on tuotu tuliaisia, ihan vierasta tuo ilmeisesti isompi lahjominen. Minustakin joulu on enemmän lapsille, mitä lahjoihin tulee. Aikuisilla sitten aikuisten jutut.