Oletko joskus jäänyt ilman lahjaa kun seurueen kaikki muut saivat lahjoja

Näin aikuisena en tarvitse muuta lshjaa kuin sen ilon, kun saan olla perheeni kanssa. 

Lapsuudesta muistan sellaisen ikäcän tapauksen, kun meitä lapsia oli paljon ja niitä varoja vähän. 

Pienemmille se pukki tietysti toikin lrluja, mutta me yli kymmenvuotiaat emme olleet niin tärkeitä. Erään jouluna kävi niin, että kaikki saivat pukin tuomana lahjan paitsi minä en ja kauan odotettu pukki otti ja lähti.

Kurkkua kuristi, mutta hymyilin kuin ei muka mitään.

 Rakas äiti sentään huomasi tilanteen ja kiikutti mukamas pukilta eteiseen pudonnuta pakettia minulle. 

Kyllähän sen näki, että se huonosti sitaistu dödöpullo oli se sama äidin oma apple blossom tölkki, joka oli aina ollut vessan peilin telineessä, mutta leikin mukana, koska olin helpottunut ja säälin äitiäni. 

Se oli häneltä kultaisesti tehty.

Sinulla on ajattelematon mies. Tosi ikävää, mutta ei harvinaista.

Välillä tuntuu että oma nykyinen mieheni on poikkeustapaus. Muistan ekan yhteisen joulun jota menin viettämään hänen luokseen hänen lastensa ja sukulaistensa kanssa. Hän oli kutsunut kaikki luokseen, ja järjestänyt ihan kaiken yksin. Yllättäen myös täti, jonka ei pitänyt päästä paikalle ja jolle oli viety lahja etukäteen, ilmoittikin pääsevänsä. Mies kävi äkkiä erikseen kaupungilla ostamassa tädille toisen lahjan, koska olisi niin ikävää kun muut avaavat lahjoja ja yhdelle ei olisi mitään. 

Silloin viimeistään ajattelin että tästä miehestä en luovu jos se ikinä minun päätöksestäni on kiinni. 

Hyvä lahjavinkki on vaikka ostaa kaikille aikuisille roosa-nauhan ranneke tai vastaava. Muutamia euroja maksaa, ei ole turhaa roinaa ja rahat menee hyvään. Ihan joutavaa puolivieraisiin aikuisiin sukulaisiin hassata mun mielestä mitään muumimukien hintaa per nuppi. En itsekään sen isompaa odota, jos mitään, kaikkea on ja rasittaa esittää että olen mielissäni ja kiitollinen jostain mitä en tarvitse saati halua.

Vierailija kirjoitti:

Aina jään vähemmälle joulu aattona koska lapsille ja aikuisille ostan kaikille lahjat ja lapsiperheeltä(5 lasta )  saan yhden lahjan.  Vietän aaton siskolla, voisin olla mieluummin kotisohvalla syömässä suklaata.

 

No mikset ole? 
Riko välit, mun isä teki niin ihan varmuuden vuoksi, kun huomasi että lapsia tulee enemmän kuin kaksi. Ei ole tarvinnut lahjoja hänen nyt ostaa. 

Kerran kävi näin ja lapsi ihmetteli isoon ääneen miksi äiti ei saanut yhtään lahjaa. Yleensä olin saanut äidiltäni ennen joulua jotain jonka avasin pukin käytyä mutta tuona vuonna kävimme äidilläni vasta myöhemmin. Miestä oikeasti harmitti, sen jälkeen on muistanut aina lahjan.

Mutta anoppi tekee joka vuosi sen, että olen ainoa joka ei saa mitään. Rahaa antaa lapsilleen enkä todellakaan odota että antaisi minulle rahaa, mutta sen lisäksi antaa suklaapaketit ja toteaa minulle että sinulle ei tullutkaan mitään. Miksi se pitää oikein sanoa ääneen? Ja kun voisi miehelle antaa sen rahalahjan ja ojentaa minulle sen suklaan, mutta ei. Joku puhui häpeän tunteesta tässä tilanteessa ja jotain sellaista siinä on. Mutta nykyisin tämä on oma salainen jouluperinteeni, odotan miten tänä vuonna menee, sillä yhtenä jouluna anoppi antoi kuin antoikin sen suklaan minulle, joten kuka tietää miten tänä jouluna käy.

Onneksi jaamme omat lajiamme vasta anopilla käynnin jälkeen.

Säälittää ihmiset, jotka laskee lahjoja saati vertaa lasten saamiin. 

Aikuisten kesken ei mitään joululahjoja tarvitse hyvänen aika. Lapsille voi aina viedä varojensa mukaan lahjan tai kortin. Aina pystyy sen verran, vaikka niitä lapsia olisi viisi. Joulunajan pitäisi olla antamisen juhla eikä saamisen. Nyt vähän ryhtiä. 

Ei haittaa. Sain juuri miljonääri kummitädiltäni kymppitonnin.

Tässä ihanaa lapsetonta joulutunnelmaa kaikille aikuisvauvoille. 

Olisit ollut piilottelematta niin se tumpelo mieskin olisi nähnyt lasten hämmennyksen ja surun ja ehkä jatkossa ymmärtää varmistaa, että puolisolle on lahja jouluna. Eihän se nyt tiedä hommata jatkossakaan mitään.

Vierailija kirjoitti:

Kerran kävi näin ja lapsi ihmetteli isoon ääneen miksi äiti ei saanut yhtään lahjaa. Yleensä olin saanut äidiltäni ennen joulua jotain jonka avasin pukin käytyä mutta tuona vuonna kävimme äidilläni vasta myöhemmin. Miestä oikeasti harmitti, sen jälkeen on muistanut aina lahjan.

Mutta anoppi tekee joka vuosi sen, että olen ainoa joka ei saa mitään. Rahaa antaa lapsilleen enkä todellakaan odota että antaisi minulle rahaa, mutta sen lisäksi antaa suklaapaketit ja toteaa minulle että sinulle ei tullutkaan mitään. Miksi se pitää oikein sanoa ääneen? Ja kun voisi miehelle antaa sen rahalahjan ja ojentaa minulle sen suklaan, mutta ei. Joku puhui häpeän tunteesta tässä tilanteessa ja jotain sellaista siinä on. Mutta nykyisin tämä on oma salainen jouluperinteeni, odotan miten tänä vuonna menee, sillä yhtenä jouluna anoppi antoi kuin antoikin sen suklaan minulle, joten kuka tietää miten tänä jouluna käy.

Onneksi jaamme omat lajiamme v

Tämähän on jo hauska salainen jouluperinne :) Itse varmaan veisin leikkiä pidemmälle - kun anoppi sanoisi tuon "sinulle ei olekaan mitään", näyttäisin aivan avoimesti pettymystä ja voisin jopa kysyä että miksi, ja sanoa että onpa kurjaa kun yksi jätetään ilman lahjaa. Olisi kiinnostavaa nähdä miten anoppi reagoisi :)

Niin, mietin tuota lahjomista että kumpi on pahempi asia: jäädä kokonaan ilman lahjaa vai saada jotain todella tarpeetonta tai epäsopivaa.  Eihän kummassakaan tapauksessa ole todella ajateltu lahjan saajaa. Minä olen huono lahjojen ostaja, tai valitsen aina sellaisia mitkä saajaa ei kiinnosta vaikka olen kuvitellut että nyt valitsin hyvin. Ei niitä kukaan arvostanut, päätyivät kiertoon heti kun avasivat tai johonkin "kesämökin huussinseinälle". Joten sain muutkin mukaan ja sovittiin ettei aikuisille osteta lahjoja. 

Mutta jos on päätetty kaikkia lahjoa, silloin jokaiselle pitää jotain antaa. On moukkamaista jättää yksi ilman lahjoja. Voi verrata kiusaamiseen. Äidit usein on niitä tapettiin sulautujia, itsestäänselvyyksiä joiden tunteilla ei ole väliä. Puolisoille kiitos useimmiten. Eksäni sai aikonaan lahjaksi seitsemän paria sukkia, oli katkera vaikka nauroi. Tämä siis ennen kuin olimme yhdessä. 

Kaikesta huolimatta hyvää joulua kaikille palstailijoille, lahjoilla tai ilman!

Se on se huomioiduksi tuleminen, vaikka lahja ei olisikaan täysin sopiva tai menisi kiertoon. Minäkin olen laittanut useita lahjoja kiertoon ja silti ilahtunut kun minua on muistettu - ja kyllähän se helpottaa minun elämääni kun keksin lahjalle paremman vastaanottajan eikä tarvitse erikseen hankkia mitään. Itse asiassa minulla on kaapin perällä oikein hylly, jossa on pakkauksissaan olevia maljakoita ja pyyhkeitä sun muuta mitä en itse tarvitse, mutta aina joskus tulee tilanne kun kyseisen lahja voisikin sopia jollekin muulle.

Itse huolehdin aina että kaikille ryhmässä on edes jotain. Syötävät lahjat on yleensä hyviä kaikille, jos ei halua ottaa riskiä että antaisi jollekin turhaa tavaraa.

2023 olin kaupungilla töissä määräaikaisena, ja viikkokokoukseen osallistuminen oli pakollista. Kokouksen päätteeksi osastopäällikkö jakoi joululahjat, eikä nimeäni mainittu ollenkaan. No totta hemmetissä oletin, että näinhän sen kuuluu ollakin, en ole osa ryhmää, olen vain väliaikainen palkattu. 

Työpäivän lähestyessä päätöstään, esimies alkoi ihmettelemään, että yksi lahja on vielä jakamatta, ja vasta siinä vaiheessa uskalsin ujosti nostaa käteni.  Oikeasti, olisin poistunut työpaikasta tuntematta vähintäkään katkeruutta, vaikka joululahja olisi jäänyt saamatta. Toki jatkopesti olisi ollut palkitsevampaa, mutta näillä mennään.

Eka joulu eksän kotona. Kaikki muut sai lahjoja yllinkyllin, minulle ei mitään. Koirallekin oli ostettu useampi. Tuntui oudolta. Olisiko nyt ollut iso vaiva kääriä konvehtirasia tms ja laittaa nimi päälle.

Minut kutsutaan aina veljeni perheen luokse jouluaattona. Olen 35v sinkkumies, pitkä parisuhteeni päättyi muutama vuosi sitten. Ajan autollani n.130km yhteen suuntaan, vien veljen vaimolle ison kukkalaitteen ja "vähän parempia suklaita", veljelleni ison konjakkipullon, heidän kolmelle lapselleen lahjatoiveiden (kalliiden) mukaiset lahjat kullekin. Jouluaaton viettoon saapuville veljen anopille ja apelle myös joulukukat ja likööripullon. Isäntäparin toiveesta tuon joulupöytään palvattua kalkkunaa, mätiä ja maksapateeta sekä "vähän paremmat puna-ja valkoviinit". Lahjojen jaossa olen aina ainoa joka jää ilman pakettia. Kun olin vielä parisuhteessa saimme yhteisen lahjan veljeni perheeltä, se tuntui todella mukavalta. Nyt sinkkuvuosinani en ole kertaakaan saanut pakettia. Eniten toivoisin että saisin jäädä vierashuoneeseen yöksi, eikä tarvitsisi iltamyöhään lähteä yksin ajamaan kotiin. Kerran tätä kysyin, eikä heille se sopinut, en ole enää kehdannut toiste kysyäkään. Yksin paluumatkaa ajaessa yksinäisyys korostuu ja hintaa illalle bensoineen tulee likemmäs tuhat €. Lähtisin kyllä seuraavana aamuna kahvin jälkeen paluumatkalle, ei siis olisi tarkoitus jäädä pidempään, mutta olisi virkeämpi nukutun yön jälkeen. Ottaisin omat vuodevaatteet, ettei tulisi pyykkiäkään vuokseni.

Vierailija kirjoitti:

Milloin aikuisille on alettu ostaa joululahjoja? Saati itselle?

Aidosti hämmästelen, kun en ole kahteenkymmeneen vuoteen viettänyt joulua. Eikö se ole enää lasten juhla?

 

Joulu on aikuisten juhla myös. Kaikenko pitää pyöriä lasten pillin mukaan. Joo ei tartte. 

Vierailija kirjoitti:

Minut kutsutaan aina veljeni perheen luokse jouluaattona. Olen 35v sinkkumies, pitkä parisuhteeni päättyi muutama vuosi sitten. Ajan autollani n.130km yhteen suuntaan, vien veljen vaimolle ison kukkalaitteen ja "vähän parempia suklaita", veljelleni ison konjakkipullon, heidän kolmelle lapselleen lahjatoiveiden (kalliiden) mukaiset lahjat kullekin. Jouluaaton viettoon saapuville veljen anopille ja apelle myös joulukukat ja likööripullon. Isäntäparin toiveesta tuon joulupöytään palvattua kalkkunaa, mätiä ja maksapateeta sekä "vähän paremmat puna-ja valkoviinit". Lahjojen jaossa olen aina ainoa joka jää ilman pakettia. Kun olin vielä parisuhteessa saimme yhteisen lahjan veljeni perheeltä, se tuntui todella mukavalta. Nyt sinkkuvuosinani en ole kertaakaan saanut pakettia. Eniten toivoisin että saisin jäädä vierashuoneeseen yöksi, eikä tarvitsisi iltamyöhään lähteä yksin ajamaan kotiin. Kerran tätä kysyin, eikä heille se sopinut, en ole enää kehdann

Sinuna pysyisin kotona tai lähtisin reissuun. Tonnilla pääset jo kauaskin.

Joka joulu ja syntymäpäivä, vuosipäivätkin jää miehellä huomioimatta... 20 v oon tuota ukkoa katsonut... vaikka olen selkeästi aina vihjaillut mitä toivoisin, ei hän vain ymmärrä. Itse ostan aina kaikille lahjat. Miehelleni ostan kalliita kelloja koska käyttää niitä mieluusti. Toisinaan jopa vihjailee kun ei raaski jotain kallista ostaa. Sitten ostan sen seuraavaksi paketiksi. 

Tänä vuonna otin puheeksi että mites mun joululahja. Mies äimistyi ja sanoi että ostihan hän 2 v sitten pesukoneen meille. Että se oli niin kallis joten käy vielä tämänkin vuoden synttärit, vuosipäivän ja joulun. Niin, muut tavarat/koneet ovatkin minun ostamia... 

Jatkankin vielä. 

Niin, lapset onneksi keskittyvät omiin leluihinsa eivätkä useimmiten kiinnitä huomiota siihen etten saa lahjaa. 

Vierailija kirjoitti:

Joka joulu ja syntymäpäivä, vuosipäivätkin jää miehellä huomioimatta... 20 v oon tuota ukkoa katsonut... vaikka olen selkeästi aina vihjaillut mitä toivoisin, ei hän vain ymmärrä. Itse ostan aina kaikille lahjat. Miehelleni ostan kalliita kelloja koska käyttää niitä mieluusti. Toisinaan jopa vihjailee kun ei raaski jotain kallista ostaa. Sitten ostan sen seuraavaksi paketiksi. 

 

Tänä vuonna otin puheeksi että mites mun joululahja. Mies äimistyi ja sanoi että ostihan hän 2 v sitten pesukoneen meille. Että se oli niin kallis joten käy vielä tämänkin vuoden synttärit, vuosipäivän ja joulun. Niin, muut tavarat/koneet ovatkin minun ostamia... 

Hei nyt et anna sille yhtään lahjaa. Tai sanot että ostamasi pakastin/televisio/mikä lie oli lahja ja niin kallis että siinä on kymmeneksi vuodeksi lahjaa.