Kuinka moni voi myöntää, että eron jälkeen elämästä tulikin haastavampaa kuin odotti?
Että suhteessa halusi nähdä painotetusti lähinnä niitä omasta mielestä epäkohtia, mutta eron jälkeen huomasikin, että ei se ero niin autuaaksi tehnytkään ja kolikolla on kääntöpuolensa.
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Hauskoja nämä naisten parhain päin selittelyt täällä. :D
Tiedän useita eronneita naisia, joiden elämä ei mennytkään niin kauniisti kuin saduissa ja sitä vasten nämä sokerikuorrutetut kertomukset ovat kyllä huvää viihdettä.
Onhan se helppo erota kun saa elatusmaksut ja viime kädessä yhteiskunta elättää kun vähän käy kelan tai sossun tiskillä tirauttamassa muutaman kyyneleen. Mutta ei se mikään oikotie ole onneen ja sen moni huomaa katkerasti myöhemmin. Ne ongelmat harvemmin katoavat minnekään eron myötä.
Sitten tunnet monta eronnutta miestä, mites heillä menee? Minulla ei palkkatulot hävinneet mihinkään eron jälkeen.
Elatusmaksuja taivastelevat eivät parisuhteen aikana ole käyttäneet euroakaan omien lasten elatukseen. Onhan se sitten järkytys, kun joutuu elareita maksamaan. Naisen tilanne helpottuu, kun mies vihdoin maksaa osan lastensa kuluista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä kuinka moni nainen voi myöntää, että uuden miehen exän vehjettä pienempi penis on harmittanut, ja kaipaa täten exän kullbergia?
Vain mies voi kuvitella, että nainen jättää eroamatta vain, kun miehellä on niin iso 😂😂😂😂 Gsus, pidä vaan pääsi jatkossakin syvällä siellä b-rapussasi.
Sen mitä minä olen ajan saatossa havainnut ihan omasta tuttavapiiristä, niin kun naiset jää roikkumaan suhteeseen, jossa mies on ihan suoraa paskaa toiminnaltaan, niin kaksi asiaa miehessä usein yhdistyy. Ensimmäinen on keskivertoa parempi ulkonäkö, ja toinen on keskivertoa isompi vehje. Vaikka aina muka sanotaan, että sisin on tärkein, niin uskomattoman paljon paska mies saa anteeksi, jos kaksi edellä mainittua kohtaa on niin sanotusti kunnossa.
Kävitkö ihan itse mittaamassa jokaisen tutun miehen vehkeen koon vai mistä tiedät asian?
Usein kolikolla on käääntöpuolensa, mutta se voi jäädä heitettäessä myös kyljelleen, jolloin avioerosta tulee ns. epästabiili eli labiili, eikä olla enään varmoja erotaanko vaiko ei?
Kyllä on elämä parempaa. Olen taas löytänyt itseni. Ja löysin upean uuden miehen. :)
Vierailija kirjoitti:
Sitten muuttui vaikeaksi, kun exä löysi uuden naisen ja exä ei enää suostunut vaihtamaan auton renkaita, eikä tullut yhdestä soitosta korjaamaan vuotavaa hanaa. Jouduin itse hoitamaan kaiken autoon ja kotiin liittyvän, minkä olin sitä ennen sälyttänyt exän harteille. Toivottavasti eroavat pian. Olen yrittänyt yhteisille lapsille naljailla uudesta muijasta kaikenlaista, josko pitäisivät niin pahaa elämää exäni luona, että ajavat uuden naisen mäkeen sieltä ja saan taas tarvitsemiani palveluita.
T. Se uusi nainen
Tai sitten se voikin olla niin että kyllä se vaihtamalla tai eroamalla kuitenkin elämä suurimmalla osalla paranee. Ainahan se suhteessa "loisinut" osapuoli tosin toivoo että näin ei olisi.
Vierailija kirjoitti:
Heti kun arki kuvioissa, arkihuolia, ero.
Seuraava 2 vuotta. Ero. Seuraava. Ero. Seuraava.
Pitäisikö sinun käydä terapiassa, kun sinun parisuhteet menee tuota rataa?
Vierailija kirjoitti:
Sen mitä minä olen ajan saatossa havainnut ihan omasta tuttavapiiristä, niin kun naiset jää roikkumaan suhteeseen, jossa mies on ihan suoraa paskaa toiminnaltaan, niin kaksi asiaa miehessä usein yhdistyy. Ensimmäinen on keskivertoa parempi ulkonäkö, ja toinen on keskivertoa isompi vehje. Vaikka aina muka sanotaan, että sisin on tärkein, niin uskomattoman paljon paska mies saa anteeksi, jos kaksi edellä mainittua kohtaa on niin sanotusti kunnossa.
miesten kohdalla tuo pitää vielä useammin paikkansa. Moni (Tai ehkä raatorehellisesti suurin osa) miehistä antaa ihan liian paljon painoarvoa naisen ulkonäölle. Moni mies sietää arjessaan ihan hirveää p*askaa naisilta, jos nainen vaan on hoikka ja kaunis.
Jotkut asiat ovat vaikeampia, esim. osa sosiaalisesta elämästä rakentui pariskuntien ja perheiden kanssakäymiseen, mutta toisaalta korona-aika ja keski-ikäisyys taitaa olla isompi syy sosiaalisen elämän kapenemiseen. Muutamat juhlat, kuten uusi vuosi, tuovat mieleen, että nyt olisi helpompaa juhlia perheen kesken tai kutsua vieraita, kuin sinkkutaloudessa.
Taloudellisesti on totta kai tiukempaa, Helsingissä asuminen on tosi kallista. Onneksi sain paremmin palkatun työn, koska edellisellä palkalla olisin ollut hätää kärsimässä, kun inflaatio alkoi laukata. Mutta raha oli meille aina ongelma, kun ei osattu tehdä kompromisseja ja haluttiin "kaikki" mitä hyvään keskiluokkaiseen elämään kuuluu.
Muuten onkin sitten nykyisin paljon seesteisempää. Minulla jää energiaa keskittyä omaan uraan ja lapsiin, kun ei tarvitse kantaa puolison murheita ja yrittää pysyä mukana hänen elämän ja tunteiden vuoristoradassa.
Vierailija kirjoitti:
Hauskoja nämä naisten parhain päin selittelyt täällä. :D
Tiedän useita eronneita naisia, joiden elämä ei mennytkään niin kauniisti kuin saduissa ja sitä vasten nämä sokerikuorrutetut kertomukset ovat kyllä huvää viihdettä.
Onhan se helppo erota kun saa elatusmaksut ja viime kädessä yhteiskunta elättää kun vähän käy kelan tai sossun tiskillä tirauttamassa muutaman kyyneleen. Mutta ei se mikään oikotie ole onneen ja sen moni huomaa katkerasti myöhemmin. Ne ongelmat harvemmin katoavat minnekään eron myötä.
--------
Meilä on varmaankin aika erilainen tuttavapiiri. Minun tuntemani eronneet naiset elävät omilla tuloillaan ja monet ostivat eron jälkeen oman kodin, Osa on löytänyt uuden, paremman kumppanin ja osa elää tyytyväisenä yksin. Sinkut, kuten minä, toivoisivat löytävänsä hyvän kumppanin, mutta elävät paljon mieluummin yksin vaikka loppuelämän kuin aloittavat uuden, ongelmallisen suhteen.
Suurimmat haasteet ovat tulleet lasten yhteishuoltajuudesta ja välillä ex-miehistä, jotka ovat hypänneet vauhdilla uuteen suhteeseen ja olettavat lasten seuraavan tyytyväisenä mukana.
En tietenkään tiedä tarkkaan muiden elatusmaksuista, mutta me ex-puolison kanssa päätimme jakaa tasan lasten menot eron jälkeen, kun tulot ovat suurin piirtein samat ja lapset suvat molemmissa kodeissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kyllä ihmettelen, että miksi mun serkun vaimo jätti hänet. Mun serkku on mukava mies ja varsin isotuloinen. Hän maksoi kaikki yhtiövastikkeet, sähkö- ja vesilaskut, vakuutukset ja ruokakaupassa aina maksoi. Ja sillä naisella oli vielä kaksi teini-ikäistä lasta aiemmasta avioliitosta, joita tavallaan serkkuni elätti. Eihän sitä koskaan tiedä, mutta ainakin tuntuisi oudolta, että serkussani olisi mitään pahempaa vikaa. Sitä paitsi, se avioero oli sille naiselle kolmas vaikka hän oli alle 45-vuotias, joten kyllä hänessä itsessäänkin on varmasti vikaa.
ei mitään vikaa,vikaa, vikaa
Mitä se kenellekään kuuluu, miksi muut ihmiset eroaa. Kaikissa ihmisissä on varmasti jotain vikaa, mutta valintakysymys, millaisten vikojen kanssa kukin on valmis elämään.
Voi myös olla, että eletään kuin veli ja sisko. Joillekin se on ok, jotkut kaipaa seksiäkin.
No ei tullut!
Paljon helpompaa!
EI tarvitse odottaa millä tuulella tulee ja miten kännissä!
Ahaa. Minulle tosiaan myös aikoinaan palstalla povattiin äärimmäisen köyhää tulevaisuutta, kun pohdin eroa.
Mutta arvaa mitä: kukaan ei tullutkaan hakemaan pois tutkintoani ja työpaikkaani eron tullessa. Työnantaja jatkoi palkanmaksuani ihan normaaliin tapaan eron jälkeenkin. Ja myöhemmin eronneena vaihdoin vielä työpaikkaa paremman palkan perässä. Eipä siinäkään ollut ero esteenä.
Ei kaikilla varmaan joo ero menekään kivasti, mutta sitten taas on meitä, jotka löysivät sen sisäisen rauhan eron jälkeen. Sinun taas on ilmeisesti vaikea hyväksyä sitä?
Minulla erosta on jo vuosikausia. Niin missä kohtaa se katkeruus ja katumus siis tarkalleen ottaen alkaa? Exänikin on jo löytänyt uuden, ja toivon heille kaikkea hyvää. En vaan tästäkään löytänyt mitään katkeruuden tunteita.