Lue keskustelun säännöt.
Kuinka moni voi myöntää, että eron jälkeen elämästä tulikin haastavampaa kuin odotti?
22.12.2025 |
Että suhteessa halusi nähdä painotetusti lähinnä niitä omasta mielestä epäkohtia, mutta eron jälkeen huomasikin, että ei se ero niin autuaaksi tehnytkään ja kolikolla on kääntöpuolensa.
Kommentit (72)
0/5
Vaadimme parempia trolleja. Tämä incel on tylsä kuin 6 kg paskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elän väljähtäneessa kaverisuhteessa. Siis ihan aidosti väljähtäneessä. Emme riitele, ei seksiä, ei mitään yhteistä hauskaa. Varmaan lapset on aina mukana vain sen takia, ettei jouduta olemaan kaksin. Nuorempikin lapsi on pian 17 ja edelleen rahaataan se aina kaikkialle kuten laivalle ja matkoille, ettei vaan tule sitä ongelmaa, että pitäisi ihan keskenään. Toisaalta puhumme toisillemme, olemme ystävällisiä jne. Eli sinänsä leppoisaa elämää.
Olen joskus miettinyt eroa, mutta en halua tehdä sitä miehelle. Hän on ajautunut työttömyyskierteeseen, ei omista juuri mitään jne. Hän joutuisi aidosti köyhyyteen. Meillä on nyt hyvä elintaso, koska minulla on iso palkka ja perittyä sekä tienattua varallisuutta mukavasti. Lisäksi mies tekee tässä omakotitalossa (minun taloni) kotitöitä, niin sitten joutuisin itse leikkaamaan nurmikot yms. Otan sen siltä kannalta, että mies on meillä se "kotirouva" ja tekee käytännössä kaikki kotityöt tällä hetkellä. Ja se on ihan ok. Se on hänen osuutensa, kun minä hankin sitten rahat. Tavallaan rakastan tuota, että minulla on oma kodinhengetär ja pääsen helpolla. Vastaavasti mies taas saa kauttani hyvän elintason, hienoja matkoja kaukomaille jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotan aika harvoja myöntäjiä.
Näinpä. Harva myöntää, että yhtäkkiä joutuukin laskemaan aidosti rahojaan ja tinkimään elämästään, eikä sitä "oikeaa rakkautta" ole löytynyt myöhemminkään.
Aivan toisarvoisia asioita jos elää ennen eroa myrkyllisessä parisuhteessa. Omat rahat ja oma vapaus.
Itsessäni olen ylpeä siitä, etten IKINÄ jätä hetken mielijohteesta. Kun minä alan seurustelemaan (parisuhde), niin minä kyllä taistelen suhteen eteen niin kauan kunnes huomaan, että jokin sama kaava toistuu loputtomiin eikä puhe auta. Vasta siinä vaiheessa voin jättää.
Vierailija kirjoitti:
Elän väljähtäneessa kaverisuhteessa. Siis ihan aidosti väljähtäneessä. Emme riitele, ei seksiä, ei mitään yhteistä hauskaa. Varmaan lapset on aina mukana vain sen takia, ettei jouduta olemaan kaksin. Nuorempikin lapsi on pian 17 ja edelleen rahaataan se aina kaikkialle kuten laivalle ja matkoille, ettei vaan tule sitä ongelmaa, että pitäisi ihan keskenään. Toisaalta puhumme toisillemme, olemme ystävällisiä jne. Eli sinänsä leppoisaa elämää.
Olen joskus miettinyt eroa, mutta en halua tehdä sitä miehelle. Hän on ajautunut työttömyyskierteeseen, ei omista juuri mitään jne. Hän joutuisi aidosti köyhyyteen. Meillä on nyt hyvä elintaso, koska minulla on iso palkka ja perittyä sekä tienattua varallisuutta mukavasti. Lisäksi mies tekee tässä omakotitalossa (minun taloni) kotitöitä, niin sitten joutuisin itse leikkaamaan nurmikot yms. Otan sen siltä kannalta, että mies on meillä se "kotirouva" ja tekee käytännössä kaikki ko
Missä on miehesi itsekunnioitus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomasin, että turha mäkätys jäi pois, elämä tuli arvattavaksi ja 20000 e jäi vuodessa ylimääräista omaan käytöön. Jäin nyt eläkeelle varakkaana ja terveenä, en osannut toivoa tätä tapahtuvan.
M65
Varmaan useimmat miettivät eroa hyvin tarkkaan, joten siksi on vaikea löytää sellaisia jotka katuisivat eroa tai joilla arki muuttuisi huonompaan eron myötä.
Omasta erosta on jo aikaa, mutta muistan hyvin miten vaikeaa se oli alkuun. Vaikeinakin hetkinä kuitenkin tajusin että suhteessa jatkaminen olisi ollut mahdotonta, joten minkäänlaista katumusta ei tullut.
Vaikeaa oli lähinnä yksinäisyys. Meillä oli pitkä suhde, ja koko ystäväpiirini ja elämäni oli rakentunut miehen ympärille. Sen sijaan taloudellisesti huomasin nopeasti pärjääväni paremmin, mikä oli minulle yllätys koska ex-miehellä oli paremmat tulot kuin minulla. Hänen elämäntyylinsä kuitenkin vaati rahaa, ja eron jälkeen kävi ilmi että myös minä olin rahoittanut sitä elämäntyyliä joka ei itseäni kiinnostanut tippaakaan.
Eron jälkeen olin vuosia sinkkuna, sitten löysin miehen. Hänestä ei ole aikomusta koskaan erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä sen ihan itsekin tiesin, että eron jälkeen tulee uusia haasteita ja elämä muuttuu täysin. Ei se mikään yllätys ollut. Sen takia vatuloinki sen asian kanssa vuositolkulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotan aika harvoja myöntäjiä.
Näinpä. Harva myöntää, että yhtäkkiä joutuukin laskemaan aidosti rahojaan ja tinkimään elämästään, eikä sitä "oikeaa rakkautta" ole löytynyt myöhemminkään.
Se, että ehkä joutuu laskemaan rahojaan tai tinkimään elämästään, ei tarkoita, etteikö ero olisi silti ollut huono ratkaisu ja/tai ettei ihminen olisi onnellinen. Kaikkea ei voi ostaa rahalla.
Avioliitossa mun kaikki rahat meni talon ja talouden ylläpitoon, koska mies ei osannut, tai halunnut tinkiä mistään. Kaiken piti näyttää hyvältä, sama se mitä maksoi. Nyt mulla on talo ja auto, joihin mulla on varaa, sekä vielä jää rahaa matkustella muutaman kerran vuodessa. Tarkka saa olla, mutta ei haittaa ja olen onnellinen, että pääsin eroon tyypistä, joka imi musta kaiken elämänilon. En enää elä ihanalta näyttävää, ah niin keskiluokkaista elämää, mutta tätä rauhaa ja onnea ja sitä, että voin tehdä mitä haluan, ei voita mikään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eron jälkeen olin vuosia sinkkuna, sitten löysin miehen. Hänestä ei ole aikomusta koskaan erota.
Edellisestäkö oli tarkoitus erota jo alkujaan, vai mistä osaat sanoa, että nykyisestä ei ole aikomusta koskaan erota?
En itse olen eronnut, mutta parin läheisen ystävän elämää seuratessa huomasin, miten helpoksi heidän elämänsä muuttui ilman miestä, jolla oli kummallakin vaikeita ongelmia. Toinen oli sairaalloisen mustasukkainen ja toinen hyvin epäluotettava. Jos erotaan isojen ongelmien takia, on se eronneelle kuin vapautuisi vankilasta. Toinen naisista löysi työpaikaltaan uuden puolison alle vuosi erosta, toinen ei ole vielä löytänyt kuin pitkäaikaisen rakastajan - entisiä tuttuja hänkin ja samassa elämäntilanteessa eli eivät enää halua elää saman katon alla ainakaan kenenkään kanssa. Molempien erotessa olivat jo lapset muuttaneet pois kotoa eli 50+ ikää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotan aika harvoja myöntäjiä.
Näinpä. Harva myöntää, että yhtäkkiä joutuukin laskemaan aidosti rahojaan ja tinkimään elämästään, eikä sitä "oikeaa rakkautta" ole löytynyt myöhemminkään.
No ei kaikki etsi mitään uutta rakkautta. Aija moni keski-ikäinen eronnut kaipaa ihan omaa rauhaa, eikä kaipaa uutta kumppania saman katon alle. Rahoistakin saa päättää ihan itse.
Minä esimerkiksi en ymmärrä yhtään, mihin tarvitsisin uutta miestä. Olen ollut kahdessa suhteessa, 27 ja 4,5 vuotta, miehen kanssa, enkä enää koe jääväni mistään paitsi sinkkuna. Voin aivan hyvin ja täysin vapaaehtoisesti mädäntyä itse valitsemaani kotiin hyvien ystävieni, jotka ei petä, sotke eikä kiukuttele, kanssa matkustellen, käyden konserteissa, kokaten, yhdessä, tai kuolla sohvalleni kolmen koirani maatessa kainalossani. Mistä jään paitsi? Seksistä? Buahhahhahah!
Vierailija kirjoitti:
Elän väljähtäneessa kaverisuhteessa. Siis ihan aidosti väljähtäneessä. Emme riitele, ei seksiä, ei mitään yhteistä hauskaa. Varmaan lapset on aina mukana vain sen takia, ettei jouduta olemaan kaksin. Nuorempikin lapsi on pian 17 ja edelleen rahaataan se aina kaikkialle kuten laivalle ja matkoille, ettei vaan tule sitä ongelmaa, että pitäisi ihan keskenään. Toisaalta puhumme toisillemme, olemme ystävällisiä jne. Eli sinänsä leppoisaa elämää.
Olen joskus miettinyt eroa, mutta en halua tehdä sitä miehelle. Hän on ajautunut työttömyyskierteeseen, ei omista juuri mitään jne. Hän joutuisi aidosti köyhyyteen. Meillä on nyt hyvä elintaso, koska minulla on iso palkka ja perittyä sekä tienattua varallisuutta mukavasti. Lisäksi mies tekee tässä omakotitalossa (minun taloni) kotitöitä, niin sitten joutuisin itse leikkaamaan nurmikot yms. Otan sen siltä kannalta, että mies on meillä se "kotirouva" ja tekee käytännössä kaikki ko
Oikein! Hanki tuohon vielä itsellesi rakastaja, niin olet samanlainen kuin onnelliset elättäjämiehet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotan aika harvoja myöntäjiä.
Näinpä. Harva myöntää, että yhtäkkiä joutuukin laskemaan aidosti rahojaan ja tinkimään elämästään, eikä sitä "oikeaa rakkautta" ole löytynyt myöhemminkään.
Se, että ehkä joutuu laskemaan rahojaan tai tinkimään elämästään, ei tarkoita, etteikö ero olisi silti ollut huono ratkaisu ja/tai ettei ihminen olisi onnellinen. Kaikkea ei voi ostaa rahalla.
Avioliitossa mun kaikki rahat meni talon ja talouden ylläpitoon, koska mies ei osannut, tai halunnut tinkiä mistään. Kaiken piti näyttää hyvältä, sama se mitä maksoi. Nyt mulla on talo ja auto, joihin mulla on varaa, sekä vielä jää rahaa matkustella muutaman kerran vuodessa. Tarkka saa olla, mutta ei haittaa ja olen onnellinen, että pääsin eroon tyypistä, joka i
Korjaus: ... Ei tarkoita, että ero olisi ollut huono ratkaisu.....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eron jälkeen olin vuosia sinkkuna, sitten löysin miehen. Hänestä ei ole aikomusta koskaan erota.
Edellisestäkö oli tarkoitus erota jo alkujaan, vai mistä osaat sanoa, että nykyisestä ei ole aikomusta koskaan erota?
No ei, lähinnä kai yritin sanoa että edellisessä suhteessa mietin eroa vuosia ennen kuin se tapahtui. Siihen oli paljon syitä, miehen alkoholismi ja väkivaltaisuus mukaan luettuna.
Nykyisessä suhteessa ei ole mitään syitä miksi ero tulisi edes mieleen. Toki sellaisia syitä voi tulla, mutta tällä hetkellä en näe mitään syytä miksi en ainakin omasta puolestani voisi olla tässä suhteessa niin kauan kuin elän.
Myönnän, olihan se hetken vähän haastavaa eron jälkeen, miten hoidetaan auton huollot ja korjaukset, samoin talon kanssa. No mutta, vuotta-paria myöhemmin pyöritin arkea yksinäni ja olen ihmetellyt, miten jaksoin katsoa ukkoa niinkin kauan. Kaiken -ihan kaiken- voi oppia ja rahalla saa palveluita.
N54
Entä kuinka moni nainen voi myöntää, että uuden miehen exän vehjettä pienempi penis on harmittanut, ja kaipaa täten exän kullbergia?
Minullekin oli yllätys, miten paljon paremmin tulin eron jälkeen taloudellisesti toimeen. Olin eron aikaan hyvin pienituloinen ja luulin mieheni elättävän minua. Eron jälkeen kuitenkin kävi ilmi, että se olikin toisinpäin. Ruokalaskuni putosi alle kolmasosaan, samoin ei enää tarvinnut osallistua elektroniikkaan ja vempeleisiin jotka ostettiin miehen toiveesta yhteisiksi, mutta hän oli se joka niitä halusi. En oikein tiedä miten exäni sai minut käyttämään niin paljon rahaa asioihin joita en tarvinnut enkä toivonut, ja silti tuntemaan että hän on se joka elättää minua.
Mä kyllä ihmettelen, että miksi mun serkun vaimo jätti hänet. Mun serkku on mukava mies ja varsin isotuloinen. Hän maksoi kaikki yhtiövastikkeet, sähkö- ja vesilaskut, vakuutukset ja ruokakaupassa aina maksoi. Ja sillä naisella oli vielä kaksi teini-ikäistä lasta aiemmasta avioliitosta, joita tavallaan serkkuni elätti. Eihän sitä koskaan tiedä, mutta ainakin tuntuisi oudolta, että serkussani olisi mitään pahempaa vikaa. Sitä paitsi, se avioero oli sille naiselle kolmas vaikka hän oli alle 45-vuotias, joten kyllä hänessä itsessäänkin on varmasti vikaa.
No ei kaikki etsi mitään uutta rakkautta. Aija moni keski-ikäinen eronnut kaipaa ihan omaa rauhaa, eikä kaipaa uutta kumppania saman katon alle. Rahoistakin saa päättää ihan itse.