Kuinka moni voi myöntää, että eron jälkeen elämästä tulikin haastavampaa kuin odotti?

Mulla on hyvät tulot, ja muutin itselleni sopivan hintaiseen asuntoon, niin ei ole ollut rahahuolia. Toki kahden hengen tuloilla asunto oli prameampi, mutta siitä luovuin mielelläni.

Lapset on jo teini-ikäisiä, niin ei tarvi ihan koko ajan olla niitäkään hyysäämässä. Jää siis aikaa itsellekin hyvin. Joka toinen viikko teen pidempää työpäivää, harrastan ja tapaan ystäviä, joka toinen viikko olen enemmän kotona ja lasten kanssa.

Elämä on siinä mielessä helpompaa, että kaiken saa hoitaa kuten itse parhaaksi näkee. 

Auton otin sellaisella leasing-sopimuksella, ettei mun tarvi tehdä itse mitään. Se on kallis, mutta muuten huoleton.

Sanoisin, että järjestelykysymys!

Minkä takia ei kukaan ikinä missään epäile, etteikö mies voisi olla onnellinen sinkkuna, mutta naisten onnellisuus yritetään joka kerta kyseenalaistaa?  Ja se on nimenomaan miehet, jotka pyrkii sen kyseenalaistamaan. Menee näköjään todella tunteisiin miehillä. 

Vierailija kirjoitti:

Entä kuinka moni nainen voi myöntää, että uuden miehen exän vehjettä pienempi penis on harmittanut, ja kaipaa täten exän kullbergia?

Vain mies voi kuvitella, että nainen jättää eroamatta vain, kun miehellä on niin iso 😂😂😂😂 Gsus, pidä vaan pääsi jatkossakin syvällä siellä b-rapussasi. 

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia ei kukaan ikinä missään epäile, etteikö mies voisi olla onnellinen sinkkuna, mutta naisten onnellisuus yritetään joka kerta kyseenalaistaa?  Ja se on nimenomaan miehet, jotka pyrkii sen kyseenalaistamaan. Menee näköjään todella tunteisiin miehillä. 

Kyllä. Et missään näe tai kuule, että nainen ikinä väittäisi, ettei nainen voi olla onnellinen sinkkuna. Se on AINA AINA AINA  mies, joka yrittää väittää näin. 

Olen aina rakentanut elämääni niin, että tarvittaessa voin elää yksinkin hyvää elämää, eikä onnellisuuteni ole pelkästään toisesta kiinni. Myönnän, että ensimmäisestä suhteestani erosin heppoisin perustein, sillä periaatteessa puolisossa ei ollut mitään vikaa, mutta koko ajan tunsin että suhde voisi myös olla niin paljon enemmän. Emme esimerkiksi olleet juurikaan samalla aaltopituudella ja surin sitä että suhteessa ei onnistuneet pitkät, maailmaa ja elämää käsittelevät keskustelut, joita rakastan. 

Erosin ja olin yli 10 vuotta yksin. Toki erotessa jäi myös paljon hyvää, eikä uutta, toiveideni mukaista kumppania meinannut löytyä. Yksinäisyys oli raastavaa, mutta päällisin puolin elämä oli kuitenkin ihan ok, ja pystyin tekemään siitä sellaista mistä nautin.

Sitten lopulta löytyi se mies joka oli vielä enemmän kuin olin koskaan toivonut. Nykyinen suhde on niin ihana, elävä ja intohimoinen että kauhistuttaa ajatus, että olisin jäänyt suhteeseen jonka paras puoli oli se ettei siinä ollut mitään isoa vikaa, ja samalla missannut tämän.

Vierailija kirjoitti:

Mä kyllä ihmettelen, että miksi mun serkun vaimo jätti hänet. Mun serkku on mukava mies ja varsin isotuloinen. Hän maksoi kaikki yhtiövastikkeet, sähkö- ja vesilaskut, vakuutukset ja ruokakaupassa aina maksoi. Ja sillä naisella oli vielä kaksi teini-ikäistä lasta aiemmasta avioliitosta, joita tavallaan serkkuni elätti. Eihän sitä koskaan tiedä, mutta ainakin tuntuisi oudolta, että serkussani olisi mitään pahempaa vikaa. Sitä paitsi, se avioero oli sille naiselle kolmas vaikka hän oli alle 45-vuotias, joten kyllä hänessä itsessäänkin on varmasti vikaa.

Joo, naisethan jättää juurikin joka tavalla hyvän miehen 🙄

Olisit kysynyt siltä serkkusi vaimolta, typerien oletusten sijasta. On ihmisiä, joista ei kukaan ikinä uskoisi, miten inhottavia pystyvät olemaan kumppaniaan kohtaan ja samaan aikaan kaikki näyttää ulospäin hienolta. Et voi tietää. 

Tai sitten tää serkkusi vaimo vaan kyllästyi syystä x tähän sun mielestä täydelliseen serkkuusi. Ehkä hän, siis vaimo, kaipasi ja tarvitsi jotain, mitä serkkusi ei voinut hänelle antaa. Et voi tietää.

 Ehkä se olikin rakkauden teko, jos jonpikumpi tai molemmat joutuivat jatkuvasti elämään elämää, joka ei ollut tyydyttävää. Joskus on suurin rakkauden teko päästää toinen vapaaksi, jos ei pysty antamaan toiselle jotain, mitä toinen kipeästi tarvitsee, eikä kompromissi ole mahdollinen. 

Vierailija kirjoitti:

Entä kuinka moni nainen voi myöntää, että uuden miehen exän vehjettä pienempi penis on harmittanut, ja kaipaa täten exän kullbergia?

Tämä on varmasti vaikeaa sulle käsittää, mutta nykyisellä miehelläni on pienempi penis kuin exälläni ja seksi parempaa.

Miksi ihmeessä eron jälkeen pitäisi rynnätä äkkiä hankkimaan uusi kumppani? Eikö siinä ole sopiva hetki tarkastella omia tapojaan, käyttäytymismalle, rakkauden kieltään, kiintymyssuhdemallia, kasvaa ihmisenä ja löytää onni itsestään? Tällöin on terveellä tavalla valmiimpi uuteen suhteeseen, eikä vain ota ensimmäistä täyttämään tyhjää kohtaa sielussaan ja loukattua egoa paikkaamaan. 

Tulin jätetyksi. Eron jälkeen olin monta vuotta henkisesti todella rikki. Nyt, yli kymmenen vuotta tapahtuneen jälkeen, voin todeta eron olleen meille molemmille hyväksi. Olin todella onneton suhteessa, mutta en uskaltanut erota, koska tuntematon pelotti liikaa. Onneksi mieheni teki ratkaisun puolestani. 

Yksin asumiseen kesti tottua, mutta nyt voin olla ainoastaan kiitollinen rauhallisesta, riidattomasta ja seesteisestä arjestani. Olen ihan hyväpalkkaisessa työssä, joten vaikka elintaso jonkin verran laskikin eron myötä (silloin meitä oli kaksi hyväpalkkaista samassa taloudessa), minkäänlaista taloudellista ahdinkoa en onneksi ole joutunut kokemaan. En kaipaa luksusta elämääni, ainoastaan rauhaa ja vakautta. 

Vierailija kirjoitti:

Olen aina rakentanut elämääni niin, että tarvittaessa voin elää yksinkin hyvää elämää, eikä onnellisuuteni ole pelkästään toisesta kiinni. Myönnän, että ensimmäisestä suhteestani erosin heppoisin perustein, sillä periaatteessa puolisossa ei ollut mitään vikaa, mutta koko ajan tunsin että suhde voisi myös olla niin paljon enemmän. Emme esimerkiksi olleet juurikaan samalla aaltopituudella ja surin sitä että suhteessa ei onnistuneet pitkät, maailmaa ja elämää käsittelevät keskustelut, joita rakastan. 

Erosin ja olin yli 10 vuotta yksin. Toki erotessa jäi myös paljon hyvää, eikä uutta, toiveideni mukaista kumppania meinannut löytyä. Yksinäisyys oli raastavaa, mutta päällisin puolin elämä oli kuitenkin ihan ok, ja pystyin tekemään siitä sellaista mistä nautin.

Sitten lopulta löytyi se mies joka oli vielä enemmän kuin olin koskaan toivonut. Nykyinen suhde on niin ihana, elävä ja intohimoinen että kauhistuttaa aj

Itse olen toiminut samoin. Nuorena "suostuin" suhteeseen kun joku minusta kiinnostui ja halusin kokeilla mitä seurustelu ja seksi on, mutta siinä ei ollut ei niin mitään mikä meitä yhdistäisi, enkä mistään nauttinut. Yritin vain miellyttää, koska ajattelin sen olevan oikein.  Toki nuorena olin itsekin vielä niin hämilläni maailmasta ja arvonikin oli vasta kehittymässä. Toki opin siitä suhteesta paljon itsestäni, mutta eniten opin sen, etten oikeastaan tavitse miestä mihinkään. Olin myös pitkään yksin, jopa yli 20 vuotta. 

Sitten kun löytyi vihdoin se oikea, niin kaikki palikat vaan naksahti yhteen, jo heti alussa. Mikään ei tuntunut väkinäiseltä. Kaikki vain tapahtui luonnostaan. Olen kiitollinen siitä, että odotin sitä oikeaa ja löysin miehen joka teki samoin. 

Kahdesti olen eronnut ja molemmilla kerroilla se oli pelkästään positiivista. Hyvin pärjään omilla rahoillani. Oikeastaan paremmin kun ei ole miehen ruokia maksettavana. 50/50 ei toimi, kun mies syö kolme kertaa enemmän. Ei myöskään toimi, kun mies olettaa, että nainen hoitaa kaikki "pikkumaksut" yksin ja osallistuu vaan sellaisiin, mistä kertyy hänelle omaisuutta. 

On myös todella helppoa, kun ei ole enää kun omat ja lasten kodin kotityöt. Enää ei tarvitse ahneelle ja laiskalle miehelle tehdä ruokaa, pyykätä ja siivota. Miesten mielestä kun riittää, että vie ulos roskapussin kerran kahdessa viikossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä kuinka moni nainen voi myöntää, että uuden miehen exän vehjettä pienempi penis on harmittanut, ja kaipaa täten exän kullbergia?

 

Vain mies voi kuvitella, että nainen jättää eroamatta vain, kun miehellä on niin iso 😂😂😂😂 Gsus, pidä vaan pääsi jatkossakin syvällä siellä b-rapussasi. 

Vain nainen ei ymmärrä, että eihän tuo ollut asian pointti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Odotan aika harvoja myöntäjiä.

 

Näinpä. Harva myöntää, että yhtäkkiä joutuukin laskemaan aidosti rahojaan ja tinkimään elämästään, eikä sitä "oikeaa rakkautta" ole löytynyt myöhemminkään.

Minulla raha-asiat parantuivat huimasti eron myötä kun ei ollut enää miestä tuhlaamassa peleihin.

Ja se oikea rakkauskin löytyi! Nyt minulla on ihana aviomies, jolla ei ole addikteja.

Vierailija kirjoitti:

Tuntemani eronneet miehet on ulosotossa ja asuu kaverin nurkissa tai jossain keikkamiesmurjussa. Pää hajosi, viina maittoi, tuli peli- ja juomisriippuvuutta. Meni työt ja luottotiedot.

 

Kun taas eronneet naiset asuu siisteissä, kauniissa kodeissa, käy töissä, harrastaa, vaurastuu ja voi hyvin. Esim minä itse.

Siinäpä sen näkee, miten perinpohjaisesti naiset onnistuvat miehen psyyken murtamaan.

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia ei kukaan ikinä missään epäile, etteikö mies voisi olla onnellinen sinkkuna, mutta naisten onnellisuus yritetään joka kerta kyseenalaistaa?  Ja se on nimenomaan miehet, jotka pyrkii sen kyseenalaistamaan. Menee näköjään todella tunteisiin miehillä. 

Aika outo tulkinta ketjusta. Tosi erikoinen.