Onko teillä sosiaalisten tilanteiden pelkoa?
Inhottavaa kun se aina iskee kun vähiten odottaa. Tänäänkin menin kauppaan niin rupesi kesken kaiken ahdistaa niin pirusti. Silloin tuntuu ettei oikein aivot pelaa ja haluaa vain kotiin äkkiä. On kauhean epävarma olo ja ei oikein pysty puhumaan edes mitään järkevää.
Kommentit (29)
Miten sanoa olevansa pelkuri sanomatta olevansa pelkuri?
Ja nyt meidän pitäisi kuorossa voivotella ja itkeä? Ei kelpaa neuvot ei -mikään ei toimi kun on jo luovuttanut.
Vierailija kirjoitti:
Niin mitä pahaa tarkalleen ottaen pelkäätte niiden toisten ihmisten teille tekevän kun ne niin pelottavat? Luuletteko, että sota-aikana oli varaa kärsiä"sosiaalisten tilanteiden pelosta" ja muista huuhaa diagnooseista, jenkeistä lähtöisin olevia.
Pelkään niiden homottelevan...
Vierailija kirjoitti:
Niin mitä pahaa tarkalleen ottaen pelkäätte niiden toisten ihmisten teille tekevän kun ne niin pelottavat? Luuletteko, että sota-aikana oli varaa kärsiä"sosiaalisten tilanteiden pelosta" ja muista huuhaa diagnooseista, jenkeistä lähtöisin olevia.
Fobioita on monenlaisia, ne eivät ole kovin rationaalisia, mutta todellisia silti. Mä pelkään lentämistä ja mun mielestä on ihan järkevää pelätä putoamista koska sellanen on teoriassa mahdollista. Pelkään myös ihmisiä, koska olen ollut syntymästäni alkaen ujo, arka, sisäänpäinkääntynyt ja yliherkkä - tuollasesta on vaikea parantua. Olen itse asiassa ollut jopa ryhmäterapiassa asian tiimoilta: no ei se parantanut, mutta oli siitä jotain hyötyä kun pystyi ylittämään itsensä ja huomasi muillakin olevan vastaavia ongelmia.
Mä oon aina ollut ihmisiä pelkäämätön ja esiintymistä rakastava. Sairastumisen (elimellisiä sairauksia, jotka vaikuttavat neurologisesti ja hormonaalisesti) jälkeen alkoi ihmispelko. Stressasi ja hermostutti etukäteen kaikki mahdolliset tilanteet etenkin työpaikalla. Niin raivostuttavaa kun en ole yhtään tottunut tämmöiseen!
Minulla oli myös 20-30 vuoden ikäisenä sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Kävin terapiassa, tein ihan älyttömästi töitä sen eteen. Jatkoin elämää opiskellen ja töitä tehden. Löysin mukavan miehen ja sain hänen kanssaan lapsia. Erityisesti ensimmäisen lapsen saatua huomasin ettei ollut sos. tilanteiden pelkoa enää ollenkaan. Kohdakiabi usko n siis myös iän vaikuttaneen ja kertyneen elämänkokemuksen.
Sympatisoin sinua AP täysin! Ei ole helppo vaiva, mutta siitä voi onneksi päästä eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun elämässä on riittävästi ns. oikeita ongelmia, niin tuo helpottaa. Tästä siis omakohtainen kokemus: kun menee ihan h elvetin huonosti, ei todellakaan jaksa kiinnittää edes huomiota muihin ihmisiin. Aiemmin oli mulla pahana tuo vaiva.
Ei minulla kyllä auttanut yhtään.
Ette vaan ole vielä tarpeeksi pohjalla. T. Se kokemusasiantuntija
Psykoosissa ja dissosioivana ihminen ei täysin reagoi ympäristöönsä.
Ryhdistäydy ap.