Onko teillä sosiaalisten tilanteiden pelkoa?
Inhottavaa kun se aina iskee kun vähiten odottaa. Tänäänkin menin kauppaan niin rupesi kesken kaiken ahdistaa niin pirusti. Silloin tuntuu ettei oikein aivot pelaa ja haluaa vain kotiin äkkiä. On kauhean epävarma olo ja ei oikein pysty puhumaan edes mitään järkevää.
Kommentit (29)
Ei muuten mutta jälkeenpäin tulee aina ahdistuttua siitä miten typerästi mielestään veti sosiaaliset tilanteet läpi ja aina jotenkin nolaa itsensä.
Mitä siellä kaupassa tarvii puhua? Mulla on sosiaalisten tilanteiden kammo todellakin, mutta kyllä mä kaupassa käyn ongelmitta. Pahoja on esim. lääkäri- ja kampaajakäynnit.
Naimalla useiden eri kumppaneiden kanssa lähtee.
Oli. 20-30v.
Onneksi on iän myötä mennyt pois. Se oli aika kahlitsevaa.
Vierailija kirjoitti:
Naimalla useiden eri kumppaneiden kanssa lähtee.
Oot varmaan alkujaan pohjanmaan pukkeja.
Kun elämässä on riittävästi ns. oikeita ongelmia, niin tuo helpottaa. Tästä siis omakohtainen kokemus: kun menee ihan h elvetin huonosti, ei todellakaan jaksa kiinnittää edes huomiota muihin ihmisiin. Aiemmin oli mulla pahana tuo vaiva.
Ei yleensä, mutta joulua ennen kaupassa kyllä ahdistaa, mutta ei se sos.tilanteesta johdu vaan muusta, tungos jne.
Vierailija kirjoitti:
Kun elämässä on riittävästi ns. oikeita ongelmia, niin tuo helpottaa. Tästä siis omakohtainen kokemus: kun menee ihan h elvetin huonosti, ei todellakaan jaksa kiinnittää edes huomiota muihin ihmisiin. Aiemmin oli mulla pahana tuo vaiva.
Ai ei mulla vaan. Oikeita ongelmia on paljon ja tuo ei häviä mihinkään.
Minulla on sosialististen tilanteiden pelkoa...
On. Aloitin vihdoin siihen lääkkeet ja ne on nyt hieman auttaneet. Jatkan niiden avulla itseni altistamista sosiaalisille tilanteille. Todella sitkeä vaiva on. Tsemppiä.
Vierailija kirjoitti:
Kun elämässä on riittävästi ns. oikeita ongelmia, niin tuo helpottaa. Tästä siis omakohtainen kokemus: kun menee ihan h elvetin huonosti, ei todellakaan jaksa kiinnittää edes huomiota muihin ihmisiin. Aiemmin oli mulla pahana tuo vaiva.
Ei minulla kyllä auttanut yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Oli. 20-30v.
Onneksi on iän myötä mennyt pois. Se oli aika kahlitsevaa.
Olin nuorena kauhea jännittäjä. Itsetunto nolla. Iän myötä se on helpottanut pikkuhiljaa, en vieläkään hakeudu esiintymään tai esille, mutta arki toimii.
Ja mitä täällä palstalla ruikuttaminen auttaa?
Otat itseäsi niskasta kiinni. Tuo aiempi kommentti oikeista ongelmista oli hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun elämässä on riittävästi ns. oikeita ongelmia, niin tuo helpottaa. Tästä siis omakohtainen kokemus: kun menee ihan h elvetin huonosti, ei todellakaan jaksa kiinnittää edes huomiota muihin ihmisiin. Aiemmin oli mulla pahana tuo vaiva.
Ei minulla kyllä auttanut yhtään.
Ette vaan ole vielä tarpeeksi pohjalla. T. Se kokemusasiantuntija
Nuorempana oli mutta sen jälkeen kun sain lapsen, pelko vähitellen katosi. Eräänlaista siedätyshoitoa kun asiat on vain hoidettava, pelotti tai ei.
Niin mitä pahaa tarkalleen ottaen pelkäätte niiden toisten ihmisten teille tekevän kun ne niin pelottavat? Luuletteko, että sota-aikana oli varaa kärsiä"sosiaalisten tilanteiden pelosta" ja muista huuhaa diagnooseista, jenkeistä lähtöisin olevia.
Muuten ei, paitsi jos pitää puhua isolle ryhmälle ihmisiä, ja kaikki katsoo.