Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun autistipiirteinen lapsi ei saa kavereita?
19.12.2025 |
Lapsellani on piirteitä autismista, mutta sen verran vähän, että diagnoosia ei saa. Hän on ekalla luokalla. Eikä hänellä ole kavereita, ei ole koskaan ollut. Olen yrittänyt häntä tukea siinä ja jo päiväkodissa päiväkodin lastenhoitajat ja kaikki yritti. Mutta hän ei ystävysty muiden kanssa. Hän ei vaikuta itse kärsivän siitä. Mutta toivoisin edes tulevaisuutta ajatellen, että hänellä olisi kavereita. Mitä tälle asialle voisi tehdä? Hän on kiltti ja kiva muille ja koulussa kuulemma ihan pidetty oppilas, mutta mitään kaveruuksia ei muodostu kenenkään kanssa.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
As-piirteisiä lapsia on todella paljon, kyllä hän kavereita vielä löytää. Jossain kohtaa tulee vastaan joku jolla on samat mielenkiinnonkohteet ja sitten klikkaa. Vaikuttaa siltä, että hänellä on kuitenkin myönteinen minäkuva, myönteinen kuva muista ihmisistä, sekä pääasiassa vuorovaikutus muiden kanssa ihan ok. Se on tärkeintä. Kirjolla olevat eivät lähtökohtaisesti ole kiinnostuneita muista ihmisistä, enemmänkin asioista ja sitä kautta voivat sitten kiinnostua ihmisistäkin, jos löytyy joku samanhenkinen ja samoista asioista kiinnostunut. Sellainen sosiaalisuus vain sosiaalisuuden vuoksi ei anna yhtään mitään, enemmänkin kuormittaa ja hämmentää. Rohkaisin vain lasta pitämään avoimen mielen ja myönteisen asenteen suhteessa ihmisiin, mutta ei hänen kavereita tarvitse pakolla hankkia vain siksi että niin ns. kuuluu tehdä.
Itse adhd-autistina olen kyllä kiinnostunut muista ihmisistä ja hyvin utelias, mutta en jaksa kuunnella jos epäaidot ihmiset juttelee jostain turhasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, sama täällä, ikinä ei ole ollut ystäviä tai kavereita, enkä ole kärsinyt asiasta millään tavalla. Päin vastoin, liika sosiaalisuus vain sosiaalisuuden vuoksi vain väsyttää ja ärsyttää. Minulle riittävät kontakteiksi lapsuudenperhe ja muut sukulaiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autistin on helpompi kaverustua toisen autistin kanssa, joten voisiko löytyä alan liiton kautta jotain toimintaa omalla paikkakunnalla? Tutkimuksissa on todettu, että autisteilla on oma kieli, ja he kommunikoivat onnistuneesti keskenään. On myös tutkittu, että autistit haluavat ystäviä (vaikkei se ulospäin aina näy), joten on hyvä, että olet aktiivinen asiassa. Toivottavasti löytyy kavereita lapsellesi!
Niin, en oikein tiedä, kun hän ei kuitenkaan ole autisti. On vain piirteitä. Ei taideta päästä mukaan mihinkään autististen lasten liittoihin ja muihin, kun hänellä ei autismia kuitenkaan ole. Ap
Autismiliito ainakin järjestää vertaistukea aikuisille, lapsille + vanhemmille, eikä tarvitse olla diagnoosia, jotta näihin saa osallistua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuraa kannattaa hakea kaltaisistaan. Ei normaali ihminen halua kaveerata päävikaisen kanssa. mistään hinnasta.
Ei, vaan normaalit eivät halua kaveerata kaltaistesi tuomitsevien psykopaattien kanssa.
Psykopatia on myös päävika, pahempi kuin autistiset piirteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä voiko tuossa tehdä mitään. Olen itse as-piirteinen ja olen yrittänyt aktiivisesti harjoittelemalla harjoitella kaveritaitoja. Valitsin vielä sosiaalisen ammatin ja yritän tietoisesti hakeutua sosiaalisiin tilanteisiin, vaikka ne raskaita ovatkin, mutta vaikeaa on. Muut kyllä huomaavat ennen pitkää, että mulla on aivoissa joku bitti poikittain, kun tietyt sosiaaliset jutut eivät tule ns. luonnostaan.
Autisteilla usein asiaa vaikeuttaa se, että ajatellaan ettei muut pidä itsestä ja tuo aiheuttaa luotaantyöntävän asenteen. Täytyisi yrittää päinvastoin uskotella itselle että kaikki rakastavat sinua, vaikka 3D-maailma väittäisi muuta.
Useimpia tuntemiani autismipiirteisiä ei kyllä kiinnosta kettuakaan mitä muut heistä ajattelee, vaan tekevät omia juttujaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pojallani lievä autismi diagbisoitu + adhd ja aina mietin saako kavereita kun koko melkein koko päiväkotiajan leikki vaan yksinään, eikä osannut muiden lasten kanssa toimia/leikkiä yhdessä. Nyt lapsi ekaluokalla ja onneksi vihdoinkin saanut kavereita, joten tilanne voi muuttua! Tsemppiä!
En olisi huolissani, jos lapsi itse ei kärsi asiasta. Tärkeintä on, että tulee toimeen muiden kanssa ja pystyy hoitamaan välttämättömän kanssakäymisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä voiko tuossa tehdä mitään. Olen itse as-piirteinen ja olen yrittänyt aktiivisesti harjoittelemalla harjoitella kaveritaitoja. Valitsin vielä sosiaalisen ammatin ja yritän tietoisesti hakeutua sosiaalisiin tilanteisiin, vaikka ne raskaita ovatkin, mutta vaikeaa on. Muut kyllä huomaavat ennen pitkää, että mulla on aivoissa joku bitti poikittain, kun tietyt sosiaaliset jutut eivät tule ns. luonnostaan.
Autisteilla usein asiaa vaikeuttaa se, että ajatellaan ettei muut pidä itsestä ja tuo aiheuttaa luotaantyöntävän asenteen. Täytyisi yrittää päinvastoin uskotella itselle että kaikki rakastavat sinua, vaikka 3D-maailma väittäisi muuta.
Useimpia tuntemiani autismipiirteisiä ei kyllä kiinnosta kettuakaan mitä muut heistä ajattelee, vaan tekevät omia juttujaan.
Itse taas olen törmännyt herkkiin autisteihin. Juuri tuon herkkyden takia autistit yleensä välttelee katsekontaktiakin, emme halua tulla tuomituiksi ja silmiin katsoessa pystymme usein näkemään jos toinen tuomitsee meitä.
Toki yritämme parhaamme, ettemme välittäisi muiden mielipiteistä jotta voimme olla aidoimpia versioita itsestämme.
Ei kannata alkaa painostaa tai leimata lasta "vääränlaiseksi", se saa hänet kääntymään entistä enemmän kuoreensa.