Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun autistipiirteinen lapsi ei saa kavereita?
19.12.2025 |
Lapsellani on piirteitä autismista, mutta sen verran vähän, että diagnoosia ei saa. Hän on ekalla luokalla. Eikä hänellä ole kavereita, ei ole koskaan ollut. Olen yrittänyt häntä tukea siinä ja jo päiväkodissa päiväkodin lastenhoitajat ja kaikki yritti. Mutta hän ei ystävysty muiden kanssa. Hän ei vaikuta itse kärsivän siitä. Mutta toivoisin edes tulevaisuutta ajatellen, että hänellä olisi kavereita. Mitä tälle asialle voisi tehdä? Hän on kiltti ja kiva muille ja koulussa kuulemma ihan pidetty oppilas, mutta mitään kaveruuksia ei muodostu kenenkään kanssa.
Kommentit (50)
Jos hän kerran on itse tyytyväinen tilanteeseensa eikä halua kavereita, niin anna olla. Liika pakottaminen ja sosiaalistaminen aiheuttaa lapselle vain stressiä ja ahdistusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä voiko tuossa tehdä mitään. Olen itse as-piirteinen ja olen yrittänyt aktiivisesti harjoittelemalla harjoitella kaveritaitoja. Valitsin vielä sosiaalisen ammatin ja yritän tietoisesti hakeutua sosiaalisiin tilanteisiin, vaikka ne raskaita ovatkin, mutta vaikeaa on. Muut kyllä huomaavat ennen pitkää, että mulla on aivoissa joku bitti poikittain, kun tietyt sosiaaliset jutut eivät tule ns. luonnostaan.
Autistia ei voi kyllä mitenkään pakottaa hankkimaan kavereita. Ahdistuu vaan, kun väkisin yritetään jotain leikkitreffejä. Sanoit itsekin, että lapsi ei tunnu kärsivän.
Kyllä niitä sitten löytyy, kun lapsi itsenäistyy enemmän ja kohtaa samoja mielenkiinnon kohteita harrastavia. 10 vuotta, niin sillä voi olla pieni omituinen, mutta ymmärtävä ystäväpiiri, joka puhuu tuntikausia animefiguureista tai muista mielenkiinnon kohteistaan :)
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole onnistunut ystävystymään edes muiden autistien kanssa, päin vastoin se on ollut jopa vaikeampaa kuin "normaalien" ihmisten kanssa.
Voi sinua, toivottavasti löydät hyviä ystäviä vielä!
Vierailija kirjoitti:
En tiedä voiko tuossa tehdä mitään. Olen itse as-piirteinen ja olen yrittänyt aktiivisesti harjoittelemalla harjoitella kaveritaitoja. Valitsin vielä sosiaalisen ammatin ja yritän tietoisesti hakeutua sosiaalisiin tilanteisiin, vaikka ne raskaita ovatkin, mutta vaikeaa on. Muut kyllä huomaavat ennen pitkää, että mulla on aivoissa joku bitti poikittain, kun tietyt sosiaaliset jutut eivät tule ns. luonnostaan.
Autisteilla usein asiaa vaikeuttaa se, että ajatellaan ettei muut pidä itsestä ja tuo aiheuttaa luotaantyöntävän asenteen. Täytyisi yrittää päinvastoin uskotella itselle että kaikki rakastavat sinua, vaikka 3D-maailma väittäisi muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen on autisti? En tiedä näitä muotisanoja.
Mummu
Usein paljon fiksumpi kuin sinä. Ja vähemmän mummuksi tekeytyvä mieslapsi.
Haluaako hån edes kavereita? Mullekin tyrkytellään miehiä vaikken halua sellaista.
N
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi monet tuntuvat pitävän ongelmana sitä, ettei autistilla ole ystäviä, jos hän ei itse kärsi siitä? Eikö tärkeintä pitäisi olla, että on itse tyytyväinen?
Vierailija kirjoitti:
Miksi monet tuntuvat pitävän ongelmana sitä, ettei autistilla ole ystäviä, jos hän ei itse kärsi siitä? Eikö tärkeintä pitäisi olla, että on itse tyytyväinen?
Koska useimmat ihmiset kärsivät aikuisena siitä, jos eivät osaa ystävystyä ihmisten kanssa. Ihminen on kuitenkin laumaeläin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, useimmat kärsivät, mutta autistit eivät välttämättä kärsi. Juuri siksi he ovatkin niin poikkeavia, koska heidän aivonsa toimivat eri tavalla kuin valtaväestön.
Seuraa kannattaa hakea kaltaisistaan. Ei normaali ihminen halua kaveerata päävikaisen kanssa. mistään hinnasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seuraa kannattaa hakea kaltaisistaan. Ei normaali ihminen halua kaveerata päävikaisen kanssa. mistään hinnasta.
Ei, vaan normaalit eivät halua kaveerata kaltaistesi tuomitsevien psykopaattien kanssa.
Ei väkisin toki tarvitse pakottaa ystävystymään muiden kanssa, mutta vanhempana kannattaa tarjota hyvät mahdollisuudet ystävystymiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itkeä. Kasvata lapsesi hyvin. Autismi ei ole mikään tekosyy käyttäytyä huonosti.
Miksi itkeä?
Menee johonkin autistiharrastukseen tai jopa työpaikkaan. Niitä on pilvin pimein.
As-piirteisiä lapsia on todella paljon, kyllä hän kavereita vielä löytää. Jossain kohtaa tulee vastaan joku jolla on samat mielenkiinnonkohteet ja sitten klikkaa. Vaikuttaa siltä, että hänellä on kuitenkin myönteinen minäkuva, myönteinen kuva muista ihmisistä, sekä pääasiassa vuorovaikutus muiden kanssa ihan ok. Se on tärkeintä. Kirjolla olevat eivät lähtökohtaisesti ole kiinnostuneita muista ihmisistä, enemmänkin asioista ja sitä kautta voivat sitten kiinnostua ihmisistäkin, jos löytyy joku samanhenkinen ja samoista asioista kiinnostunut. Sellainen sosiaalisuus vain sosiaalisuuden vuoksi ei anna yhtään mitään, enemmänkin kuormittaa ja hämmentää. Rohkaisin vain lasta pitämään avoimen mielen ja myönteisen asenteen suhteessa ihmisiin, mutta ei hänen kavereita tarvitse pakolla hankkia vain siksi että niin ns. kuuluu tehdä.
Olen itse autistipiirteinen ja yksi diagnoosi on vuodelta 2006. Jo pienestä pitäen olen tullut yksinäni hyvin toimeen enkä koe yksinäisyyttä. Muutama kaveri on, mutta heillä on omat menonsa. Ehkä ei vielä kannata liikaa huolestua, jollei lapsi itse ilmaise surullisuutta yksinään olemisesta.
Eikös autismiin kuulu ihan olennaisesti se, että asiat kiinnostavat enemmän kuin ihmiset? Jos ystäviä on, niin usein heillä on samoja harrastuksia ja kiinnostuksenkohteita, mutta ystävyys pelkän ystävyyden vuoksi ei toimi kirjolla olevilla eivätkä he välttämättä kärsi ollenkaan ystävien puutteesta.
Autismissa on normaalia että lapsi viihtyy paremmin yksin kuin muiden seurassa, älä ole huolissasi.
Lapselle sosiaaliset tilanteet ovat rasittavia ja se että hän koko koulupäivän kestää muiden lasten tekemisiä ja ääniä on ihan riittävästi vaadittu. Anna hänelle lupa olla yksin välitunnilla, nää lapset tarvitsee paljon omaa tilaa voidakseen hyvin.
Jos joku mieleinen harrastus löytyy, sitä voidaan kokeilla, mutta ei tarvitse yllättyä että lasta sielläkin kiinnostaa enemmän itse laji kuin muut lapset.
Voisit vaikka pyytää luokalta yhden lapsen teille kylään, valitse sellainen lapsi joka on sosiaalinen, joka ottaa muut lapset hyvin huomioon ja jolla on hyvät taidot leikkiä.
Näiden erityislasten kanssa vaatii aikaa ja vaivaa saada heidät tutustumaan muihin lapsiin.
Se että lapsella ei vielä ole autismi diagnoosia, ei tarkoita etteikö sitä voisi joskus saada, osa saa vasta aikuisena.
Itse en ole onnistunut ystävystymään edes muiden autistien kanssa, päin vastoin se on ollut jopa vaikeampaa kuin "normaalien" ihmisten kanssa.