Miksi ihmiset eivät jaksa pitää yhteyttä ystäviin?

Olen tånä syksynä tavannut ystäviä ja tuttuja aiempaa enemmän.

Samalla olen huomannut, että joitakin heistä jännitän niin että tapaamisen jälkeen kelaan, mikä mahtoi mennä pieleen tällä kertaa. Toisten kanssa taas rentoudun ja on helpommin hauskaa. Tapaaminen voi jopa virkistää.

Siksi uskon, että jos ystävästä pitää oikeasti ja hänen seurassaan on hauskaa, niin tapaaminen järjestyy.

Tärkeää on myös se tunne, että ystävään voi luottaa.

hallituksen syytä :D

Itse haluan tavata syömisen merkeissä ja huomaan että kaikilla ei oo varaa lähteä syömään. Kotiin kutsuminen on taas iso työ. 

Oman kokemuksen mukaan he kyllä näkevät ystäviä, minä en  niihin ystäviin joita nähdään. Selitetään että ei ole aikaa ja kalenteri koko ajan ihan täynnä vaikka tosiasiassa kalenteria täyttää myös nuo kavereiden ja ystävien tapaamiset. Esiinnytään että on niin paljon tekemistä ja jaksaminen loppu vaikka sitä jaksamista on kyllä muille kavereille. Eli sanoisin vastauksena tämän.

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemuksen mukaan he kyllä näkevät ystäviä, minä en  niihin ystäviin joita nähdään. Selitetään että ei ole aikaa ja kalenteri koko ajan ihan täynnä vaikka tosiasiassa kalenteria täyttää myös nuo kavereiden ja ystävien tapaamiset. Esiinnytään että on niin paljon tekemistä ja jaksaminen loppu vaikka sitä jaksamista on kyllä muille kavereille. Eli sanoisin vastauksena tämän.

 tarkoitin tietenkin että en lukeudu näihin ystäviin joita tavataan. En tiedä minne puhelin hävitti sanan välistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aseta nämä prioriteettijärjestykseen, niin ymmärrät:

Lapset

Puoliso

Työ

Omasta fyysisestä kunnosta huolehtiminen

Omat vanhemmat

Omat sisarukset

Muut luottamustehtävät

Muut sukulaiset

Ystävät

Harrastukset

Omakotitalon kunnossapito

Mökin kunnossapito

 

Jokainen rakentaa itse elämänsä ja tekee prioriteettinsa. Ei ystävien ole pakko mahtua elämään, jos ei halua. Mutta se pitää ymmärtää, että se oli sitten oma valinta. Sitä ihmettelen, miksi niin moni valitsee jättää ne ystävät pois.

Valinta on tullut luonnostaan siinä vaiheessa kun ystävyyssuhde vie enemmän kuin antaa. Jos siinä hektisessä arjessa se ystävyys kuormittaa vain lisää eikä tuo sitä iloa ja yhteenkuuluvuutta mitä aiemmin niin miksi väkisin pitää sitä yllä. 

En katkaise välejä helposti, olen ollut käytettävissä ja tavoitettavissa enemmän kuin he minulle. Siinä vaiheessa kun huomaan, että yhteyttä pidetään vain kun minulta ollaan jotain vailla, mutta muuten ei kuulu mitään, olen todennut että tyhjän saa pyytämättäkin. Tajuan että jompikumpi tai molemmat olemme kasvaneet erillemme ja on parempi jatkaa omaan suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemuksen mukaan he kyllä näkevät ystäviä, minä en  niihin ystäviin joita nähdään. Selitetään että ei ole aikaa ja kalenteri koko ajan ihan täynnä vaikka tosiasiassa kalenteria täyttää myös nuo kavereiden ja ystävien tapaamiset. Esiinnytään että on niin paljon tekemistä ja jaksaminen loppu vaikka sitä jaksamista on kyllä muille kavereille. Eli sanoisin vastauksena tämän.

Ehkä eivät pidä sinusta enää tai saa sitä sanottua, etteivät halua nähdä sua enää. Monet hiuduttavat ystävyyden mieluummin kuin katkaisisivat sen äkisti. Ettei tule mitään turhaa draamaa.

En jaksa ihmissuhteita, jotka vaativat säännöllistä yhteydenpitoa. Käyn töissä, harrastan ja lapsetkin on aikuisia. Nyt on mun aika. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemuksen mukaan he kyllä näkevät ystäviä, minä en  niihin ystäviin joita nähdään. Selitetään että ei ole aikaa ja kalenteri koko ajan ihan täynnä vaikka tosiasiassa kalenteria täyttää myös nuo kavereiden ja ystävien tapaamiset. Esiinnytään että on niin paljon tekemistä ja jaksaminen loppu vaikka sitä jaksamista on kyllä muille kavereille. Eli sanoisin vastauksena tämän.

 

Ehkä eivät pidä sinusta enää tai saa sitä sanottua, etteivät halua nähdä sua enää. Monet hiuduttavat ystävyyden mieluummin kuin katkaisisivat sen äkisti. Ettei tule mitään turhaa draamaa.

  juuri näin kirjoittanutkin? Syy ei ole siinä että ei jakseta nähdä kun on niin kiireistä töissä jne sillä  he näkevät muita kavereita ja ystäviä. A P:llä voi olla sama juttu.

Vierailija kirjoitti:

Pidän yhteyttä ystäviin ja jopa joihinkin tuttaviin (esimerkiksi entisiin työkavereihin), mutta onhan se yhteydenpidon määrä vähentynyt huomattavasti nyt ruuhkavuosina.

Yhden esimerkin muistan jo sinkkuvuosilta, kun kaveri soitteli jatkuvasti jotain tunnin puheluita ilman mitään asiaa. Sama kaveri pyysi minua ulos, ja kun menen paikalle peruttuani omat harrastukset, paikalla onkin puolitusinaa muutakin tyyppiä eikä minulle puhuta mitään. Tällainen toksinen ystävyys on vain toisen ajan varastamista eikä anna mitään sille osapuolelle, jonka aikaa viedään. 

Hyvä ystävyys on aina vastavuoroista, antaa enemmän kuin ottaa, kannattelee vaikeina hetkinä ja jakaa elämän onnet. Huono ystävyys on yksipuolista, ainoastaan ottaa, ja on suoraan sanottuna yhdentekevää. Jälkimmäisiin en enää panosta sekuntiakaan, aiemmin siihenkin oli aikaa mutta nykyään enää ei.

Aamen🙏🏻

Joo en mäkään pidä näihin entisiin kavereihin ja ystäviin mitään yhteyttä enää jotka itse lopettivat yhteydenpidon kiireisiin vedoten. Parempi olla ilman huonoja ja

Valehtelevia ihmisiä ympärillä. Aika on todellakin arvokkaampaa kuin itkeskellä sellaisten perään. Onhan noita hyviäkin ystäviä olemassa turha käyttää paukkuja huonoihin.

Ihmiset on vaan niin energiaa vieviä, en jaksa edes puhua enää kenellekkään, helpommalla pääsee kun voi olla vaan yksinään, nykyään ei vaan kaksa vaivautua yhtään, ihanaa elää vaan itselle. En tykkää lupailla mitään, jos en jaksakkaan pitää lupaustani, vaikka näkemisen suhteen jne...

tänä vuonna päivittäin näitä "ystävä" vuodatuksia  narskut kuvittelevat että "ystävä" kuuntelee itse kehua ja ystävän mollausta. minä olen sanonut suksi vit...n eivät ole häirinneet  

Vierailija kirjoitti:

sama täällä yhteyden pito yksisuuntaista, tuntuu että vaan häiritsen hänen elämää.siksi olen lopettanut soittamisen ja käymisen. 

Olen toiminut samoin. Loukkasi erittäin paljon, kun kaksi ihmistä joihin olin tutustunut harrastuspiirin kautta tekivät oharit ja blokkasivat minut ulos elämästään kokonaan. Olimme sopineet kummankin kanssa tapaavamme kahvilassa rennossa ilmapiirissä, niin mitä minä teen? Odotan tunnin turhaan ja päädyn yksin lipittämään kahvia kahvilan nurkkapöytään. Kaksi kertaa jo tapahtunut ja luottamus mennyt, kun kumpikin esitti lupaavansa tulla paikalle ja ajankohtakin sovittiin yhdessä. Itkuhan siitä tuli kun kotiin pääsin. 

Onpa ihanaa kun omilla ystävillä on samanlainen tilanne kuin itsellä. Ei ehdi, ei jaksa. Välillä viestitellään jotain ihan muodon vuoksi, pidetään yhteyttä yllä. Mutta kun yksi makaa työpäivän jälkeen naamallaan lattialla eikä jaksaisi nousta edes vessaan, ja toinen kiitää oman työpäivänsä jälkeen kuskaamassa lapsia harrastuksissa kaikki illat, niin ei pysty, ei jaksa. Kolmas eronnut viettää lapsivapaansa miesystävänsä kanssa. Ja kaikki ymmärtää ja odottaa lomia ja muita hetkiä kun hetkeksi on muu elämä tauolla, ja sitten käydään vaikka lenkillä yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Mua raivostuttaa se, että perheelliset dumppaavat kaverit yli laidan. Elin pitkään yksin, nyt en enää, mutta sen opin, mitä suunnatonta julmuutta on, että ystävä muuttuu yhdentekeväksi, kun kainalossa on puoliso.  En voi käsittää tätä piirrettä meidän kulttuurissa. Se on täysin oma valinta.

Minulla on ystävä, jonka olen tuntenut lapsesta saakka. Olen sinkku ja lapseton, ystäväni naimisissa ja lapseton. Täytin joitakin vuosia sitten 40 ja ystävä lupasi, että lähdemme juhlistamaan tätä pienellä automatkalla naapurikuntaan. Sellainen muutaman tunnin reissu viikonloppuna. Itse olen ajokortiton, joten olin asiasta innoissani.

Ystävälläni on erittäin vaativa työ, joka vie paljon aikaa. Someen tulee, erityisesti kesäisin, päivityksiä, miten on käyty siellä ja tuolla puolison kanssa, puolison kavereiden kanssa tai puolison suvun kanssa. Aikaa on puolisolle ja yhteiselle tekemiselle koko ajan.

Minä täytän ensi vuonna 45 ja odotan edelleen sitä parin tunnin nelikymppismatkaa.

Ystävä, jonka olin tuntenut 10 vuotta, lopetti yhteydenpidon käytännössä kokonaan mentyään naimisin. Lapsia ei ole heilläkään.

Minua ei sinkkuna kutsuta koskaan minnekään, vaan pariskunnat suunnittelevat matkat, viihteet ja yhdessäolon toisten pariskuntien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua raivostuttaa se, että perheelliset dumppaavat kaverit yli laidan. Elin pitkään yksin, nyt en enää, mutta sen opin, mitä suunnatonta julmuutta on, että ystävä muuttuu yhdentekeväksi, kun kainalossa on puoliso.  En voi käsittää tätä piirrettä meidän kulttuurissa. Se on täysin oma valinta.

 

Minulla on ystävä, jonka olen tuntenut lapsesta saakka. Olen sinkku ja lapseton, ystäväni naimisissa ja lapseton. Täytin joitakin vuosia sitten 40 ja ystävä lupasi, että lähdemme juhlistamaan tätä pienellä automatkalla naapurikuntaan. Sellainen muutaman tunnin reissu viikonloppuna. Itse olen ajokortiton, joten olin asiasta innoissani.

 

Ystävälläni on erittäin vaativa työ, joka vie paljon aikaa. Someen tulee, erityisesti kesäisin, päivityksiä, miten on käyty siellä ja tuolla puolison kanssa, puolison kavereiden kanssa tai puolison suvun kanssa. Aik

Tulee selväksi, että sinkkuna olet vähempiarvoinen. Kyse ei tosiaan ole siitä, että olisit huonompaa seuraa. Koska jos menet parisuhteeseen, heti ollaan kiinnostuneita tapaamaan - se uusi kumppani!

Yksi syy voi olla sekin, että sinkku on pariton pyörä, ja voi olla jopa uhkakin jonkun omalle parisuhteelle. 

Siis minulla on lapsia, okt, puoliso, melko stressaava työ, sukulaisia, harrastuksia (omia ja lasten) ja SILTI on aikaa muutaman kerran vuodessa tavata ystäviä pitkän kaavan mukaan ja vaihdellaan myös kuulumisia noin kuukausittain. Mitä ihmettä te ihmiset oikein teette, jos ei muka mitenkään jaksa? :D 
Olipa ylimielinen kommentti. Ehkäpä ihmisillä on sairauksia, okt:n lisäksi vielä  mökkiä ja sijoitusasioita, lasten asioissa hoitamista esimerkiksi sairautta, työ ei ole vaan melko stressaavaa vaan erittäin stressaavaa jne.. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua raivostuttaa se, että perheelliset dumppaavat kaverit yli laidan. Elin pitkään yksin, nyt en enää, mutta sen opin, mitä suunnatonta julmuutta on, että ystävä muuttuu yhdentekeväksi, kun kainalossa on puoliso.  En voi käsittää tätä piirrettä meidän kulttuurissa. Se on täysin oma valinta.

 

Minulla on ystävä, jonka olen tuntenut lapsesta saakka. Olen sinkku ja lapseton, ystäväni naimisissa ja lapseton. Täytin joitakin vuosia sitten 40 ja ystävä lupasi, että lähdemme juhlistamaan tätä pienellä automatkalla naapurikuntaan. Sellainen muutaman tunnin reissu viikonloppuna. Itse olen ajokortiton, joten olin asiasta innoissani.

 

Ystävälläni on erittäin vaativa työ, joka vie paljon aikaa. Someen tulee, erityisesti kesäisin, päivityksiä, miten on käyty siellä ja tuolla puolison kanssa, puolison kavereiden kanssa tai puolison suvun kanssa. Aik

Niin tuttua monelle meistä valitettavasti tämä.

Vierailija kirjoitti:

Itse haluan tavata syömisen merkeissä ja huomaan että kaikilla ei oo varaa lähteä syömään. Kotiin kutsuminen on taas iso työ. 

Ihan kohtuu kapea.ajatus ystävyydestä: Haluan tavata vain täsmälleen itse valitsemani yhden ainoan aktiviteetin parissa, muu ei käy.