Hei, ovatko häät nykyisin ei-toivottu kutsu?
Tuntuu, että kesällä on omat lomat ja mökkeilyä ja rauha, ja muina aikoina on työ ja stressi. Eli ei ole halua mennä häihin.
Mikä on teidän ensimmäinen ajatuksenne, kun saatte hääkutsun?
Kommentit (364)
Vierailija kirjoitti:
Perinteiset häät aiheuttavat todella isoa vaivaa osallistujille. Puku, vapaata töistä, aikataulutus, lapset hoitoon häiden ajaksi (jos on lapsia), lahjat, ajaminen hääpaikalle ja takaisin, kirkuvat ja riehuvat lapset häissä, känniset aikuiset, sukulaisten idioottimaiset kyselyt miksei ole lapsia tai onko jo seuraava tulossa, hikoilu ihmismassan keskellä, pönötys, arkiruokailusta poikkeavat juhlaruoat jotka laittavat vatsan kouristelemaan, ....
Kuulostaa todella nautinnolliselta. 🙄🤢
Jösses. Pääsetkö ylipäätään ikinä lähtemään kotoasi minnekään, töitä lukuun ottamatta? Vai hoidatko nekin etänä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi ihanaa saada kutsu! Omalle kohdalle näitä on tullut vain kaksi ja olen nelikymppinen. Kukaan lähipiirissä ei oikein juhli mitään.
Sama, itsekin jo keski-iässä! Itselleni tuli vain yksi kutsu ja sekin silloin, kun olin koko kesän poissa kotipaikkakunnalta ja sain kutsun vasta pari viikkoa häiden jälkeen kotiin tultuani. Kaikki muut ovat menneet naimisiin maistraatissa eivätkä ole juhlineet lainkaan, tai ovat jo menneet naimisiin, kun on tutustuttu.
Sitten on ikisinkkuja, kuten minä, jotka tuskin koskaan menevätkään naimisiin, jos ihmeitä ei tapahdu.
Olisi kivaa siis päästä häihin edes kerran.
Maistraattivihkiminen ei ole este juhlille. Eikä kirkkovihkiminen edellytä juhlia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perinteiset häät aiheuttavat todella isoa vaivaa osallistujille. Puku, vapaata töistä, aikataulutus, lapset hoitoon häiden ajaksi (jos on lapsia), lahjat, ajaminen hääpaikalle ja takaisin, kirkuvat ja riehuvat lapset häissä, känniset aikuiset, sukulaisten idioottimaiset kyselyt miksei ole lapsia tai onko jo seuraava tulossa, hikoilu ihmismassan keskellä, pönötys, arkiruokailusta poikkeavat juhlaruoat jotka laittavat vatsan kouristelemaan, ....
Kuulostaa todella nautinnolliselta. 🙄🤢
Jösses. Pääsetkö ylipäätään ikinä lähtemään kotoasi minnekään, töitä lukuun ottamatta? Vai hoidatko nekin etänä?
Miksi ei pääsisi? Mitä oikein hourit?
Ei jaksa lähteä jonkun kumminserkunkaimanopsikelukaverin häihin johonkin hevonkuuseen. Ei jaksa lähteä odottelemaan tuntikauksiksi, että pääsee istumaan tuntamattomien kanssa takahuoneeseen. Ei jaksa lähteä katselemaan vaivaannuttavia hääleikkejä ja 10 kaason sekoilua ohjelman kanssa. Ei jaksa lähteä paikalle vain siksi, että sinua tarvitaan lompakoksi kustantamaan morsiammen prinsesspäivää.
Vierailija kirjoitti:
Häät ovat ikävin tietämäni juhla. Jostain syystä ainakin suomalainen tapa on venyttää kesto mahdollisimman pitkäksi mahdollisimman vähillä tarjoiluilla. Usein vieraita ihan seisotetaan ulkona ilman vettä tai suojaa ennen hääparin saapumista. Jopa hautajaiset voivat olla miellyttävämmät. Kieltäydyn nykyään useimmiten kutsusta. Onnittelen tietenkin.
Täsmälleen samaa mieltä olen.
Sellaiset hääkutsut ovat pettymykset, missä toivelista! En koskaan mene pois
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perinteiset häät aiheuttavat todella isoa vaivaa osallistujille. Puku, vapaata töistä, aikataulutus, lapset hoitoon häiden ajaksi (jos on lapsia), lahjat, ajaminen hääpaikalle ja takaisin, kirkuvat ja riehuvat lapset häissä, känniset aikuiset, sukulaisten idioottimaiset kyselyt miksei ole lapsia tai onko jo seuraava tulossa, hikoilu ihmismassan keskellä, pönötys, arkiruokailusta poikkeavat juhlaruoat jotka laittavat vatsan kouristelemaan, ....
Kuulostaa todella nautinnolliselta. 🙄🤢
Jösses. Pääsetkö ylipäätään ikinä lähtemään kotoasi minnekään, töitä lukuun ottamatta? Vai hoidatko nekin etänä?
Miksi ei pääsisi? Mitä oikein hourit?
Kuulosti jotenkin ihan kohtuuttoman hankalalta ja vaivalloiselta kaikki oleminen ja meneminen hänen kommentissaan. Vierasta ruokaa, muita ihmisiä, autolla ajamista, humalaisia ihmisiä, lapsia, id iootteja... Kai noiden asioiden vastenmielisyys säilyy muuallakin kuin muiden ihmisten häissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perinteiset häät aiheuttavat todella isoa vaivaa osallistujille. Puku, vapaata töistä, aikataulutus, lapset hoitoon häiden ajaksi (jos on lapsia), lahjat, ajaminen hääpaikalle ja takaisin, kirkuvat ja riehuvat lapset häissä, känniset aikuiset, sukulaisten idioottimaiset kyselyt miksei ole lapsia tai onko jo seuraava tulossa, hikoilu ihmismassan keskellä, pönötys, arkiruokailusta poikkeavat juhlaruoat jotka laittavat vatsan kouristelemaan, ....
Kuulostaa todella nautinnolliselta. 🙄🤢
Jösses. Pääsetkö ylipäätään ikinä lähtemään kotoasi minnekään, töitä lukuun ottamatta? Vai hoidatko nekin etänä?
Miksi ei pääsisi? Mitä oikein hourit?
Hankalalta kuulosti.
Niissä häissä missä itse olen ollut ei ole "massoja", saati kännisiä sellaisia. Eikä ole vatsakaan "kouristellut juhlaruoasta", vähän ihmettelen pitääkö sellaista lautaselleen ottaa mikä ei itselle sovi?
Näillä eroprosenteilla en jaksa vaivautua. Ei minua muutenkaan kiinnosta tuttujen parisuhteet. Vaihtuvat kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Makuasioita. Mun mielestä naimisiin meno prinsessamekkoineen on niin vanhanaikaista.
JA kaikki häät, joissa itse olen ollut ovat toistensa kopioita kaikkine hääklisineen ja kenkäleikkeineen.
Mikä sinusta sitten on nykyaikaista?
Maistraattihäät.
T. eri
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan tykkää juhlia enää muutenkaan. Itse järjestin viime syksynä yhdistetyt venetsialaiset ja täysien pyöreiden synttärit joihin kutsuin myös sellaisia naapurikunnissa asuvia kavereita joita näen harvemmin, mutta ollaan kuitenkin oltu yhteydessä ja kavereita lähes koko elämän. Juhlat oli rennot, majoitus järjestetty noille naapurikuntalaisille (löytyy ihan kunnon petipaikat rantasaunalta ja vierashuoneista) ja ruokaa ja juomaa tietysti runsaasti ja pukeutumiskoodi vapaa. Kaikki vastasivat, että tottakai tullaan, mutta loppujen lopuksi kukaan noista naapurikuntalaisista ei tullut, ei edes piipahtanut käymään omalla autolla.
Onneksi paikalle saapui vakivieraat jotka tulevat lähempää, ilahtuivat vielä kun pystyivät jäämään nukkumaan noihin tyhjäksi jääneisiin sänkyihin ettei tarvinut lähteä taksilla kotiin yöllä. Mutta opetus oli, että ei nykypäivänä kannata kutsua enää ketään muuta kuin ihan lähimmät ihmiset, ei m
Olipa tympeää käytöstä kutsutuilta! Pitää osata kieltäytyä kutsusta, se on kohteliaampaa kuin tuollainen ohareiden teko! Juhlien emäntä oli varannut/maksanut heillekin tarjoilut ja nähnyt vaivaa yöpymisjärjestelyissä, niin toiset törkeästi ilmoittamatta jäyttäytyvät pois, huh.
Menen miellelläni. Kutsuja on ollut puolenkymmentä ja aina olen mennyt. Toivon lisääkin. Pukua ei tarvitse ostaa, koska käytän sellaista töissäkin. Lapset ovat sen verran hyvin kasvatettuja, että osaavat käyttäytyä ja jos on ei-lapsia kutsu, menevät isovanhemmilleen hoitoon. Tarvittaessa 4H:n tai MLL:n hoitaja kotiin tai jos paikka on kaukana, niin hotellille. Sen voi ottaa muutenkin Suomi-matkailuna, kun pääsee tutustumaan eri paikkakunnille. Vieraat ihmiset eivät haittaa. Puheenaiheita löytää aina. Yleensä esimeriksi urheilu toimii tai toisen asu tai suhde hääpariin tms.
En tykkää häistä. Omieni lisäksi olen ollut vain yksissä häissä, muihin kutsuihin olen keksinyt tekosyyn olla osallistumatta.
Meillä on ollut miehen suvun puolella ristiäisiä ja muita sukujuhlia kaukana paikoissa joissa joutuu yöpymään hotellissa. Sitten vielä joutuu ajamaan kotiin piemeällä ja vaikka kuinka huomolla kelillä. Työssäkäyvä perheenäiti ei kyllä yhtään tykkää. Toiset vaikka asuvat Helsingissö haluavat pitää juhlansa siellä pikkukaupungissa. Kaikki pitopalvelu ym. kun on sillä niin halpaa. Enää en aio osallistua.
Ei se nykyaikaan mitenkään liity. Mitä vanhempi on, sitä vavaloisemmaksi se muuttuu. Tosin mummoille ja sinkuille ne voi olla mieluisia juhlia.
En mene häihin, enkä suostu kummiksi. Hautajaisiin menen vain, jos ihan lähisukulainen. Olen jo sen ikäinen, että olen kärsinyt riittävästi näistä kaikista ns. tilaisuuksista. Nyt olen ihan hyvällä omatunnolla kieltäytynyt kutsuista.
Seuraukset: Hääkutsujat säästävät yhden ruoan verran ja itse säästän aikaani ja lahjanhankintahinnan.
Kummiudesta kieltäytyminen on minulle iso säästö.
Säästö hautajaisista kieltäytymisestä molemmille, eli sekä kutsujalle, että minulle. Suren mieluummin kuollutta ihan omalla tavallani esim. sytyttämällä kynttilän kotonani.
Vierailija kirjoitti:
Menen miellelläni. Kutsuja on ollut puolenkymmentä ja aina olen mennyt. Toivon lisääkin. Pukua ei tarvitse ostaa, koska käytän sellaista töissäkin. Lapset ovat sen verran hyvin kasvatettuja, että osaavat käyttäytyä ja jos on ei-lapsia kutsu, menevät isovanhemmilleen hoitoon. Tarvittaessa 4H:n tai MLL:n hoitaja kotiin tai jos paikka on kaukana, niin hotellille. Sen voi ottaa muutenkin Suomi-matkailuna, kun pääsee tutustumaan eri paikkakunnille. Vieraat ihmiset eivät haittaa. Puheenaiheita löytää aina. Yleensä esimeriksi urheilu toimii tai toisen asu tai suhde hääpariin tms.
Että miesten puvuista keskustelette. Tikkauksista ja nappien määristä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Makuasioita. Mun mielestä naimisiin meno prinsessamekkoineen on niin vanhanaikaista.
JA kaikki häät, joissa itse olen ollut ovat toistensa kopioita kaikkine hääklisineen ja kenkäleikkeineen.
Mikä sinusta sitten on nykyaikaista?
Maistraattihäät.
T. eri
Mitä nykyaikaista niissä on?
Vierailija kirjoitti:
Perinteiset häät aiheuttavat todella isoa vaivaa osallistujille. Puku, vapaata töistä, aikataulutus, lapset hoitoon häiden ajaksi (jos on lapsia), lahjat, ajaminen hääpaikalle ja takaisin, kirkuvat ja riehuvat lapset häissä, känniset aikuiset, sukulaisten idioottimaiset kyselyt miksei ole lapsia tai onko jo seuraava tulossa, hikoilu ihmismassan keskellä, pönötys, arkiruokailusta poikkeavat juhlaruoat jotka laittavat vatsan kouristelemaan, ....
Kuulostaa todella nautinnolliselta. 🙄🤢
Ei niitä sukulaisia enää kiinnosta kysellä lapsistasi tai niiden tulosta. Et ole niin kiinnostava.
Mulle hääkutsu on lähtökohtaisesti mieluinen, jos hääparista jompi kumpi on itselleni läheinen (tai edes samanhenkinen tuttava, jos kysymys olisi vaikka mieheni läheisistä). Viihtyisät häistä tekee lisäksi se, jos ne ovat pienet (max. 50 henkeä) ja jos niiden vuoksi ei tarvitse vääntää itseään monelle mutkalle.