Mentiinkö ennen oikeasti pankkiin maksamaan laskuja tiskille?

Ennen oli vaan vuokra vesilaksu sähkölasku ja puhelinlasku. Vesilaskussakaan ollut mitään jätevesimaksua ja sähkössä siirtomaksua. Autovero oli ja sai tarran auton etulasiin

Voi kuule, ne näki paljon pahempaakin! Näkivät, että sinun vekselisi meni protestiin, kun ei ollut varaa maksaa.

Mutta ehkä erään pankkivirkailijan kertoma vähän lohdutti: hän muisti kyllä asiakkaan tilinumeron, mutta ei hänen nimeään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö kukaan muista shekkejä?

Olivat Suomessa niin marginaaliväline, että koko nuoren aikuisuuteni aikana taisin tasan yhdesti saada maksun yrityksellenikin shekkinä. Poikkeus: lahjarahoja annettiin usein kai shekkeinä, tätä en saa mieleeni, oliko ne siirtomerkinnällisiä kuten shekit yleensä. Pankista ne kuitenkin käytiin lunastamassa.

Kyllä minun vanhempani maksoivat jatkuvasti kaupoissa shekeillä 1970-luvulla. Se oli ihan tavallista ennen pankkikorttien tuloa.

Joo, tuossa itse asiassa hyppäsinkin jo pari vuosikymmentä eteenpäin, jolloin niitä ei paljon näkynyt, ja jo silloin pidettiin jenkkejä ihan kahjoina ja vanhanaikaisina shekkivihkoineen.

Joo, vielä 90 vanhanaikaisessa ameriikassa laskut tuli postissa kotiin valmiiksimaksetun palautuskuoren kanssa johon laitettiin shekki ja vietiin takaisin omaan postilaatikkoon noudettavaksi. Samaan aikaan modernissa Suomessa jonotettiin pankin tuulikaapissa vuoroa maksuautomaatille, naputeltiin pitkät tili- ja viitenumerot ja sitten maksettiin myöhästymiset kun meni yksi numero väärin.

Vierailija kirjoitti:

Sisko kertoi, että naapurin  savotta mies kävi aina tilipäivänä meiltä soittamassa taksin. Sisko muistin numeron ulkoa. Siinä sen miehen tili tuli ja meni. Sitten taas arki ja metsätöihin. 

Ennen muistettiin puhelinnumerot ulkoa. 

Vierailija kirjoitti:

Miten pärjää ihmiset maaseudulla kun kaikki pankit lopetetaan. Niin ja myös kaupat. Kaikilla ei ole autoa. Tai apuna lapset, sukulaiset, ystävät. Taksi on kallis Monet joutuu linkillä tulemaan pitkänkin matkan pankkiin. Nykyisin linkkiä menee harvoin  yleensä on kouluvuoroja Saa siinä päivän väsyneenä odottaa sitten kotimatkaa.

Näin oli vielä 1980-luvulla. Aika harvoin "linkkejä" enää menee, viimeksi sellaisen kyytin pääsin noin 10 vuotta sitten. Sekin oli vain joku lyhytaikainen kokeilu yhden syyslukukauden ajan, kerran viikossa opiskelijoille ja muillekin kulkijoille.

Huonompi homma, kun enää ole kirkonkylillä edes huoltoasemia eikä pankkiautomaatteja. Kaupan kassalta voi nostaa rahaa, mutta missä tankkaisi auton?

Tien  toisella puolella oli puhelin kioski. Kun lapsi oli kipeä piti soittaa pimolle. Työpaikkani myös siinä ihan nurkalla. Oisko ollut 83 vuonna.  Puhelimen ostin 87. Ei meillä heti ollut pasukonetta pyykkitupa oli ja isot koneet. Kolikoilla toimivat. Ostin oman koneen myös  87 v. Kyllä oltiin tyytyväisiä ja niin onnellisia.

Kai nuo pankkitunmukset on joskus otettava. Aikuiset lapset sanoi että voivat ne msksut ja laskut huolehtia. jos en  itse uskalla. Yksi lapsista siihen on porukalla sovittu.Sanoivat kyllä että ei se ole vaikeaa, kun osaan nytkin  tietsikan käytön ja sähköpostitkin  onnistuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisko kertoi, että naapurin  savotta mies kävi aina tilipäivänä meiltä soittamassa taksin. Sisko muistin numeron ulkoa. Siinä sen miehen tili tuli ja meni. Sitten taas arki ja metsätöihin. 

Ennen muistettiin puhelinnumerot ulkoa. 

Joo suurin osa mitä tarvitsi usein muistettin, mutta ei tietysti kaikkia. Sitä varten oli puhelinluetteloita. Jossa oli ihmisten nimet, firmojen ja laitosten ym. nimet aakkosjärjestyksessä josta sitten etsittiin tarvittava numero mikä sinne oli painettu.

Ja koska on aika paljon ihmisiä joilla on sama etunimi ja sukunimi, jopa keskimmäinenkin nimi sama (ns. täys-kaimoja), niin puhelinnumeron kanssa oli myös katuosoite jossa ihminen asuu ja aiemmin joskus vielä -70 luvulla myös ammatti, arvonimi tai muu tieto joista kykeni päättelemään että on soittamassa oikealle henkiölle.

Puhelinluetteloja jaettin puhelin liittymän omistajille 1 kpl ilmaiseksi, tyypillisesti kerran vuodessa julkaistiin uusi luettelo. Luettelot oli isoimmissa kaupungeissa paksuja nivaskoja ja esimerkiksi Helsingin alueen luettelo (HPY siis Elisan edeltäjä) luettelo oli kahdessa osassa. Valkoisilla sivuilla oli yleiset tavalliset numerot ja sitten toinen melkein yhtä paksu luettelo oli keltaiset sivut, joissa oli yritysten numeroita ja mainoksia myös sivuilla. Luetteloiden lopussa oli yleensä aina myös karttalehdet, puheliyhtiön muita puhelimen käyttäjille tarpeellisia tietoja sekä myös puhelimen käyttöehdot, jotka varsin pitkään rajasivat sen että puhelin verkkoon ei saanut kytkeä mitään omia laitteita vaan ainoastaan puhelinyhtiöltä tai -yhdistykseltä vuokratun tai heidän erikseen hyväksymiä laitteeita.

Hyväksyntä osoittetiin laitteen pohjassa olevalla yhdistyken tai yhtiön tarralla. Luvattomasti kytketyistä laitteista saattoi kiinni jäämisestä tulla iso kustannus asian selvittämisen ja jälkikäteen tehtyjen tarkastuksien aiheuttamiessta. Nämä rajoitukset sitten -80 luvulla lievenivät ja poistuivat sen vuosikymmenen lopulla, kun ihmiset alkoivat kytkeä modeemeja puhelinverkkoon  halpojen PC-koneiden yleistyessä ja sitä oli mahdotonta enää valvoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö kukaan muista shekkejä?

Minä muistan, mulla oli shekkivihko, olin aika polleena, se oli muka niin hienoa;) Tais olla kasarin alkupuolella.

Jenkithän käyttää vieläkin, ovat vähän ajasta jäljessä!

Irtokarkeista: kuka muistaa  YHDEN pennin nallekarkit? Koulumatkalla (kansakoulussa olin v. 1965 jälkeen) oli kiva löytää penni tai viispenninen, heti kotimatkalla piti heti poiketa kauppaan tuhlaamaan. Kotona ei paljon karkkia saanut kuin joskus ja jouluna.

 

Floridalainen pankinjohtaja sanoi että liian vaikeaa opettaa 300 miljardia asukasta niin moderniksi.

Meniköhän sinulla miljoonat ja miljardit hieman sekaisin?

:D

Mun kaksospojat on syntyneet 2002, työnsin heitä kaksosten rattaissa sisään pankkiin.

Maksoin laskut joko tiskillä, jos oli muutakin asiaa, tai sit maksoin ne siinä isossa eteisessä olevalla automaatilla.

Oli kätevää, kun ei tarvinnut lapsia nostaa syliin, enkä olisi voinutkaan kahta vauvaa kantaa yhtaikaa, vaan sai työntää vaunut sisälle.

Oli muutenkin kätevää, samalla sai avattua lapsille tilit, sieltä sai isot säästöpossutkin heille, ilmaiseksi 

Kolikot sai jättää tiskille, laskivat ne, ja laittoivat tilille, veloituksetta.

Sitten vähitellen ajoivat kaiken alas.

Ja nykyään pitää varaa aika pankkiin ja kun sanot: Päivää, niin siitäkin veloitetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisko kertoi, että naapurin  savotta mies kävi aina tilipäivänä meiltä soittamassa taksin. Sisko muistin numeron ulkoa. Siinä sen miehen tili tuli ja meni. Sitten taas arki ja metsätöihin. 

Ennen muistettiin puhelinnumerot ulkoa. 

Joo suurin osa mitä tarvitsi usein muistettin, mutta ei tietysti kaikkia. Sitä varten oli puhelinluetteloita. Jossa oli ihmisten nimet, firmojen ja laitosten ym. nimet aakkosjärjestyksessä josta sitten etsittiin tarvittava numero mikä sinne oli painettu.

Ja koska on aika paljon ihmisiä joilla on sama etunimi ja sukunimi, jopa keskimmäinenkin nimi sama (ns. täys-kaimoja), niin puhelinnumeron kanssa oli myös katuosoite jossa ihminen asuu ja aiemmin joskus vielä -70 luvulla myös ammatti, arvonimi tai muu tieto joista kykeni päättelemään että on soittamassa oi

Puhelinkioskista tehtiin pilasoittoja kakarana. Valittiin joku "hassu" nimi esim. Naulapää tai Hirvikallio. Soitettiin ja kysyttiin " onko Hirvikalliolla? Ampukaa se äkkiä alas" . Luuri kiinni ja oli meillä hauskaa. Halvat huvit oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisko kertoi, että naapurin  savotta mies kävi aina tilipäivänä meiltä soittamassa taksin. Sisko muistin numeron ulkoa. Siinä sen miehen tili tuli ja meni. Sitten taas arki ja metsätöihin. 

Ennen muistettiin puhelinnumerot ulkoa. 

Joo suurin osa mitä tarvitsi usein muistettin, mutta ei tietysti kaikkia. Sitä varten oli puhelinluetteloita. Jossa oli ihmisten nimet, firmojen ja laitosten ym. nimet aakkosjärjestyksessä josta sitten etsittiin tarvittava numero mikä sinne oli painettu.

Ja koska on aika paljon ihmisiä joilla on sama etunimi ja sukunimi, jopa keskimmäinenkin nimi sama (ns. täys-kaimoja), niin puhelinnumeron kanssa oli myös katuosoite jossa ihminen asuu ja aiemmin joskus vielä -70 luvulla myös ammatti, arvonimi tai muu tieto joista kykeni päättelemään että on soittamassa oi

Soitin kerran erään henkilön täyskaimalle vahingossa eli väärään numeroon. Tarvitsin erääseen ongelmaan apua ja tiesin, että puolituttu osaisi auttaa. Heti kun siellä vastattiin, tiesin äänestä, että väärä henkilö. Pyysin vuolaasti anteeksi ja kerroin vähän miksi hänen kaimaansa tavoittelin. Hän pyysi lisätietoja ja selvitti ongelmani suitsait. 

Vierailija kirjoitti:

Mä muistan mun tilinumeron edelleen ulkoa. Nyt se on vaan muuttunut FI alkuiseen muotoon. Se piti ladella siinä tiskillä ja sanoa vaikka, että nostan 20 markkaa ja sitten nosto kirjoitettiin pankkikirjaan. Pankkineidit olivat hienosti pukeutuneita ja tärkeitä, vitsiä eivät heittäneet. Henkkareita ei kyselty, mutta toki siis oman konttorin väki tunnettiin. Oi aikoja.

Minulla on ollut tilin numero painettuna pankkikirjaan jo 60-luvulla. Ei sitä tarvinnut ladella pankkitädille, riitti että antoi sen kirjan tädin käteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohis, mutta kaverini oli Veikkauksessa töissä 80-luvulla, tarkastamassa lottokuponkeja yksi kerrallaan. Silloin piti torstaina jättää kiskalle kupongit, jotta ne ehdittiin käydä läpi ennen lauantain arvontaa.

Ja ennen sitä "Veikkaus on joka viikko, palautuspäivä keskiviikko".

 

Ja alusta.

Yksi risti kaksi, pennit miljoonaksi. Veikkaus on joka viikko, palautuspäivä keskiviikko.

 

Jossakin vaiheessa tuo mainos muuttui niin, että lopussa sanottiin torstai. Käyttivät siis täysin vanhaa jingleä. jossa eri äänellä sanottiin torstai.

Jos ei olisi kaiken maailman koneita, olisi ihmisillä töitäkin.  Vanhukset jossain nurkassa silittää robotti hyljettä.Viedään tätä menoa  palveluasunnot ja hoitajat. Rikkaat vaan pärjää. Tekoäly on ihan älytön.  Terveys asemilla  joku ihme botti  vastasmassa. asa Onko nyt mikään paremmin kun ennen.  Varmasti moni asia onkin. Nyt on kotona kaikki koneet, ja aina on kuitenkin  kiire. Ennen koputettiin oveen ja mentiin kylään. Sekin on tehty ihan mahdottomaksi Ensin kyselet milloin toiselle käy.  Viestejä naputellaan tai soitellaan koko ajan. Hassua vaikka toinen on vieressä niin kummatkin on puhelimessa. Niin nuoret kun muutkin. Surettaa kun monet äidit ei huomaa lapsiaan vaan puhelin vie ajan. Ihan liian pienenä saadaan  puhelin tai tabletti.  Pitäisi  ainakin olla tarkkana mitä lapsi tekee. Nytkin Amerikasta se joku kauhea ohjelmako ? Kun ollaan sen takia itsemurhakin tehty. Niin ja se some josta en ymmärrä mitään. Minulle tämä ja Suomi24 jossa toisinaan käyn 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja soitettiin puhelinkopeista. Ajattelepa sitä!

Ja lennättimestä käytiin soittamassa myös, varsinkin kaukopuhelut.

Sieltä Lennättimestä sai myös nostettua rahaa Leijonakantisella, siis myös viikonloppuisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä sain Säästöpankin Millikerho-kortin, säästöpossun ja oman pankkikirjan -87. Rahat possusta käytiin viemässä kylän pankkiin tiskille ja täti siellä laski ne. Summa merkittiin pankkikirjaan. Samoin kun tarvi rahaa, sitä nostettiin pankista. Kylän pankki oli auki ilman ajanvarausta joka arkipäivä.

Täti laski? Eikö teillä ollut hienoa, jättimäistä kolikonlaskukonetta?

Maaseudulla laskettiin käsin. Aamulla ennen koulun alkua vietiin säästöpossu postin tädille ( postin "Anna") ja koulun jälkeen haettiin tyhjä possu ja pankkikirja, johon "Anna" oli kirjannyt talletuksen, päivän aikana oli hyvin ehtinyt laskea. Posti lopetettiin, kun "Anna" jäi eläkkeelle. 

Hyviä juttuja täällä. Minä en ole Fb enkä koskaan mene. En ole WasApisssa. Soitan aina taksisin, niin ei toisen rahat kulu. Minulle riittää tämä  rajaton liittymä. Ennen soitettiin häläri. Tämä vastaa nyt samaa  

Niin, itse olen vasta 46v ja muistan nuo ajat kun olin teini. Että miettikää vaan kuinka nopeasti kehitys on edennyt.

Nyt tuskaillaan jo tekoälyn kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten pärjää ihmiset maaseudulla kun kaikki pankit lopetetaan. Niin ja myös kaupat. Kaikilla ei ole autoa. Tai apuna lapset, sukulaiset, ystävät. Taksi on kallis Monet joutuu linkillä tulemaan pitkänkin matkan pankkiin. Nykyisin linkkiä menee harvoin  yleensä on kouluvuoroja Saa siinä päivän väsyneenä odottaa sitten kotimatkaa.

Näin oli vielä 1980-luvulla. Aika harvoin "linkkejä" enää menee, viimeksi sellaisen kyytin pääsin noin 10 vuotta sitten. Sekin oli vain joku lyhytaikainen kokeilu yhden syyslukukauden ajan, kerran viikossa opiskelijoille ja muillekin kulkijoille.

Huonompi homma, kun enää ole kirkonkylillä edes huoltoasemia eikä pankkiautomaatteja. Kaupan kassalta voi nostaa rahaa, mutta missä tankkaisi auton?

Aika monella kirkonkylällä, JOS siellä on Sale tai S-market, on niiden pihassa abc-kylmäasema. Polttoöljyäkin kuluu sen verran, että jos ei oo pohjavesialuetta, niin kannattaa pitää se tankkauspiste. Tähän asti on ollut Teboilin diesel-asemia rekkaliikenteelle, mut nythän ne meni. Abc ilmoitti just rakentavansa kymmeniä kylmäasemia raskaalle liikenteelle (ilman rekkoja ei saa Saleen tavaraa).