Tunnetteko vanhempia jotka kehuvat lastaan koko ajan, heilla se KAIKKEIN PARAS?
Minulla on eras tuttava joka jatkuvasti kehuu lastaan ja se alkaa nyt pikku hiljaa arsyttamaan! Tuo tytto on heidan ainoa lapsensa, 4,5v, ja on sitten niin fiksu ja eteva etta oksat pois!
Syy miksi tama arsyttaa viela enemman on se etta minulla on myos 4v. lapsi ja tama aiti aina vertailee mita meidan lapsi osaa ja mita heidan osaa tehda (tietenkin paremmin)... Kerran sanoi ihan suoraan etta kylla huomaa etta tuo teidan lapsi on muutaman kuukauden nuorempi kuin meidan, ihan selvasti suuri ero kehityksessa. Ma en osannut siihen sanoa oikein mitaan, en tiennyt miten olisin voinut vastata. Meilla on myos kaksi vanhempaa lasta 7v ja 9v pojat ja heista tuo aiti ei ikina oikestaan sano mitaan, aina vain kehuu etta miten ihanaa etta heilla on tytto, ei olisi poikaa halunnutkaan. Kerran sanoi nain nuoremman pojan lasna ollessa ja se tuntui todella pahalta!
Kerran pyorailin tyttareni kanssa kerhoon ja tama aiti naki etta meidan lapsi pyoraili ilman appareita niin sitakos allisteli ja viikon paasta tuli tekstari etta meidankin tytto osaa nyt ilman appareita, otin ne pois kun nain etta teidankin tytto osaa ajaa ilman, niin oli ajatellut etta kyllahan se nyt heidankin lapseltaa onnistuu.
Kehuu myos miten heidan lapsensa osaa kolmea eri kielta ja osaa mm. laskea niilla kaikille sujuvasti 100 asti jne jne. Suorastaan nauroi kun sanoin etta tyttoni osaa laskea noin 10:neen, joskus onnistuu vaihtelevalla menestyksella 20:neen.
Minulla on vahva luottamus oman lapseni osaamiseen ja kehitykseen, on tosi fiksu tytto, mutten sita lahde koko maailmalle kuuluttamaan ja kehumaan. Sellainen on minusta vain tosi typeraa. En jaksa arvostaa sellaista ihmista joka patee lapsensa kautta.
Onko muilla kokemuksia tallaisesta?
Kommentit (19)
lapselle itselleen ja läsnäoleville ihmisille! ;D Äidin oikeus ja lapsen onni, itsetunnon kannalta. Vertailua en harrasta muihin lapsiin.
Minulla on myös ystävä, joka pätee ja kehuu lapsensa osaamisella, mutta ei vertaile lasta omaani. Toisille se lapsen nopea kehittyminen ja taitavuus on kovin tärkeää. Toivoa vaan sopii, että lapsi ei kovasti ahdistu äitiä miellyttäessään.
Eiköhän se "Siperia" opeta tuotakin naikkosta...
Mun yks tuttu odotti vauvaa ja tokaisi mulle että "toivottavati se on tyttö, ole nyt tyttö, ole nyt tyttö" oikein pahalla sävyllä. Mulla kaksi maailman rakkainta poikaa ja sanoinkin, että eiköhän ole tärkeintä että saisit elävän ja terveen lapsen!
Niin vaan kävi, että hänelle syntyi keskostyttö, jolla on vaikeat kehityshäiriöt, tehohoidossa nyt isompanakin ja ruoka pumpataan erilaisten häiriöiden takia pumpulla mahaan... Että mieluummin olen kahden ihanan terveen pojan äiti kuin vaikeasti vammaisen tytön...
Mutta joo, yritän puhua muiden lapsista ihan arvostavasti ja kannustavasti, enkä vertaile tai kilpaile kehittymisellä. Itse asiassa minulla on äitinä tällä hetkellä niin hyvä itsetunto, ettei ole tarvetta vertailla.
toivottavasti kaverillasi riittää rakkautta ainoaan lapseensa myös silloin, kun ei ole paras ja selvästi huonompi jossakin asiassa kuin joku toinen. Pidä sinä oma linjasi lapsesi kanssa, ja anna tämän kaverisi vertailut mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Ei siis ajattele että ap:n lapset olisivat jotenkin huonompia vaan oikeasti tarkoittaa tasan sitä mitä sanoo eikä yhtään sen enempää: jos sanoo että "kyllä huomaa että noilla on ikäeroa" niin tarkoittaa että ikäero näkyy, ei että ap:n lapset ovat jotenkin vajaita. Tai jos sanoo että itse halusi tytön niin ei tarkoita että ap:n lasten pitäisi olla tyttöjä vaan vain että itse halusi tytön.
Ei ehkä osaa puhua kovin tahdikkaasti, mutta ei toisaalta kannata ylitulkitakaan.
Hän kehuu aina lapsensa ulkonäköä. On se nätti tyttö, ei siinä mitään. Mutta ei se nyt niin nätti ole että siitä pitää jatkuvasti jankata. Mä en oikein tiedä että miten suhtauta. En jaksa mennä siihen hehkutukseen mukaan.
Mun mielestä on ihan ok, että myöntää ja sanoo välillä lapsensa olevan nätti, mutta sellanen ainainen jankutus kyrsii.
Joskus mietin, että kehunko liikaakin... :)
Mutta... kehun myös muiden lapsia. Jos joku tekee jotain hienosti, tulee ylpeänä näyttämään jotain uutta oppimaansa asiaa, niin varmasti sanon, että osaatpa sinä hienosti.
Lapseni on tietenkin mielestäni kaikkein paras - kaikkein paras minun lapseni - mutta ei se estä sanomasta hyviä asioita muistakin.
se on pahaa kun olet sellaisen sisarus jota aina kehutaan.
anna asian olla
Parempi niinkin, että kehuu liikaa kuin ei kehu ollenkaan. Älä sinä välitä hänen puheistaan, vaan kehu vaan sinäkin omaasi.
Ja kun luin aloitusta pidemmälle, niin hymyilytti, että munkin tuttu on yhden lapsen äiti. Ja sen poika on tietysti mitä osaavin ja mainioin ja ihanin. No, on ihana poika kyllä, eihän siinä mitään. Mutta äiti ei myöskään näe, että lapsi on myös aivan kamalan hemmoteltu, hirveä kitisijä ja lapsellinen.
Eihän se multa oo pois millainen lapsi heillä on. Mutta joskus ei vaan jaksaisi kuunnella sitä aiheetonta kehumista, kun muiden lapset ei siltä äidiltä saa koskaan kehun puolikastakaan, usein ihmettelee kyllä, kun joku toinen lapsi tekeekin asioita eri tavalla kuin heidän kullannuppunsa. Ja erityisen ikävänä on jäänyt mieleen, kun on paria vähän temperamenttisempaa lasta sanonut ihan kamalaksi. Vaikka ne ei oo olleet mun lapsia, niin mulle rakkaita sukulaisia kuitenkin, ja oon tuosta sanomisesta vähän minäkin loukkaantunut.
Mutta vähän sellainen pelko minullakin on, että tuon äidin poika tekee ihan mitä vain äitiään miellyttääkseen. Mutta mitäpä tässä ulkopuolinen muuta voi, kun pitää kädet ristissä ja toivoa, että poikä pärjää elämässään hyvin.
Lienee vahvistaa itsetuntoa. Joten aivan sumeilematta ylistän lastani ja tietoisesti. Suosittelen muillekkin.
vaan ei samalla väheksyä toisten lasten taitoja saati sanoa muita kamaliksi.
En kuitenkaan ikinä väheksy muita lapsia eli ei toisten kustannuksella. Kehun myös muiden lapsia, jos meillä on esim. kavereita kylässä.
No kolmikielisyys on vissiin asia jonka oppii lapsi jossa puhutaan kolmea kieltä?? Monesti ongelmana saattaa olla ettei lapsi osaa mitään niistä sitten hyvin.. Osaan minäkin puhua suomea mutta oikeasti varsinaisessa äikässä oon aika hutelo! :D Jos perheeni puhuisi sekasin vielä kahta kieltä lisänä, voisi olla ongelmia tulossa? Vaikka sataan osaisikin laskea.
Käsittääkseni 4- vuotiaan ei tartte osatakaan laskea. Vaan keskittyä leikkimiseen. Laskeminen tulee ajallaan, voin vaikka maalikkona ajatella että liian nopeasti opetettja isojen lapsien asioita voi sitten myöhemmin katua: mihin lapsi oppia käyttää? Siitä ei kuitenkaan vielä vähään aikaan edetä ja homma saattaa puuroutua -plus vanhemmat odottaa lapselta kohta liikoja.
Kehuminen on upea asia! Mutta pitää kehua oikein: ei Idolseissakaan ole vanhemmat aina kehunu lastaan hyvästä laulusta -jos ei kerran vaan osaa. Jos osaa laulaa kauniisti niin tottakai upeaa jos vanhempi pystyy siitä iloitsemaan ja kertomaan asian lapselle. Koska jokanen tarttee kyllä kehua ja kiitosta!
Itsellä on kaksi lasta ja molempia kehun, omista osaamisistaan. Kaikkien ei tartte osata olla hyvä samassa asiassa: esikoinen on todella tarkka ja keskittyy kun taas toinen lapsi on näppärä urheilemaan. Molempia oon koittanu tsempata ja kumpikin saa toteuttaa itseään omissa hyvissä jutuissaan.
En halua lähteä lapsille sanomaan ääneen että sinä olet hyvä piirtämään ja Matti osaa paremmin laskea. Kehun niissä asioissa jokka huomaan hyväksi.
On ala-arvosta jos lapsien kuullen puhuu mitä sinun osaa ja minun ei. Siitä sanoisin ettei noin tehdä minun lapsien kuullen. Tai sitten heittäisin ilmaan mitä toinen osaa.. Mitä sitten jos ei osaa leipoa kermakakkua? Mutta tekee hiton hyvää makaroonilaatikkoa.
Sukupuoliasiat taas kannattaa kuitata sillä että sulla on niin ihanat pojat että niitä et miksikään muuksi vaihtaisi!
Sinuna miettisin jo tässä valmiiksi mistä asioista olet pojissasi iloinen ja kun seuraavan kerran poikasi on samassa tilassa, voit sujuvasti kehasta lapsiasi ohimennen ja ehkä vähän pörröttää niitten hiuksia: se kuittaa kyllä paljon vaikka pojat varmaan irvistelee ja lähtee pois.
Se voi olla vaikka toisen huomioonottaminen, omatoimisuus tms.
Musta oleellisinta on se miten sinä puhut lapsillesi ja kerrot että olet heistä iloinen, ei niinkään se miten joku kehuu omaa lastaan sulle.
Jos lapsiesi kuullen joku alkaa vertaamaan niin ala aikuiseksi ja lopeta tilanne. Älä anna toisten aliarvostella lapsiasi ilman että puutut tilanteeseen.
Sanot vaan tylysti että eipäs puhuta noin: Minulla on hyvät lapset ja sinullakin lapsi on ihan tavallinen, niinkuin muillakin. Tuskin se 4- vuotias nyt kaikkea osaa. Tai sitten voisi mennä yliopistoon nyt samantien!
Vähän selkärankaa nainen.
Mielestäni on tärkeää sanoa lapselle usein, että olet rakas ja ihana tyttö/poika ilman, että siihen liittyy vaatimus suoriutua jostain asiasta. Eli lapselle tulee kokemus tulla hyväksytyksi vaikka osaa/ei-osaa jotain asiaa.
haluan vain puuttua tuohon yhteen lauseeseen:
Kerran sanoi ihan suoraan etta kylla huomaa etta tuo teidan lapsi on muutaman kuukauden nuorempi kuin meidan, ihan selvasti suuri ero kehityksessa. i]
Minä näen tämän tilanteen niin, että äiti yritti paikata kehumistaan. Hän itse pitää lastaan ylivertaisena, mutta tuolla hän yritti paikata sitä, että osa johtuu siitä, että hän on vähän sinun lastasi vanhempi.
Lienee vahvistaa itsetuntoa. Joten aivan sumeilematta ylistän lastani ja tietoisesti. Suosittelen muillekkin.
"lienee vahvistaa"???
Mutta jatkuva ylistys vie kehumisesta tehon. Pitää kehua ja kannustaa positiivisesti, jos joku on vaikeaa, mutta kyllä lapsikin näkee, jos kehut on vain automaattisia, ei oikeista ja (omaan tasoon nähden) hienosti suoritetuista asioista tulevia.
Vertailua muihin välttäisin, lapsi kasvaa siihen kulttuuriin joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin, minusta myöhemmin on parempi.
lapselle itselleen ja läsnäoleville ihmisille! ;D Äidin oikeus ja lapsen onni, itsetunnon kannalta. Vertailua en harrasta muihin lapsiin.