Vauva.fi

Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Lapsi haaveissa, mutta jännittää liikaa!

Vierailija
16.12.2025 |

Olemme puolisoni kanssa puhuneet, että vuoden 2026 aikana alkaisimme yrittää lasta. Välillä ajatus kutkuttaa, mutta useimmiten vain pelottaa.

Viime yön valvoin murehtien. En haluaisi olla raskaana enkä varsinkaan synnyttää. Yritän kuumeisesti pohtia, olenko valmis taistelemaan sen läpi, jos lapsen kanssa onkin sitten kivaa.

Kun kahdelta yöllä kuvittelin, että siinä vieressäni olisi huutava vauva, ahdistuin valtavasti jo ajatuksesta. Isompi lapsi on ajatuksen tasolla mukava ja ihana juttu, mutta ensimmäiset vuodet vaikuttavat kaoottiselta ja uuvuttavalta taistelulta, joka ei kiinnosta lainkaan.

Täytämme kumpikin tulevana vuonna jo 35, joten olisi aika toimia. Entä jos en sittenkään pysty siihen? Huomaan haaveilevani nyt asioista, joiden yhdistäminen vauva- tai lapsiperhearkeen on mahdotonta. Onko tämä normaalia panikointia vai pitäisikö odottaa vielä? 

Vastaa
Ilmoita asiattomaksi

Kommentit (401)

Vierailija
401/401 |
29.12.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ekat 20 vuotta on uuvuttavia, sen jälkeen se vähän helpottaa.

 

 

Minkälaisia lapsia sulla on? 

Meillä lapset on olleet omatoimisia jo pitkään ennen kahtakymmentä ikävuottaan. Ja kun ovat täyttäneet 20v ovat yleensä päässet ylioppilaiksi ja häipyneet muualle opiskelemaan (asutaan suht pienellä paikkakunnalla ja kaikki paremmat koulut/yliopistot  on kaupungeissa)

eivätkä ole olleet mitenkään uuvuttavia.

 Lapset uuvutti ehkä silloin, kun vielä piti ruokkia öisin ja vaihtaa vaippoja.   Muuten heistä on ollut  pelkkää iloa ja mukavaa seuraa jne.

Nykyään ovat hyvää matkaseuraa. 

Lapset on elämän suola.

 

 

Jos on useampi lapsi, niin helposti menee yhtenä putkena jatkuva uhmaikä - kouluikä - murrosikä - omilleen lähtö ja opiskelupaikan etsiminen ym. 

Aina on joku "vaihe" menossa. 

 

Omatoimisen lapsen kanssa tietysti helpompaa. Mutta kyllä suuri osa ihmisistä tarvitsee ohjausta ja tukea tosi monessa kasvamisen vaiheessa. 

 

Asiat voi mennä hyvin tai voi mennä niin että koko ajan haasteita. Useimmilla menee hyvin. Ne joilla on isoja haasteita niin onhan se sydäntäsärkevää seurata vaikka vaan vieressä, saati että itse eläisi jatkuvien haasteiden kanssa. 

 

Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskustelun etusivu | Aihe vapaa