Miksi mulle piti tulla sellainen kohtalo, että elämässä on tapahtunut paljon ikäviä asioita joille en ole itse voinut mitään
On ollut vakavia sairauksia kuten syöpää, on sydänvika jota ei olisi voinut mitenkään ennalta ehkäistä. Lapsen sairaus ja siitä seurannut iso leikkaus. Silloisen puolison työtapaturma ja siitä aiheutuneet erinäiset ongelmat. Todella kipeä avioero ja siitä seuranneet ahdistus, masentuneisuus, univaikeudet. Rakkaan lemmikin vakava sairaus ja lopettaminen. Siinä nyt osaa mun elämästä yli 25 vuoden ajalta.
En jaksaisi enää. Aina kun jotakin kivaa on elämässä ja on helpompaa elämää, niin aina tulee jotakin todella ikävää. Eilinen ilta oli taas ahdistava ja mieli oli musta. Mulla on kyllä ystäviä ja sukulaisia joille puhua, mutta en ole pystynyt kaikkia omia tunteita ja ajatuksia kertomaan. En ole kertonut sitä, että vuosi sitten synkkinä hetkinä mietin ajavani autolla päin kalliota.
Kuinka paljon yhden ihmisen pitää jaksaa? Mitä pahaa mä olen muka tehnyt, että olen ansainnut tällaisen kohtalon? Kaikki alkoi jo silloin kun olin 19-vuotias ja sairastuin ensimmäisen kerran syöpään.
Kommentit (172)
Mulle tapahtubutta ennen 40v:
-äiti sairastui vakavaan syöpään ollessani 12v
-äiti kuoli syövän takia kun olin 17v
-isä lopetti meistä kolmesta lapsesta huolehtimisen, saimme tehdä ruuat itselle jos halusimme syödä.Faija valitti että piti maksaa meidän ruokamme.
-faija haki morsiamen toiselta puolelta maailma ja heitti meidän pihalle heti kun täytimme 18v
-minut raiskattiin ollessani 19v
-masennusta ja paniikkihäiriötä
-ekan lapsen saaminen poikaystävä kanssa.Erittäin vaikeasti kasvatettava lapsi, ja poikaystävä ei kasvattanut vaan oli poissa kotoa
-parisuhteessa kontrollointia,minulla ei sosiaalista elämää perheen ulkopuolella
-sairastuin tuntemattomaan sairauteen, jonka lisäksi sain uupumuksen ja masennuksen
-tuli ero, joka oli erittäin vaikea.Tässä kohtaa jo kolme lasta
-toinen vakava sairaus
-taloudellisia ongelmia, kaikki menetetty
-kahden lapsen erittäin isot ongelmat oppimisessa ja käyttäytymisessä
Mutta kaikesta huolimatta olen pirtsakka, elämäniloinen ja upea! Koen että noi on tapahtumia elämäni aikana, mutta ei määrittele elämääni.Voi tehdä valinnan onko uhri/selviytyjä (molemmissa ajattelumaailma on uhrautuminen) vai so what asenne. Vatvominen lisää huonovointisuutta!!
Toisaalta mikä hätä orvoksi jääneillä lapsilla on. Lastensuojelu ja sosiaalitoimi hoitaa kaiken, hoitaa tutkimukset, huoltajuudet ja järjestää elatuksen.
Surkuttelu ei auta. Sanoithan itsekin ettet ole voinut asioihin vaikuttaa.
Niin kauan kuin on elämää on toivoa. Voit käyttää sen ajan, mitä on jäljellä katkeroitumalla tai jollain muulla tavalla. Se on sinun valintasi.
Mitkä tutkimukset orvoksi jääneille tehdään?
Eikä ne sosiaaliviranomaisten lastensuojelussa jonkun tutkimusjakson tilanteen kartoittamiseksi toimeenpane? Esimerkiksi orvoksi jäänyt lapsi aluksi sijoitetaan pakolla jonnekin lastensuojelun laitokseen, missä arvioidaan onko perhekuntoinen vai tarvitseeko laitoshoitoa. Jos voidaan sijoittaa perheeseen tehdään suunnitelma tai sopimus sijoituksesta.
Jos vanhemmat kuolee onnettomuudessa niin orvoksi jäänyt lapsihan saattaa aluksi itseö joutua sairaalahoitoon. Siellä varmasti tarkkaillaan tätä ja tiedot toimitetaan lastensuojelun sosiaaliviranomaisille. Kotiin on tuskin enää mitään asiaa, sosiaaliviranomaiset vievät sairaalassa sijaisperheeseen.
Vierailija kirjoitti:
No mutta onhan puolison ja lemmikin ottaminen olleet ihan sun omia valintoja kuten lapsen hankkiminenkin. Syöpä nuorena on tietysti äärimmäisen huonoa tuuria eikä sille voi mitään.
No mutta kannattasko olla kommentoimatta, jos ei vaan osaa.
Vierailija kirjoitti:
Koska sinä olet surkea tunari ja luuseri.
Ei ollut tarkoitus tässä ketjussa itseä esitellä ja omista puutteista kertoa.
Anna, kun arvaan: vassari? Mä arvasin tän.
Koita saada tukea läheisiltä. Voit myös kysyä, jos saisit keskusteluapua terveydenhuollosta.
Tällä palstalla ei kannata itseä tarjota korpeille nokittavaksi, sen ne tekevät kyllä.
Voimia sinulle ja olkoon joulunaika rauhaisa.
Mitä ideaa noissa listauksissa on? Kannattaa ajatella myös positiivisia asioita elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Eikä ne sosiaaliviranomaisten lastensuojelussa jonkun tutkimusjakson tilanteen kartoittamiseksi toimeenpane? Esimerkiksi orvoksi jäänyt lapsi aluksi sijoitetaan pakolla jonnekin lastensuojelun laitokseen, missä arvioidaan onko perhekuntoinen vai tarvitseeko laitoshoitoa. Jos voidaan sijoittaa perheeseen tehdään suunnitelma tai sopimus sijoituksesta.
Hahhah, aika noloa joutua johonkin arviointiin
Vierailija kirjoitti:
Mitä ideaa noissa listauksissa on? Kannattaa ajatella myös positiivisia asioita elämässä.
Niinpä, elämä on oikeasti tosi kaunis ja ainutlaatuinen asia
Vierailija kirjoitti:
Mitä ideaa noissa listauksissa on? Kannattaa ajatella myös positiivisia asioita elämässä.
Ja katsoa positiivisesti
Vierailija kirjoitti:
Jos vanhemmat kuolee onnettomuudessa niin orvoksi jäänyt lapsihan saattaa aluksi itseö joutua sairaalahoitoon. Siellä varmasti tarkkaillaan tätä ja tiedot toimitetaan lastensuojelun sosiaaliviranomaisille. Kotiin on tuskin enää mitään asiaa, sosiaaliviranomaiset vievät sairaalassa sijaisperheeseen.
Siis joutuuko orvoksi jäänyt johonkin tarkkailuun?
Ei ole minunkaan elämä ollu helppoa. Sain sairauden jo syntymästä lähtien. Joku sukuvika. Olen lähinnä musta lammas suvussa. Se jolta pyydetään aina. Harvemmin saa mitään itse. Mutta ku syyttelyä. Välil ei edes tunneta. Vaikka en ole heille mitään tehny. Monesta asiasta olen syytön. Silti vainotaan kuin jotai Jeesusta ristille. Riitti paska mulle.
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta mikä hätä orvoksi jääneillä lapsilla on. Lastensuojelu ja sosiaalitoimi hoitaa kaiken, hoitaa tutkimukset, huoltajuudet ja järjestää elatuksen.
Sosiaalitoimi vastaa kaikesta
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta mikä hätä orvoksi jääneillä lapsilla on. Lastensuojelu ja sosiaalitoimi hoitaa kaiken, hoitaa tutkimukset, huoltajuudet ja järjestää elatuksen.
Lastensuojelu tekee huostaanottopäätöksen ja ehkä sijoittaa sukulaisille, jos lapsi pärjää siellä. Jos ei, pannaan sijaisperheeseen tai soveltuvaan laitokseen.
No jos et tiennyt niin elämässä tapahtuu kaikenlaista. Se on elämää.
Mieti miten vaikeaa on vaikka lapsena orvoksi jääneillä