Miksi mulle piti tulla sellainen kohtalo, että elämässä on tapahtunut paljon ikäviä asioita joille en ole itse voinut mitään
On ollut vakavia sairauksia kuten syöpää, on sydänvika jota ei olisi voinut mitenkään ennalta ehkäistä. Lapsen sairaus ja siitä seurannut iso leikkaus. Silloisen puolison työtapaturma ja siitä aiheutuneet erinäiset ongelmat. Todella kipeä avioero ja siitä seuranneet ahdistus, masentuneisuus, univaikeudet. Rakkaan lemmikin vakava sairaus ja lopettaminen. Siinä nyt osaa mun elämästä yli 25 vuoden ajalta.
En jaksaisi enää. Aina kun jotakin kivaa on elämässä ja on helpompaa elämää, niin aina tulee jotakin todella ikävää. Eilinen ilta oli taas ahdistava ja mieli oli musta. Mulla on kyllä ystäviä ja sukulaisia joille puhua, mutta en ole pystynyt kaikkia omia tunteita ja ajatuksia kertomaan. En ole kertonut sitä, että vuosi sitten synkkinä hetkinä mietin ajavani autolla päin kalliota.
Kuinka paljon yhden ihmisen pitää jaksaa? Mitä pahaa mä olen muka tehnyt, että olen ansainnut tällaisen kohtalon? Kaikki alkoi jo silloin kun olin 19-vuotias ja sairastuin ensimmäisen kerran syöpään.
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitoin eräälle ihmiselle whatsappissa viestin missä ilmoitin, että meidän yhteydenpito loppuu nyt. Kirjoitin, että ihmisarvo se on mullakin vaikka hän ei selvästikään niin ajattele. On mennyt jo useampi tunti eikä ole viestiä lukenut. Voi olla, että lukee sen eikä vastaa mitään. Sopisi hänen tyyliinsä ja sitten myöhemmin yrittää luikerrella takaisin aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Mä en tarvitse elämääni ihmissuhdetta joka saa mut usein voimaan henkisesti pahoin.
Ap
Okei. En tiedä taustoja ja on tosi hienoa, että osaat asettaa rajasi. Mutta jos itse saisin tuollaisen viestin niin kunnioittaisin lähettäjää ja lopettaisin yhteydenpidon täysin. Sinun viesti ja odotukset vaikuttaa olevan ristiriidassa.
Niin no mä tunnen tämän ihmisen ja helposti jättää vastaamatta, jos kerron tuntemuksiani hänen teoistaan tai sanoistaan. Sitten jonkun ajan päästä ottaa yhteyttä aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Ap
Siis mitä tämä ihminen kenelle laitoit viestin on tehnyt?
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä tämä ihminen kenelle laitoit viestin on tehnyt?
En ala tässä näitä juttuja selittämään. Ei teidän tarvitse tuollaisista tietää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä tämä ihminen kenelle laitoit viestin on tehnyt?
En ala tässä näitä juttuja selittämään. Ei teidän tarvitse tuollaisista tietää.
Ap
Niin niin, siksihän kirjoittelet näitä juttuja tänne.
Otan osaa ap , sinulle on tapahtunut paljon. Toivon voimia kestää ja parempaa jatkoa.
Minun elämäni on ollut seuraavanlainen. Synnyttyäni oli 4 kk lastenkodissa ( koska äiti sairaalassa , fyysinen sairaus). Kun menin kouluun ekäluokalle , äiti taas sairastui. Edelleen fyysistä. Jouduin lähtemään kotoa opiskelemaan 70 km : n päähän 16 vuotiaana. Isä kuoli sydäninfraktiin ollessaan 49v. Läheisellä aivokasvain leikattiin ,kun lapsemme olivat pieni. Muutaman vuoden päästä hänellä sapesta johtuva haimatulehdus ja kuoleman vaara taas. ( ei käytä alkoholia) . Itsellä sydäntauti todettiin 55vuotiaana. ( olemmme liikuvia ja terveelisesti eläviä hoikkia aina olleet) . Siinä matkan varrella parit massiiviset vesivahingot ( itsestämme riippumattomat.)Koen , että olen elänyt ihanan hyvän elämän .josta ole superkiitollinen. Ei satu kihinkään.
Onko joku luvannut sinulle helpon elämän
Vierailija kirjoitti:
Onko joku luvannut sinulle helpon elämän
Mietin tätä myös, ja yleensä jotkut huomioi elämästään ne kaikki negatiiviset asiat mutta eivät positiivisia niinkään.
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa ap , sinulle on tapahtunut paljon. Toivon voimia kestää ja parempaa jatkoa.
Minun elämäni on ollut seuraavanlainen. Synnyttyäni oli 4 kk lastenkodissa ( koska äiti sairaalassa , fyysinen sairaus). Kun menin kouluun ekäluokalle , äiti taas sairastui. Edelleen fyysistä. Jouduin lähtemään kotoa opiskelemaan 70 km : n päähän 16 vuotiaana. Isä kuoli sydäninfraktiin ollessaan 49v. Läheisellä aivokasvain leikattiin ,kun lapsemme olivat pieni. Muutaman vuoden päästä hänellä sapesta johtuva haimatulehdus ja kuoleman vaara taas. ( ei käytä alkoholia) . Itsellä sydäntauti todettiin 55vuotiaana. ( olemmme liikuvia ja terveelisesti eläviä hoikkia aina olleet) . Siinä matkan varrella parit massiiviset vesivahingot ( itsestämme riippumattomat.)Koen , että olen elänyt ihanan hyvän elämän .josta ole superkiitollinen. Ei satu kihinkään.
Meillä äidillä oli tuo sama haimatulehdus kun olen ollut jotain 3v. En nyt varsinaisesti edes pidä sitä vastoinkäymisenä omassa elämässäni.
Eipä kenelläkään tuon helpompaa ole. Toki esimerkiksi unettomuuteen kannattaa hakea apua.
Mulla on kans ollu paljon ulkoapäin asioita, jotka vaikuttanu muhun tosi paljon. Itseäni auttais jos olisi joku kenelle puhua, kumppani. Kun ei ole kumppania tunnen välillä itseni entistä surulliseksi. Että kaikkea paskaa ja sit en vielä kelpaa kellekään. En tiedä mistä saan iloa elämään kun olen kuitenkin positiivinen, nauravainen ja nautin elämästä kaikesta huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä tämä ihminen kenelle laitoit viestin on tehnyt?
En ala tässä näitä juttuja selittämään. Ei teidän tarvitse tuollaisista tietää.
Ap
Niin niin, siksihän kirjoittelet näitä juttuja tänne.
Voi luoja. Mulla ei ole mitään velvollisuutta kertoa tänne kaikkea.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä tämä ihminen kenelle laitoit viestin on tehnyt?
En ala tässä näitä juttuja selittämään. Ei teidän tarvitse tuollaisista tietää.
Ap
Niin niin, siksihän kirjoittelet näitä juttuja tänne.
Voi luoja. Mulla ei ole mitään velvollisuutta kertoa tänne kaikkea.
Ap
Ei, mutta yleensä ihmissuhteet on molemminpuolisia.
Minusta on huvittavaa, miten pienistä asioista ihmiset valittavat.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on huvittavaa, miten pienistä asioista ihmiset valittavat.
Ai esim. syöpä kaksi kertaa on pieni asia?
Ap
Opettele optimistinen suhtautuminen elämään.
Ozzy Osbourne sanoi "Life sucks and then you f*cking die"
Onneksi elämä ei ole mikään kilpailu.
Kenen rahansa elämästä saataisiin tuollainen jos kerättäisiin kaikki vastoinkäymiset.
Eiköhän jokainen mieti joskus aika samanlaisia, että miksi just minulla on tällainen elämä missä tapahtui tällaisia asioita. Eipä noihin ole mitään vastauksia ja kaikki tietää sen.
Huolestuttavampaa on toki nuo univaikeudet ja ajatukset kalliota päin ajamisesta, suosittelen yhteydenottoa terveydenhuoltoon.
Se on kyllä totta, että ne toisten kortit ei välttämättä näy ulospäin. Varsinkaan, kun ihmisellä menee päällisin puolin tai toisten ihmisten mielestä hyvin.