Miksi mulle piti tulla sellainen kohtalo, että elämässä on tapahtunut paljon ikäviä asioita joille en ole itse voinut mitään

Ei tuota kaikkea ymmärrä jollei ole itse kokenut. Pitkäaikaisköyhyyttäkään ei ymmärrä jollei sitä ole kokenut. Yhden kuukauden elää kaikki rahattomana mutta kun puhutaan vuosista niin se elämä on karua. Tasan ei käy nallekarkit valitettavasti. Joskus mietin kuitenkin maita jossa asutaan slummeissa, lapset joutuu menemään työhön ennen 10 ikävuotta ja on nälänhätää jne. Niihin kun vertaa niin on meillä moni asia hyvin, mutta ei se sairauden varjossa paljoa lohduta. Voimia aloittajalle ja hyvää joulua!

Mun on pakko sanoa, että mä en ymmärrä näitä, jotka masentuu ja kärsii joka asiasta. Eläimet eivät elä yhtään niin pitkään kuin ihminen: miten joku kärsii, siis ihan kärsimällä kärsii tällaisesta vuosien jälkeen? Avioeron on läpikäynyt moni, ilman pitkäaikaista masentumista ja muuta. Minusta tällaiset ihmiset oikein jäävät vellomaan niihin ongelmiinsa, sen sijaan, että etsisivät elämään muuta mielekästä. Sairauksille ei mitään voi, tulee jos on tullakseen

Vierailija kirjoitti:

Mun on pakko sanoa, että mä en ymmärrä näitä, jotka masentuu ja kärsii joka asiasta. Eläimet eivät elä yhtään niin pitkään kuin ihminen: miten joku kärsii, siis ihan kärsimällä kärsii tällaisesta vuosien jälkeen? Avioeron on läpikäynyt moni, ilman pitkäaikaista masentumista ja muuta. Minusta tällaiset ihmiset oikein jäävät vellomaan niihin ongelmiinsa, sen sijaan, että etsisivät elämään muuta mielekästä. Sairauksille ei mitään voi, tulee jos on tullakseen

Siinä taas yksi ääliö joka ei tajua, että ihmiset ovat erilaisia. Ap:n elämässä on ollut paljon ikäviä asioita ja jossakin kohtaa ihminen voi vain väsyä kaikkeen. 

Millaisen elämän olisit sitten halunnut?

Vierailija kirjoitti:

Millaisen elämän olisit sitten halunnut?

Kysyykö joku tosissaan tuollaista ihmiseltä jolla ollut mm. syöpä kaksi kertaa ja on harkinnut itsemurhaa? Siis miten tyhmiä te jotkut olette?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisen elämän olisit sitten halunnut?

Kysyykö joku tosissaan tuollaista ihmiseltä jolla ollut mm. syöpä kaksi kertaa ja on harkinnut itsemurhaa? Siis miten tyhmiä te jotkut olette?

Minusta ihan mielenkiintoinen kysymys, ja aika oleellinenkin keskustelun kannalta. Kiinnostaisi tietää, minkälaista on ap:n mielestä sellainen keskivertoelämä, mihin hän omaa elämäänsä ilmeisesti vertaa? Mikä siis tässä tapauksessa on se ns. ihanne?

Kun ap kertoo itse että elämässä tulee aina jotain, niin minkälaisia asioita hän ajattelee toisten ihmisten elämässä tulevan eteen.

Ei ole olemassa mitään kohtaloa joka määräisi elämän tapahtumat, kyllä ne tapahtuu ihan vaan tylsästi sattuman kautta.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole olemassa mitään kohtaloa joka määräisi elämän tapahtumat, kyllä ne tapahtuu ihan vaan tylsästi sattuman kautta.

Esimerkiksi Kaakkois-Aasian tsunami, ihmiset varaili hyvillä mielin joulumatkoja kuka mistäkin syystä, lapset, koululaiset ja päiväkotilaiset, lähti iloisella mielellä matkalle tietämättä etteivät tule koskaan elossa takaisin. Eihän kukaan voinut aavistaakaan että just heidän matkansa aikana siellä sattuu merenalainen maanjäristys joka aiheuttaa tsunamin.

Eikä sillä ole merkitystä, mihin matka suuntautui. Yhtä hyvin se matka olisi voinut olla Floridaan, ja siellä olisi sattunut maanvyörymä, tai vaikka Texasiin ja siellä tulva. Tai sitten ihan täällä kotimaassa perhe olisi voinut joutua paluumatkalla kolariin.

Minä taas jäin miettimään sitä,  että mihin ap omaa elämäänsä oikein vertaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä taas jäin miettimään sitä,  että mihin ap omaa elämäänsä oikein vertaa.

Miksi pitäisi verrata yhtään mihinkään? Ap vain kertoi, että hänelle tapahtunut paljon ikäviä asioita elämässä ja on väsynyt siihen. Ei tuo mitään vertailua ole

Lisäksi edelleen joillekin tapahtuu enemmän ikäviä asioita elämässä kuin toisille. Ei tarvitse tulla jankuttamaan, että ei voi tietää mitä muilla on. No ei voikaan tietää, mutta se on tosiasia, että ei kaikille tapahdu yhtä paljon ikäviä asioita kuin toisille. Aika pöljä pitää olla, jos ei tuota tajua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas jäin miettimään sitä,  että mihin ap omaa elämäänsä oikein vertaa.

Miksi pitäisi verrata yhtään mihinkään? Ap vain kertoi, että hänelle tapahtunut paljon ikäviä asioita elämässä ja on väsynyt siihen. Ei tuo mitään vertailua ole

Lisäksi edelleen joillekin tapahtuu enemmän ikäviä asioita elämässä kuin toisille. Ei tarvitse tulla jankuttamaan, että ei voi tietää mitä muilla on. No ei voikaan tietää, mutta se on tosiasia, että ei kaikille tapahdu yhtä paljon ikäviä asioita kuin toisille. Aika pöljä pitää olla, jos ei tuota tajua.

Selvästihän hän johonkin vertaa, kun valittelee kokemuksiaan ja kohtaloaan. Mutta mihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas jäin miettimään sitä,  että mihin ap omaa elämäänsä oikein vertaa.

Miksi pitäisi verrata yhtään mihinkään? Ap vain kertoi, että hänelle tapahtunut paljon ikäviä asioita elämässä ja on väsynyt siihen. Ei tuo mitään vertailua ole

Lisäksi edelleen joillekin tapahtuu enemmän ikäviä asioita elämässä kuin toisille. Ei tarvitse tulla jankuttamaan, että ei voi tietää mitä muilla on. No ei voikaan tietää, mutta se on tosiasia, että ei kaikille tapahdu yhtä paljon ikäviä asioita kuin toisille. Aika pöljä pitää olla, jos ei tuota tajua.

Selvästihän hän johonkin vertaa, kun valittelee kokemuksiaan ja kohtaloaan. Mutta mihin?

Vit tu sä olet tyhmä.

Ei kenelläkään ole tuon helpompaa, kaikilla on omansa. Ei ehkä samanlaisia, mutta ne omat.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole olemassa mitään kohtaloa joka määräisi elämän tapahtumat, kyllä ne tapahtuu ihan vaan tylsästi sattuman kautta.

 

Niinpä

Onko joku ap luvannut, että elämän tulisi olla helppoa? 

Jokaisella on omat vaikeutensa. Olen itse päihdeperheen lapsi, syntymästä asti väkivaltaa kaikissa sen muodoissa, vakavia terveysongelmia ym. Uhrimentaliteetti on silti jotain mitä vältän. Ajatuksemme luovat myös todellisuuttamme. Miksi aina minä, miksi minulle tapahtuu vain ikäviä asioita ajattelu kerää myös negatiivisuutta. Yritän olla kiitollinen myös niistä hyvistä hetkistä ja uskoa parempaan. Ei kannata sitoa identiteettiä siihen, että aina on epäonnea. Moni läheinen on kuollut syöpään nuorena, olisivat halunneet elää. Mieti mitä voisit tehdä nyt rakentaaksesi parempaa tulevaisuutta kun olet kuitenkin täällä. 

Muistakaa että se tapa, jolla elämästänne kirjoitatte ja puhutte, vaikuttaa nykyhetkeen - iloisuuteen aloitekykyyn ja terveyteenne. Kirjoittakaa tragedia, se vie loputkin energiat. Kirjoittakaa komedia, ja saattekin kaikesta paskasta hyvät naurut, ja energiaa jatkaa entistä vahvempina.

Minulle on sanottu, että minulla on ollut helppo elämä. Ihmettelen, että ihmiset ovat niin yksinkertaisia sanoessaan noin. Elämäni synkimmät asiat ei edes ole heidän tiedossaan.

Voimia ap! Mäkin sain aika huonot kortit heti kättelyssä: vanhempien alkoholismi, väkivaltaisuus ja koulukiusaaminen tekivät musta niin masentuneen että yritin päättää päiväni ensimmäisen kerran 10 vuotiaana..  Kaikki mitä kohtaan tein töitä, pyristelin ja yritin, meni savuna ilmaan. En tiedä miksi. Koitan uskoa jumalaan mutta se on niin vaikeaa..

Ap ei todellakaan ole ainoa ihminen, jolle on tullut kaksi syöpää. Itsekin tiedän useamman tällaisen. Sukulaisella on tällä hetkellä 2 eri syöpää yhtaikaa. Ei voida leikata. Eikä koskaan parane. Ei ole uhriutunut.