Lue keskustelun säännöt.
Mitä pitää tehdä kun lapset riehuu eikä tottele?
Tiedätte kyllä, sellaista päätöntä ylikierroksilla juoksemista, sohvalla pomppimista, sohvatyynyjen heittelemistä ja vastaavaa ympäriinsä riehumista, joka on heidän mielestä hauskaa, mutta jossa hajoaa huonekalut ja taulut seiniltä ja helposti lapset myös satuttaa itsensä vahingossa siinä. Ensin tietenkin pyydetääb lopettamaan, kun vain jatkuu niin ehkä karjaistaan, että nyt loppuu, kun ei lopu niin seuraavaksi ehkä perutaan jo koko ensi vuoden karkkipäivät (kärjistys). Mutta kun mikään puhe ei tehoa eikä riehuminen lopu, niin mitä silloin pitää tehdä?
Kommentit (370)
Itse kun olin lapsi,oli työkaluina uhkaukset kasvatuslaitoksesta,joutumista heimolaisten kärryille, risuja joululahjoiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syntynyt v. 85. Äitini oli kotiäiti. Mutta ei sillä hirveästi ollu aikaa leikkiä tai sanoitella tunteita. Toki luki paljon varsinkin iltaisin ja ulkoili meidän kanssa. Pikkuveli on 2 vuotta nuorempi.
Käytiin ennen koulua seurakunnan kerhossa, joka oli muistaakseni 2x viikossa
Isä hankki leivän pöytään.
Hyvin käyttäytyviä lapsia oltiin, ja sitä myöten myös ihan normaaleja aikuisia.
Nykyajan vanhempia jos miettii ja tuntee niin ovat osa aivan onnettomia. Esim. ystäväni tuskailee lapsensa (4v.) kanssa joka ei suostu pukemaan hanskoja talvella, kypärälakkia yms. Lapsi on mulla joskus hoidossa ja en anna lähteä ulos ilman tarvittavia vermeitä!
Kaverilleni oon yrittänyt puhua että sinä päätät mitä lapsi pukee. Mutta ei. Ja muitakin ongelmia on,.kun lapsi on saanut päättää liikaa.
Laita lapset eri huoneeseen hetkeksi itsekseen ja ovi kiinni, että nyt ei riehuta. Saa tulla ulos, kun on riehumatta. Alkaa kymmenen minuutin päästä kurkistella päät oven välistä, että saako tulla pois, me ollaan kiltisti.
oletko koittanut kasvattamista? etpä tietenkään.
En jaksa lukea minkäikäisiä jne. Vie ne ihmisten aikaan ulos , toimintaa. Pelit sun muut hilavitkuttimet naftaliiniin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annatko lasten juoda kofeiinijuomia? Kannattaisi aloittaa vaikka niiden juomien lopettamisesta.
Tutussa perheessä antavat perheen 9v kauhukakaran juoda kokista viikonloppuna yöllä, ja lapsi menee ties miten myöhään nukkumaan riehuttuaan ensin itsensä uuvuksiin kofeiinin voimalla.
pistä penskat pihalle, nukutte pari yötä laavulla makuupusseissa, vanhemmat myös
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottaa kirja käteen ja sanoa, et satuhetki, ja tehoaa. tulkaas kuunteleen. Ja lisäksi oikeesti, kieltää. Ei sitä käyttäydytä niin. Kielletään.
Sinä päätät, saako kotona riehua. Sinä päätät ja kerrot seurauksen tottelemattomuudesta. Sellainen seuraus, mikä kyseiselle lapselle on merkityksellinen. Sitten, ilman huutoja, toteutat seurauksen.
Keskustelua voi käydä, kun tilanne ei ole päällä.
Omat lapseni lähetetään ulos riehumaan, sisällä ei riekuta. Mutta se on helppoa, kun lapsille on alusta asti tehty selväksi, että aikuiset päättävät. Heitä kuunnellaan, mutta he eivät hommaa pyöritä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse kun olin lapsi,oli työkaluina uhkaukset kasvatuslaitoksesta,joutumista heimolaisten kärryille, risuja joululahjoiksi.
Sama, lisäksi isäni oli muutenkin tosi tosi tosi ankara, pelkällä mulkoilulla sai olemaan meidät hiljaa ja kunnolla
Vie lapsesi suihkuun. Mutta sitä ennen olet täyttänyt ämpärin kylmällä vedellä ja kun saat sen lapsen sinne suihkuun niin kaadat veden niskaan. Ja sanot että ensi kerralla on myös jäitä jos et tottele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat siis neuvottelevat mutta eivät kiellä! Päteekö tämä muihinkin asioihin, kuten syövätkö ruoka-aikoina, menevätkö ajoissa kouluun, entäpä nukkumaanmeno ajoissa, karkin syöminen, läksyjen teko. ymym?
Ihan hölmöä, tuolla menolla vastuu sysätään lapsille itselleen eikä vanhemmille! Selittää kyllä täytyy miksi asioita tehdään ja miten, mutta vastuu on vanhemmilla! Lisäksi se tuo turvallisuuden tunteen kun ohjakset ovat vanhemmilla.
Kaverini lapset kiittivät aikuisina vanhempiaan juuri näistä asioista :))
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt v. 85. Äitini oli kotiäiti. Mutta ei sillä hirveästi ollu aikaa leikkiä tai sanoitella tunteita. Toki luki paljon varsinkin iltaisin ja ulkoili meidän kanssa. Pikkuveli on 2 vuotta nuorempi.
Käytiin ennen koulua seurakunnan kerhossa, joka oli muistaakseni 2x viikossa
Isä hankki leivän pöytään.
Hyvin käyttäytyviä lapsia oltiin, ja sitä myöten myös ihan normaaleja aikuisia.
Nykyajan vanhempia jos miettii ja tuntee niin ovat osa aivan onnettomia. Esim. ystäväni tuskailee lapsensa (4v.) kanssa joka ei suostu pukemaan hanskoja talvella, kypärälakkia yms. Lapsi on mulla joskus hoidossa ja en anna lähteä ulos ilman tarvittavia vermeitä!
Kaverilleni oon yrittänyt puhua että sinä päätät mitä lapsi pukee. Mutta ei. Ja muitakin ongelmia on,.kun lapsi on saanut päättää liikaa.
Äkkiää vanhemmat kurssille, koska tuollainen epävarmuus on oikeasti vahingollista lapselle! Aikuisten elämässä on paljon sääntöjä, joita on noudatettava yhteiskunnassa ja perusteet opitaan jo lapsuudessa, jotta voi sopeutua ja menestyä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse kun olin lapsi,oli työkaluina uhkaukset kasvatuslaitoksesta,joutumista heimolaisten kärryille, risuja joululahjoiksi.
Sama täällä, mutta toisaalta oli myös niin, että isommat lapset pelottelivat pienempiä heimolaisista.
Aloittaja kuulostaa eronneelta ja eroaan häpeävältä äidiltä jolla ei ole auktoriteettia, joka pelaa yhmutsien sairaita pelejä isää vastaan, todennäköisesti yksin.
Kasva itse aikuiseksi, hyväksy tilanne ja keskity itseesi ja lapsiin niin voit olla oikea äiti lapsillesi.
Todennäköisesti neuvottelet kaikesta jos lapsi ei johonki suostu, lässytät lapsille kuin koiranpennulle, et jousta lapsen pyynnöissä vaan teet kaiken omaa etua ajatellen, vaivut lapsen tasolle kinatilanteissa.
Ei lapsi voi tosissaan ottaa sellaista aikuista ja lapsi todennäköisesti kokee että se pitää huolta äidistä ja täten tuhota itse omat lapsesi.
Tempaise turpaan tai pelottelele pedopersulla, niitähän riittää.
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt v. 85. Äitini oli kotiäiti. Mutta ei sillä hirveästi ollu aikaa leikkiä tai sanoitella tunteita. Toki luki paljon varsinkin iltaisin ja ulkoili meidän kanssa. Pikkuveli on 2 vuotta nuorempi.
Käytiin ennen koulua seurakunnan kerhossa, joka oli muistaakseni 2x viikossa
Isä hankki leivän pöytään.
Hyvin käyttäytyviä lapsia oltiin, ja sitä myöten myös ihan normaaleja aikuisia.
Nykyajan vanhempia jos miettii ja tuntee niin ovat osa aivan onnettomia. Esim. ystäväni tuskailee lapsensa (4v.) kanssa joka ei suostu pukemaan hanskoja talvella, kypärälakkia yms. Lapsi on mulla joskus hoidossa ja en anna lähteä ulos ilman tarvittavia vermeitä!
Kaverilleni oon yrittänyt puhua että sinä päätät mitä lapsi pukee. Mutta ei. Ja muitakin ongelmia on,.kun lapsi on saanut päättää liikaa.
Sisko myöhästyy usein kaksikin tuntia vierailusta, ja syy on se ettei lapsi ole halunnut lähteä. 😳
Valloilleen päästetyt lapset eivät tottele ja on vanhempien syytä jo senkin takia, että näille lapsille tulee (yleensä) muitakin ongelmia, kuten koulunkäynti, kaveripula, yksinäisyys.
Kai jo neuvoloissa opetetaan että valkoinen sokeri, -jauhotuotteet ym tämän kaltaiset tuotteet eivät ole terveellistä ravintoa kasvaville lapsille, koska heistä tulee levottomia eikä keskittyminen oppimiseen onnistu. Näin lapsi joutuu tiettyyn karsinaan jo lapsuudessaan :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota lapset kiinni. Pysäytä ne! Rajat ja rakkaus. "Kiristä" kasvatus, opeta lapsille rajoja ja tottelemista.
Tätä olen tehnytkin. Eli ottanut kiinni, niin hellästi kuin ikinä vain pystyy. Tarkoituksena vain pysäyttää. Mutta lapset alkaa itkemään ja huutamaan täysiä älä äiti satuta ja puhuvat viikon siitä että äiti satutti. Vaikka oikeasti en millään tavalla satuttanut, ainoastaan pysäytin menon omalla kädellä. Kukaan muukaan ei sen hellemmin pystyisi pysäyttämään lasta. Mutta jos siinä lasta sattuu sitten vahingossa, kun se rimpuilee niin kovin, niin miten tällainen tilanne oikein on tarkoitus hoitaa?
Huhhuh. Vanhemmuus hukassa, taas.
Toivon että olet provo.
Sehän menee yksinkertaisesti niin, että kotona vanhemmat sanoo mitä saa tehdä ja kun on omassa kodissaan se lapsonen, niin yhteiskunta ja sen talon muut asukkaat sanoo, mitä saa tehdä. Jos ei kelpaa, saa ovesta uloskin lähteä. Jos taas väittää vastaan ja paiskoo esim ovia, tulee ensin akkukone ja vie oven ja seuraavaksi saapuu matkalaukut, kun täyttää 18 vuotta. Tämän kun kertoo, niin käy ensin naurattamaan ja sitten naama vakavoituu.
Uskoisin neuvottelutien olevan ratkaisu.