Lue keskustelun säännöt.
Mitä pitää tehdä kun lapset riehuu eikä tottele?
Tiedätte kyllä, sellaista päätöntä ylikierroksilla juoksemista, sohvalla pomppimista, sohvatyynyjen heittelemistä ja vastaavaa ympäriinsä riehumista, joka on heidän mielestä hauskaa, mutta jossa hajoaa huonekalut ja taulut seiniltä ja helposti lapset myös satuttaa itsensä vahingossa siinä. Ensin tietenkin pyydetääb lopettamaan, kun vain jatkuu niin ehkä karjaistaan, että nyt loppuu, kun ei lopu niin seuraavaksi ehkä perutaan jo koko ensi vuoden karkkipäivät (kärjistys). Mutta kun mikään puhe ei tehoa eikä riehuminen lopu, niin mitä silloin pitää tehdä?
Kommentit (370)
Jackie Chan tyyliin karatepotku mahaan:3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai nyt ensimmäinen keino pakissa pitäisi olla väkisin kiinni pitäminen?
Minä lähtisin miettimään mistä nuo tilanteet ovat lauenneet, mitä tapahtui ennen riehumista, mitä koulupäivän aikana? Jututtaisin lasta ja kyselisin onko hänellä vastausta asiaan. Miksi riehuminen tuntui siinä hetkessä parhaalta tekemiseltä? Jotain tunnetta ja tapahtumaa lapsi siinä purkaa tai pakenee.
Miettikää yhdessä ennakkoon, miten vastaavan saisi pysäytettyä ennen kuin älytön riehuminen lähtee käyntiin. Mikä on teidän kotiin sopiva tapa purkaa ylimääräistä energiaa, miten ikävistä ja kivoista tapahtumista jutellaan yhdessä?
Tarpeeksi ulkoilua ja vähemmän ruutuaikaa ennaltaehkäisynä.
Itse esimerkkinä, puhut rauhallisesti otat läsnäolevan kontaktin.
Kaikenmaailman lässytystä täällä sulle neuvotaan?? 😳 Millainen kasvatus itselläsi oli lapsena? Millainen lapsi itse olit?
Pyydä apua jostain josset itse kykene vetämään rajoja. Kyllä lapset tajuaa rajansa ellei sitten ole jokin mielenterveyden ongelma, johon mikään ei tehoa. Ilmeisesti kuitenkin ongelma alkoi koulussa? Juoko energiajuomia tai onko kaverit muuttuneet jotka tekee jatkuvasti ilkeyksiä?
Siinäpä pohdintaa. Mulle ei kyllä lapset vikuroi, ne näkee jo silmistä että nyt kannattaa lopettaa. Kunnioitus on oltava vanhempiin ihmisiin. Kaikkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhaan aikaan lapset sai selkään josseivat totellet mutta nykysin kaiketi niin ei saa tehdä? Nauttikaa nykyajasta, kyllä pantujenne naapurit, vastaantulijat jne niin tekee, eiku...
Minä lukitsen omani pariksi tunniksi puuliiteriin. Oppivatpahan olemaan.💪
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vie lapsesi suihkuun. Mutta sitä ennen olet täyttänyt ämpärin kylmällä vedellä ja kun saat sen lapsen sinne suihkuun niin kaadat veden niskaan. Ja sanot että ensi kerralla on myös jäitä jos et tottele.
Voi teitä, mun ystävä antoi lasten riehua tarkoituksella aika-ajoin ja sen jälkeen siivosivat jälkensä. Oli kuulemma tosi kivaa ja lapset iloisia!
Hyi!
Sama meillä aloituksen kanssa. Meillä huutaminen ja "rajat" alko oleen jo aika kamalan kuuloista (en ole lepsu ja pidän käytöstä tärkeänä). Mutta mun huuto vain pahensi heidän huutamistaan. Pojat 8, 7 ja 4 vuotiaita. Aloin käskemään omiin huoneisiin vartiksi miettimään mikä meni vikaan ja 15 min päästä antaa ehdotuksia miten tilanne olisi ollut vältettävissä tai korjattavissa.
Meno rauhottui. Oli kuulemma niin "noloa" 🤭
Iltaisin olemme ottaneet ruudun aiemmin pois ja tilalle piirtämistä, lukemista tai legoja.
Kotona olivat pieninä hyvin kilttejä ja kuuliaisia. Koulun aloitus, uudet ystävät ja väsy sai menon karkaamaan käsistä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koivuniemen herra voisi tulla kylään opettamaan.
Täysin tyhjänpäiväinen kommentti.
Sinun kommenttisi vasta onkin täynnä sisältöä.
Typerä kommentti ansaitsee yhtä typerän vastauksen.
Ei, korjaan. Tuo kommentti koivuniemen herrasta ei ollut ainostaan typerä, se oli rikollinen. Silti yläpeukutuksia tulee palstan lapsena hakatuilta aikuisilta.
Voi kauheaa, eihän tuollaisten täystuho lasten kanssa kehtaa varmaan edes mennä kylään, juhliin, kauppaan, tai ylipäätään mihinkään!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voiko se olla näin helppoa ja yhsinkertaista. Meitä on neliheninen perhe, 2 lasta ,isä ja äiti.
Kun pika oli 5v ja tyrttö 3 v , meillä sopivin väliajoin keskusteltiin tilanteesta kertoen , että me olemme perhe. Ja se tarkoittaa sitä, että kaikki osallistuvat kotihommiin yhteisesti. Äiti ja isä käyvät töissä, että riittää hyvin rahaa kaikkiin ruokiin ,vatteisiin ,autoon jne jne. Kotona hommat tehdään kans yhdessä. Äiti laittaa ruuat, isä käy kaupassa, molemmat vanhemmat kuljettaa lapsia kivoihin harrastuksiin. Te lapset leikitte , järjestätte aina välillä lelunne ja huneenne, osaatte viedä jo likaiset astiat tiskipöydälle ja osaatte. viedä roskat. Kerroimme aina mitä he saa tehdä ,kun jo osaavat.
Toimii vieläkin meillä ja ovat jo teini-iässä. Tässä tyylissä pitää vanhempien vetää yhtä köyttä Suosittelen.
Vanhemmuus voi olla helppoa ja yksinkertaista, jos on helpon ja mukautuvan temperamentin lapset. Sisareni 2 ensimmäistä oli tällaisia. Kolmas lapsi sen sijaan... jo karisi luulot "hyvästä kasvattajasta."
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt v. 85. Äitini oli kotiäiti. Mutta ei sillä hirveästi ollu aikaa leikkiä tai sanoitella tunteita. Toki luki paljon varsinkin iltaisin ja ulkoili meidän kanssa. Pikkuveli on 2 vuotta nuorempi.
Käytiin ennen koulua seurakunnan kerhossa, joka oli muistaakseni 2x viikossa
Isä hankki leivän pöytään.
Hyvin käyttäytyviä lapsia oltiin, ja sitä myöten myös ihan normaaleja aikuisia.
Nykyajan vanhempia jos miettii ja tuntee niin ovat osa aivan onnettomia. Esim. ystäväni tuskailee lapsensa (4v.) kanssa joka ei suostu pukemaan hanskoja talvella, kypärälakkia yms. Lapsi on mulla joskus hoidossa ja en anna lähteä ulos ilman tarvittavia vermeitä!
Kaverilleni oon yrittänyt puhua että sinä päätät mitä lapsi pukee. Mutta ei. Ja muitakin ongelmia on,.kun lapsi on saanut päättää liikaa.
Lapsi kapinoi omaa äitiä kohtaan ihan eri tavoin kuin sua kohtaan. Se että sinä onnistut, ei tarkoita että sinä olet pätevämpi, vaan että lapsi käyttäytyy eri tavoin sua kohtaan.
Kourallisella lapsikokemusta ei vielä voi puhua kasvatuksesta kovin yleistäen. Siis millainen oli sun lapsuus, ja että yhtä lasta joskus hoidat. Se on vielä tosi marginaalinen näyttö kasvatuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
60 luvulla ei kylläkään ollut mikään vapaa kasvatus muodissa, sorry vaan olet erehtynyt vuosikymmenistä.
A.S. Neillin oppeja alettiin ottaa Suomessa käytäntöön vuonna 1969. Muodissa se oli siis pääasiassa 70-luvulla. Mutta se on kyllä vanhempi asia, Neill perusti Summerhill-koulunsa jo vuonna 1921.
Vapaa kasvatus ei myöskään tarkoita, etteikö rajoja olisi lainkaan. Summerhillin vapaassa kasvatuksessa lapselle asetetaan rajoja, jotka koskevat yhteisön turvallisuutta ja toisten oikeuksien kunnioittamista. Näille ap:n lapsosille suosittelisin koulun ja päiväkodin jälkeen sellaista ulkoilua, jossa voivat purkaa energiaansa. Kieltäisin sohvilla hyppimisen olohuoneessa turvallisuussyistä ihan kokonaan. Eikä kovaääninen riehuminen kerrostalossa käy myöskään siksi, että se häiritsee naapureita.
Vierailija kirjoitti:
Käske mennä pihalle tai johku muualle kiukkua purkaa jos ei kotona uskota..
Rikkomaan naapurien ikkunoita tms.haloo, kyllä se kuuluu aikuisten hoitaa tuo asia. Vaikeaahan se on saada ote omiin lapsiinsa jos lapset on hoidatettu vierailla ihmisillä vuosikaudet!
Vierailija kirjoitti:
Jättää lapset tekemättä
Miten tuo kommentti nyt tähän asiaan auttaa?
En voisi kuvitella olevani turvassa miehen kanssa, joka ei saa edes ykkösluokkalaista ja eskarilaista rauhoittumaan. Eihän tuosta miehestä ole mihinkään..
Meillä auttoi riehumiseen kun ryhdyin kohtaamaan lapset oikeasti.
Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.
Oma äitini keksi aikoinaan "hiljaisuusleikin", kun aikuisilla oli vieraita ja me lapset mekastimme aivan hurjina. En muista ihan tarkkaan, mutta leikki muistutti sokkoleikkiä siten, että joku lapsista oli selin kuuntelijana, ja muiden piti edetä häntä kohti ihan hiljaa. Jos joku äännähtikään, joutui perääntymään. Hiljaisin saavutti kuuntelijan, oli voittaja ja pääsi kuuntelijaksi. Muistaakseni leikki meni jotenkin näin. Leikimme tätä lastenhuoneessa ja aikuiset saivat olohuoneessa keskustelurauhaa.
Voi teitä, mun ystävä antoi lasten riehua tarkoituksella aika-ajoin ja sen jälkeen siivosivat jälkensä. Oli kuulemma tosi kivaa ja lapset iloisia!