Joululahja jota lapsena toivoit mutta et koskaan saanut.

Vierailija kirjoitti:

Toivoin nallea, tai nukkekotia, tai nukenvaunuja, mutta en koskaan saanut.

 

 

Voi sentään.

Laskettelusukset ja piano

Vierailija kirjoitti:

Toivoin mielessäni, mutten kertonut kenellekään: luistimet, nalle.

Kerroin, mutten saanut: paksu satukirja, josta riittäisi lukemista joulunpyhiksi. 

 

 

Saitko mitään mukavaa?

Vierailija kirjoitti:

Mulla yksi pyyntö olisi teille vanhemmille. Jättäkää edes yhtenä päivänä se alkoholi pois. Jos se viini on niin tärkeää joulupöydässä, valitkaa alkoholiTON versio. Itse vihaan (voimakas tunnesana) juuri tuon vuoksi kaikkia juhlapyhiä, aina pilataan sillä alkoholin ottamisella.

Juttelin viikko sitten 16 vuotiaan lapseni nuoreni kanssa alkoholin käytöstä. Siinä keskustelun aikana hän ohimennen totesi, että mä en ole kyllä koskaan nähnyt sua äiti kännissä.

Tämä siis vain sivuhuomautuksena tähän viinin juontiin joulupöydässä. Meillä nimittäin viiniä on juotu joka ikinen joulu ilman humaltumista.

Vierailija kirjoitti:

Jääkiekkopelin, minkä serkku sai mummolassa joulua suvun kanssa viettäessämme.

Ja kuulostaa varmaan ihan tyhmältä mutta monta joulua meni exän kanssa niin, että minä laitoin joulut, ostin lahjat, hänen suku tuli meille valmiiseen pöytään ja mä en saanut mieheltä mitään. Se hävetti jollain tasolla kun muut vaihteli lahjoja keskenään

 

 

Jonkun on täytynyt huomata tilanne ja kommentoida sitä.  Miehesi ei kuulosta mukavata ihmiseltä.

>Joululahja jota lapsena toivoit mutta et koskaan saanut.

Jotain varmaan oli, mutta onneksi olen kauan sitten unohtanut. ei tuollaista asiaa pidä loppuiäkseen jäädä märehtimään. Mutta sen muistan, kuinka suureksi ilokseni sain parikin kertaa lahjan, josta olin vain maininnut että sellainen olisi kiva, mutta jota en uskonut saavani. Olimme aika köyhä perhe. 

Jotain jårkevää ja oikeasti lapselle mieleistä, varmaan 7 vuotias innostuukin liköörikonvehteista ja liian pienistä sukista tai mummon kutomasta kaulaliinasta,, meille ei leluja ostettu olisin halunnut barbeja, poneja, nukkeja yms mutta ei, sit naapurin Kaisa ihmetteli kun ei ollut juurikaan leluja:( ja sillä itsellään oli ihania tuoksuponeja ja upeita aitoja barbinukkeja. 

Toivoin aina kissanpentua, mutta koskaan en saanut. Kerran haimme eräästä paikasta muutaman pienen kissanpennun, leikin niiden kanssa autossa. Kun tultiin kotiin, kissanpennut laitettiin muovipussiin roikkumaan puun oksalle ja ammuttiin. Olin 5-vuotias ja olin niitä ammuttuja kissoja hautaamassa. Tämä näky tulee mieleen edelleen melkein joka päivä vielä 50 vuotta jälkeenkinpäin. Taas kerran kyyneleet silmissä tätä muistelen. Olen kyllä asian käsitellyt terapiassa, mutta arvet ovat ikuiset.

En saanut koskaan mitä olisin toivonut, sain vaan jotain random halpaa Made in Hong Kong rojua. 

80-luvulla kaikki muut sai esim. Ritari Ässä tavaraa, Commodore 64:sia ja sen pelejä, mutta en minä. Vanhemmat oli kuin jotain kommunisteja mitkä suunnilleen vastustivat kaikkea Ritari Ässä jne. "kaupallista hapatusta". Niinpä sitä sitten ajautui kaiken ulkopuoliseksi, syrjityksi ja halveksituksi, kaikki mitä olin saanut oli luokkakaverien mielestä typerää ja naurettavaa, jne.

Commodore 64. En varmaan mistään ole koskaan haaveillut niin paljon (paitsi omasta perheestä, jonka kyllä sain myöhemmin). Tuli se Commodore sitten myöhemmin kun oli jo wanha kone. Edelleen leikin sillä kerran pari vuodessa. 

Vierailija kirjoitti:

Donkey Kong tai Donkey Kong jr. käsikonsolipeli. Olisin kovasti yläasteella halunnut sellaisen joululahjaksi. Oli isän mielestä liian kallis turhake. Saamatta jäi. 

Voi juku. Minä sain tuollaisen 9-vuotiaana, muistan vieläkin sen jäpätyksen lahjan saamisen yhteydessä kuinka kallis se oli (200mk sen ajan rahaa). Taitaa olla nykyrahassa 90 euroa. Itse pidin sitä peliä kuin kukkaa kämmenellä, pikkuveli tuhosi sen tökkimällä näytön kynällä hajalle. 

Pikku tyttönä toivoin nukenvaunuja, en saanut koskaan. Pahinta oli se kun veljeni oli käärinyt minulle eteisen ikkunalta linnuille laitetun läskin ja irtosillin pakettiin, hyi sen  muisan vieläkin.

AP ei koskaan jättänyt meitä rauhaan vaikka toivoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Donkey Kong tai Donkey Kong jr. käsikonsolipeli. Olisin kovasti yläasteella halunnut sellaisen joululahjaksi. Oli isän mielestä liian kallis turhake. Saamatta jäi. 

Voi juku. Minä sain tuollaisen 9-vuotiaana, muistan vieläkin sen jäpätyksen lahjan saamisen yhteydessä kuinka kallis se oli (200mk sen ajan rahaa). Taitaa olla nykyrahassa 90 euroa. Itse pidin sitä peliä kuin kukkaa kämmenellä, pikkuveli tuhosi sen tökkimällä näytön kynällä hajalle. 

 

Toivottavasti pikkuveljesi sai jonkinlaisen rangaistuksen ym. Mun oma pikkuveli hajoitti mun Pleikkari ykkösen silloin aikanaan ja todellakin sai rangaistuksen. Joutui isän apuna olemaan töissä ja sai rahaa jolla joutui ostamaan mulle uuden Pleikkari ykkösen.

Ei se irtosilli ollut linnuille vaan läskinpala.

Vierailija kirjoitti:

"Rambo" puukon. Se missä kahvan sisällä vaikka mitä tilpehööriä. Lähin kauppa missä niitä olisi ollut myynnissä 80-luvulla, oli yli 200 km:n päässä. 
 

Muistan tämän, itse en tuota koskaan toivonut mutta yksi kaveri sen sai. Puukko oli täysin tylsä mutta ulkoisesti hieno. Siinä taisi olla joku surkea kompassi päässä ja sisällä oli tyyliin jäljellä siimaa ja ongenkoukku. Muuta en muista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Donkey Kong tai Donkey Kong jr. käsikonsolipeli. Olisin kovasti yläasteella halunnut sellaisen joululahjaksi. Oli isän mielestä liian kallis turhake. Saamatta jäi. 

Voi juku. Minä sain tuollaisen 9-vuotiaana, muistan vieläkin sen jäpätyksen lahjan saamisen yhteydessä kuinka kallis se oli (200mk sen ajan rahaa). Taitaa olla nykyrahassa 90 euroa. Itse pidin sitä peliä kuin kukkaa kämmenellä, pikkuveli tuhosi sen tökkimällä näytön kynällä hajalle. 

 

Toivottavasti pikkuveljesi sai jonkinlaisen rangaistuksen ym. Mun oma pikkuveli hajoitti mun Pleikkari ykkösen silloin aikanaan ja todellakin sai rangaistuksen. Joutui isän apuna olemaan töissä ja sai rahaa jolla joutui ostamaan mulle uuden Pleikkari ykkösen.

 

Ei se mitään siitä saanut. Särki ja hävitti multa paljon muutakin, kuten täysin virheettömän radio-ohjattavan kun oli ensin omansa särkenyt ja paljon muuta.

Outoa porukkaa kun laittaa alanuolta muiden lapsuuden toiveisiin.

Vierailija kirjoitti:

Meikki/ kampauspää mikälie.

Sain sen sijaan vauvanuken ja sille sitten kanto-kopan seuraavana jouluna.

Kumpaakaan en yhtään ymmärtänyt, mitä kivaa niissä muka oli. En leikkinyt, koska eihän vauvat tee muuta kuin nuku. Mitä niillä olisi pitänyt leikkiä.

Jipii, lelu joka ei tee mitään muuta kuin on.

Ja sitten valitettiin siitä kun en leikkinyt sillä. Niin mitä sillä olisi voinut leikkiä..?

Enkä tehnyt vauvoja aikuisenakaan, koska en vieläkään ymmärrä, miksi olisin..

Sama! En tehnyt vauvanukelle muuta, kuin leikkasin ripset. Ja myöhemmin "lääkärileikkien" kanssa viisivuotiaana leikin, että se oli poika, kun se oli niin iso (melkein itseni kokoinen). 

Vierailija kirjoitti:

Brion puinen junarata

T: Petteli

Tunnin puujuna. Nyt kostaa. 🤣