Joululahja jota lapsena toivoit mutta et koskaan saanut.
Oma toiveeni oli että isä ei olisi ollut jatkuvasti kännissä ja pilannut koko joulua, niin kuin muitakin viikonloppuja ja vapaita.
Kommentit (313)
En lapsena koskaan toivonut mitään lahjoja.
Odotin kovasti tunnelmaa, ruokaa ja yhdessä koristelemista, hautausmaalla kävelyä keakellä yötä 😊
Minä olen aina lapsesta asti tykännyt hevosista. Silloin kun vietin lapsuuttani 60/70-lukujen vaihteessa ihan tavallisessa duunariperheessä, niin ei silloin mässäilty lahjoilla. Tietenkin sitä aina toivoi omaa ponia, vaikka tajusin jo lapsena, että ei meillä sellaiseen olisi ollut varaa. Ei se joulujani pilannut kuitenkaan, sillä sain kaikkea muita hevosaiheisia lahjoja. Vanhempani ainakin yritti huomioida hevosinnostukseni jotenkin parhaansa mukaan. Minulla on vieläkin tallella yksi saunapyyhe, missä on iso hevosen kuva ja olen saanut sen varmaan n 50 vuotta sitten!
Hevostahan sitä toivoin minäkin, ponia - joka olisi itse haettu Englannista (tuli luettua Laura-kirjoja). Enkä tietenkään saanut. Kirjoja sain useita, ne olivat tuolloin suhteessa edullisia. Yhden suklaalevyn joka joulu. Yöpuvun, villapaidan ja villasukkia - nämä itse äidin tekemänä. Olimme hyvin pienituloisia, joten ymmärrettävää. Hirväesti toivoin luistimia ja ne sain eräänä vuonna joulun jälkeen, käytettynä, iskä oli asioinut osto- ja myyntiliikkeessä! :) Tuolloin ei kirppareita vielä ollut.
Isoveli, shetlanninponi ja kultainennoutaja
Toivoin hevosta, sain pehmopupun. Olen tästä katkeroitunut ja katkaissut välit vanhempiini.
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama mitä minä toivoin lahjaksi, koskaan en saanut mitään. Paitsi kerran jouluna sain kipsin jalkaan, kun nilkka murtui juuri vähän ennen joulua.
Varmasti oli nautinto 😍😍😍😍🥰🥰🥰🥰😘😘😘😘
Koira.
Pikkusiskoni kyllä sitten sai.
Lemmikkieläimen hankinassa on etukäteen keskusteltava miten eläin hoidetaan. Kenellä on suurin vastuu eläimestä Ulkoiluttamiset ja kaikki muutkin asiat.Eläin ei saa koskaan olla hetken mielihalu ostos. Niin kuin vaikka kesäkussat ovat. Myös rahallinen tilanne huomioitava, Jos sitten jonkun eläimen itselle saa. Niin kyllä sitä varmasti paljon rakastaa.
En edes muista. Ei kai siis ollut mitään isoja pettymyksiä vaikka ei kovin varakkaita oltukaan.
Nukenvaunuja en saanut, vaikka odotina alle kouluikäisenä joka jouluaatto saavani ne. Sellaiset muoviset rattaat sain, jotka naapurin samanikäinen poika hajotti istuessaan niihin, ja muoviset takapyörät hajosivat.
Teinpä sitten yläkerran vinttikomerosta löytämästä punaisesta puisesta omenalaatikosta vaunukopan ja pahvilaatikosta kuvun, johon nuppineuloilla tikkasin äidin vanhat huivit verhoiksi. Sitten tinttasin koko komeuden taitettavan telttatuolin päälle, ja leikin, että ne ovat oikeet vauvan vaunut. Nukke kyytiin tietenkin.
Ihan sama mitä minä toivoin lahjaksi, koskaan en saanut mitään. Paitsi kerran jouluna sain kipsin jalkaan, kun nilkka murtui juuri vähän ennen joulua.