onko kellään muilla sossujen kans erimielisyyksiä??

en itse varsinaisesti ole ollut samanlaisessa tilanteessa, mutta tiedän kuinka ilkeitä sossut voi olla, vaikka heidän työtäänhän pitäisi olla ihmisten auttaminen...



Voisitko pyytää sinne sossun tapaamisiin jonkun tutun vanhemman henkilön mukaan (esim.isä,äiti)? Se voisi auttaa asiaan edes jonkin verran.



Oletko kysynyt, miksi sinun olisi pakko mennä sinne ensikotiin?

Ja toisaalta miksi et haluaisi mennä? Vaikka ymmärrän kyllä, että mieluummin tutustuisit uuteen perheenjäseneen -vauvaan, ihan omissa oloissa.



Ei heillä ole mitään oikeutta uhkailla huostaanotolla! Kun kerran mitään syytä siihen ei ole.



Ja miksi et saisi asua yhdessä poikaystäväsi kanssa? Kun hän on kerran paranemaan päin. Kaikista parastahan olisi että voisitte kaikki kolme muodostaa onnellisen perheen. (kenties sossu ei ajattele sitä vaihtoehtoa ollenkaan)



Koska muuten täytät 18v.? Silloinhan " pääset" pois lastensuojelun piiristä





Toivotan sinulle paljon voimia, ja onnea synnytykseen!

Niissä soskun palavereissa on aina ollutkin mukana mun vanhemmat, ja he on kyllä sanonu siellä että auttavat mua ja eivät itekään piä sitä ensikotia nyt niin hyvänä vaihtoehtona.



Ja tuntuu vaan että ne haluaa mut sinne asumaan vaan että pystyvät pitämään mut erillään poikaystävästäni. Mutta eikö sinne ensikotiin pitäisi olla mahdollisuus mennä perheenä, ja auttaa meitä perheenä! eikä repiä erilleen niin että isä näkee vauvaansa vaan kerran viikossa valvotusti. En pysty ees kuvitteleen kuin pahalta siitä tuntuu :' (



Täytyy meillä olla tässä jotain oikeuksia...

aargh, eipä tee vauvallekaan hyvää kun tää odotusaika on vaan tämmöstä pelossa elämistä ja stressaamista.

Monestikin olen erimieltä autettavina olevien perheitten kanssa. Heitä on niin kovin erilaisia ja erilaisissa elämäntilanteissa. Olen jo niin vanha ja pitkään tätä työtä tehnyt, että en enää provosoidu noista " kuinka ilkeitä sossut voivat olla" -puheista. Siltähän se varmasti monesti tuntuu, että ihan vaan ilkeyttään ja tahallaan ihmisiä kiusaamme. Jos kyseessä on kuitenkin ihan koulunsa käynyt ja kokemusta hankkinut sossu, niin " ilkeilyn" takana on myös ihan faktaa. En nyt tarkoita tällä kaalimaantenavaa ja hänen tilannettaan, vaan ihan noin yleisesti.



Ihmettelen, jos sossujen kanta palaverista toiseen muuttuu. Raskautesi on jo niin pitkällä, että teillä pitäisi olla selkeä suunnitelma, missä asutte ja kenen kanssa ja mitä tukea saatte. Sinullahan tuntuisi olevan aika paljon tukea vanhemmilta ja poikaystävänkin asiat ovat hoidossa. Huostaanotolla ei tietenkään voi uhata etukäteen. Ensinhän on nähtävä, miten arki lapsen kanssa sujuu ja täällä meillä päin ainakin on mahdollisuus olla ensikodilla perheenä, jos se katsotaan parhaaksi ratkaisuksi.



Toivottavasti teille paras ratkaisu löytyy ja voisitte kokea olevanne autettuja ja tuettuja eikä kiusattuja! Mariamille sen verran, että kyllähän tuleva vauva kuitenkin on lastensuojelun piirissä seuraavat 18 vuotta, vaikka äiti sossujen hampaista pois pääsisikin..

Eli jos ei äidin elämää enää voida kontrolloida, niin " napataan" vauva!



Anteeksi vaan, minulla on TODELLA ikävä kuva sosiaaliviranomaisista.



Siskoni vauva nimittäin huostaanotettiin ilman mitään syytä. Lopulta onneksi oikeus tapahtui, ja hän sai lapsensa takaisin. Mutta se muutamia kuukausia kestänyt huostaanotto oli ihan kamalaa aikaa, niin siskolleni, kuin meille muille, jotka tapausta vierestä seurasimme ja yritimme olla avuksi parhaamme mukaan. Puhumattakaan pienestä vauvasta, joka yhtäkkiä tempaistiin ihan vieraaseen paikkaan, lastenkotiin:(



Ja tässä tapauksessa myöskin sos.työntekijät olivat vierittämässä syytä lapsen isän niskaan, ilman mitään syytä. Ja yrittivät kääntää siskoni miestään vastaan, ja hajoittaa perheen.

Mutta niin kuin jo totesin, oikeus tapahtui lopulta. En tiedä miten siskoni olisi jaksanut ilman apua (isämme auttoi häntä tosi paljon) ja olisiko itse edes saanut lastaan takaisin!

Hänelle oltiin myös tosi ilkeitä siellä lastenkodissa, jossa kävi lastaan tapaamassa...mm. nuori hoitaja, jolla itsellä ei edes ollut lapsia, tuli neuvomaan siskoani vauvan kynsien leikkuussa! Eikä tämä edes ollut siskoni ensimmäinen lapsi.



Mutta, tämä tapaus oli suuri väärinkäsitysten summa, en tiedä kuinka yleistä, tai harvinaista on, että huostaanottoja tehdään väärin perustein.





Alkuperäiselle toivotan edelleen onnea, ja jaksamista. Sitä pieni ihminen tarvitsee suuren ja kaikkitietävän sosiaalikoneiston hampaissa.

Senniina, en todellakaan tarkoittanut yleistää tätä kaikkiin sosiaalityöntekijöihin.

Varmaan heistä suurin osa on hakeutunutkin ammattiinsa auttamisen halusta, mutta tosi asiahan kuitenkin taitaa olla, että monilla " sossun" asiakkaista ei ole kovin hyviä kokemuksia.

ymmärsin kyllä mariam, enkä ottanutkaan asiaa niin, että kaikki sossut ovat tahallaan ja muuten vaan ilkeitä. Ikävän usein on vaan niin, että joutuu sanomaan perheelle ikäviä asioita suoraan ja olla niissä vielä kaikenlisäksi oikeassa:-( Mariamin siskon tapauksessa kyllä ihmettelen suuresti, miten huostaanotto on voitu tehdä ilman syytä. Lastensuojelulaki määrittelee aika tarkkaan, milloin huostaanotto voidaan tehdä. Eri juttu tietysti, jos vanhemmat suostuu siihen. Sitähän ei " suuri yleisö" tiedä, että suurin osa huostaanotoista tehdään yhteistyössä vanhempien kanssa ja epätyytyväisten asiakkaitten määrä on kuitenkin pieni vähemmistö kaikista soppalan asiakkaista.

" Eli jos ei äidin elämää enää voida kontrolloida, niin " napataan" vauva!"



Tuohon vielä kommentoisin, että kaikki tämän maan alaikäiset lapset ovat lastensuojelulain piirissä ja asioihin pitää puuttua, jos tarvetta on. En tarkoittanut kirjoitukseni viimeisessä kappaleessa ap:n vauvaa. Mielestäni tämän maan lapset kuitenkin kaiken kaikkiaan voivat aika huonosti ja paljon enemmän pitäisi puuttua, mitä nyt puututaan. Enkä edelleenkään tarkoita ap:tä ja hänen vauvaansa, vaan ihan yleisesti.

Mitä oikeuksia sossuilla sitten on?Kotikäynnillä esim;Saavatko he katsoa ruokakaapit, tarkastaa huoneet koko asunnosta,tutkia laatikostot,wc:t???? Ja mikä on kotikäynti? miksi yleensä käydään jonkun kotona?



17-v ja saada lapsi, ei kovin paha ikä. Miksi isän mielenterveysongelmat vaikuttaa äidin ja lapsen asumisiin? Eikö tuollainen sossun vainoama äiti ja lapsi ennemminkin ahdistu, kuin että kokee avuksi jatkuvan valvonnan ja kontrolloinnin!?



Senniinalta vastausta kaivaten ja muiltakin asiasta tietäviltä!

Ei ole oikeutta mennä kenenkään kaappeja tonkimaan. Jotkut haluavat esitellä kotiaan, enkä ole kieltäytynyt katselemasta huoneita, jos joku hihasta nykii. Kotona käydään yleensä sen vuoksi, että onhan ihan eri asia tavata ihmisiä omassa ympäristössään kuin steriilissä toimistossa. Monet pyytää, että tuutko käymään mielummin. Voi olla esim. vaikeeta tulla toimistolle, jos on pitkä matka, sairautta, lastehoito-ogelmia tms. syitä.



Katsoisin, että isän mt-ongelma vaikuttaisi äidin ja lapsen asumiseen, jos isä asuisi vakituisesti perheessä. Olen kohdannut sellaisia mt-ongelmia vanhemmilla, että ne ovat oikeasti vaaraksi lapsille. Eikä vaan mun mielestä, vaan myös lääkäreitten.Enkä nyt tarkoita ap:n vauvan isää, kun en hänen pulmiensa laadusta tiedä.



Tuohon vainoamiseen en nyt lähde kantaa ottamaan. Kuka ahdistuu mistäkin. Joku voi kokea saman asian tukena, minkä toinen vainoamisena. Pääasia, että ihminen tulee autetuksi, jos apua tarvitsee.Valitettavasti kaikki eivät aina itse ymmärrä, että nyt ei homma oikein suju (Ja taas en tarkoita ap:tä, vaan yleensä!)



Toivottavasti joku edes ymmärtää, että mun työkalenteri täyttyy ihan oikeista asioista, eikä siitä että kyttään jossain kadunvarressa sopivaa uhria piinaamisen kohteeksi..Lastensuojelulaki on se, mikä tätä työtä määrittää ja sen mukaan toimitaan, vaikka se ei aina olekaan kivaa.

vielä, että asuinolosuhteet on yksi osa lapsen hyvinvointia ja mitenkä muuten sen voi tietää, kuin käymällä ihmisten luona. Sossuilla ei ole poliisin valtuuksia tunkea väkisin kenenkään kotiin. Asian kanssa ei mulla ole ollut ongelmia ja ihmiset ottavat vastaan ihan mielellään. Siitäkin huolimatta, että olen käynyt asunnoissa, joille sillä siistiä-ohjelma ei vedä puoliksikaan vertoja. Se vielä myös, että ei 17-vuoden ikä ole mikään peruste kytätä ketään. Tiedän paljon nuoria hyvin pärjääviä äitejä, mutta myös niitä, jotka eivät pärjää. Pärjäämättömyyteen liittyy hyvin paljon muita asioita kuin ikä, esim. se että päihteiden käyttö on lapsen hyvinvointia tärkeämpää. Tätä ilmenee meillä nelikymppisilläkin mutseilla..

Tänään sitten muutin uuteen kotiin, niinku soskusta käskettiinkin. Ahdistaa kyllä kun ei tiedä tulevasta mitään..

Kyllä siis munkin käsityksen mukaan pitäisi jonkinlainen suunnitelma tehdä jo kovastikin,ja pysyä siinä.



Sitten kun aluksi soskut puhuivat että saadaan sitten muuttaa yhteen ehkä jossain vaiheessa taas jos kaikki menee hyvin. Nyt kuitenkin olivat huolissaan etteihän tänne uuteen asuntoon tule mitään poikakaverilleni kuuluvaa,ettei sen tarvitse tulla sitten täältä edes hakemaan mitään. Alkaa vähän epäilyttää saako se tavata mua ja vauvaa ollenkaan sitten syksyllä hoidosta päästyään.. :(



Ei tää kyllä voi mennä näin..tahdon asua vauvan kans omassa kodissa rauhassa. Ja kun miehelläki ois se oma asunto. aargh!

Ja mulla ei ole kuulemma oikeutta kieltäytyä edes sellasesta perhetyöntekijästä!!

että näin, mitäpä oikeuksia sillä lapsen äidillä nyt olisi >:(

Pitää olla todella vahvat perusteet, että poikakaverisi ei saisi teitä tavata. Ei sellaista lakipykälää ole olemassa, että sossut voisi tapaamiset estää. Voihan ne alkuun olla jotenkin valvottuja, jos jotakuta poikakaverisi kunto epäilyttää. Mitään ei kuitenkaan tässä vaiheessa voi päättää, jos hän on vielä hoidossa. Vaadi pykäliä pöytään, jos niitä tapaamisia meinataan tässä vaiheessa torpata.



Sinä voi kieltäytyä perhetyöntekijästä. Mutta näin kollegojeni ajatuksenkulun arvaten asia voi olla edessä, jos tulisi jotain ongelmia. Eli tarkoitan sitä, että jos et jostain syystä pärjäisikään vauvan kanssa (tietysti pärjäät!!), niin sossut voi sanoa, että et ole ottanut avohuollon tukitoimia vastaan ja se on sossuille " eduksi" huostaanottotilanteessa. Mun neuvo olisi, että otat perhetyöntekijän siihen alkuun. Hän voi olla kullanarvoinenkin apu, jos pystyt hänet apuna etkä kontrollina ottamaan. Nyt vaan kotia ja vauvan tarvikkeita laittamaan, asioilla on taipumus järjestyä parhain päin!! Kaikkea hyvää sinulle ja vauvalle ja poikakaverillesi!

sen verran puututtava keskusteluun, että minä olen teille sosiaalityöntekijöille kiitollinen tekemästänne työstä, minä en sitä työtä voisi tehdä. Jokainen pelastettu lapsi on tärkeä, asioihin pitäisi puuttua vielä aiemmin ja järeämmin. Liikaa tapahtuu kauheuksia viattomille lapsille.



Joitain yksittäisiä ylilyöntejä tai virheitä varmaan teidänkin ammatissa tapahtuu, mutta minun tietämäni tapaukset ovat aina olleet aiheellisia, tosin toimenpiteet riittämättömiä. Ja parissa tietämässäni ilmoitusasiassa asiaan ei puututtu lainkaan, vaikka kyseessä vakavia asioita.



Ja mitä näihin keskusteluketjuihin tälläkin palstalla tulee, en kyllä usko näihin aiheettomiin huostaanottoihin ja seurantoihin. Ei kenenkään tuttavani oven taakse yllättäen sosiaaliviranomaiset tule kolkuttelemaan ja kyttäämään, kyllä siihen varmasti aina syy on.

Juu kyllä se mulle sopiikin että se perhetyöntekijä käy, mutta outoa vaan kun kaikki " apu" pitää sieltä päästä tarjota ns. pakottamalla. eli " jos et muuta sinne tai tänne,lapsi huostaanotetaan heti laitokselta" . Ja vaikka sanoinkin siellä että perhetyöntekijä on ihan ookoo asia, niin tuli kommenttia että " joo no eipä sulla ois ollutkaan vara kieltäytyä, siis minullahan on kaikki valtuudet huostaanottoon" .

Ja kun kysyin muuttoavustuksesta, kun ei oikein ollut muuttoapua tähän hätään niin sosiaalityöntekijä sanoi " voidaan me maksaa ehkä jos lupaat sitte muuttaa syksyllä ensikodille"

vähän omituista??



Tuntuu tosi painostavalta käydä niissä palavereissa kun aina vaan jauhetaan tuosta huostaanotosta, vaikka vauva ei ole edes syntynyt ja en oo siis päässyt osoittaan että pärjätään ihan hyvin!



Pitää nyt yrittää vaan tehdä sinnepäin selväksi että alkuun minä tosiaan hoidan sen vauvan vaikka sitten yksin ja poikaystäväni keskittyy enemmänkin siihen ittensä kuntoon saamiseen, jospa me sit joskus saatais vielä olla ihan perhe ja asuakin niinku perhe.



Mut kiitos hirveenä kannustuksesta! :) täytyy tosiaan koittaa olla stressaamatta pahemmin, pelottaa vaan taas ens palaveri :|

Saat toki uskoa/olla uskomatta ihan mihin vaan, mutta koska väität ettei perusteettomia huostaanottoja ole olemassakaan, niin kysyisin miltä sinusta tuntuisi, jos vauvallesi tapahtuisi onnettomuus, veisit hänet tietenkin lääkärille tutkittavaksi, ja yht.äkkiä vauvasi kiikutettaisiin lastenkotiin , ja väitettäisiin että SINÄ olet tahallasi pahoinpidellyt lasta! Ja kun kertoisit totuuden mukaisesti, että et ole, niin sinut yritettäisiin pakottaa myöntämään, että miehesi on pahoinpidellyt lasta!





Näin siis kävi siskoni tapauksessa. Vauva putosi hoitopöydältä. Siskoni oli vieressä, kääntyi vain sanomaan jotain miehelleen. (nyt varmaan alkaa huono/huolimaton äiti " lällätys" )



Vauvan jalka näytti kipeältä, ja siskoni vei tietenkin vauvan terveysasemalle tutkittavaksi. Jalassa oli pieni murtuma.

Siitä helvetti sitten alkoikin. Murtuma ei kuulemma ollut voinut tulla hoitopöydältä pudotessa. Näin päättivät sossu ja lääkärit yhdessä.

Vauva vietiin tarkempiin tutkimuksiin, ja kummallista, löytyikin useita murtumia vähän joka puolelta! Eli lasta oli heidän mielestään selvästi pahoinpidelty.



Onneksi, isäni kehotuksesta, siskoni käytti vauvan perusteellisissa tutkimuksissa yksityisellä siinä terveyskeskuksen ja sairaalan välillä.

Niissä tutkimuksissa oli se yksi pieni murtuma jalassa, ja lääkärin mukaan aivan hyvin voinut tulla hoitopöydältä pudotessa.

Onni oli, että siskoni nämä todistukset hankki!



Tämä prosessi kesti useita kuukausia, ja oli todella rankkaa! Kokoajan sossut yrittivät saada siskoni sanomaan, että hänen miehensä on pahoinpidellyt lasta. Mutta eihän hän sellaista voinut sanoa!



Lopulta hän sitten sai vauvan takaisin.



Mutta edelleen ihmetellään mistä ne " murtumat" ilmestyivät??? Joita ei siis koskaan ollut olemassakaan, sitä yhtä lukuunottamatta.

Oliko joku " tilannut" nätin pienen tyttövauvan, ja tässä nähtiin hyvä mahdollisuus. Isällä oli nimittäin myös ollut mielenterveysongelmia, niihinhän on helppo vedota! (tunnen miehen, ja hän ei koskaan ole väkivaltainen)







Arvatkaa, voinko tämän jälkeen luottaa sossuihin/lääkäreihin(julkisen terveyshuollon)???

Kauhistuttaa ajatus, että lapselleni sattuisi jotain, ja joutuisin viedä lääkäriin.



Tämä on varmaan harvinaista, mutta näitä tapauksia on muitakin! Tiedän, koska otimme silloin selvää, ja harkittiin myös jutun tuomista julkisuuteen.

Suffeli, kirjoitit:



Jokainen pelastettu lapsi on tärkeä, asioihin pitäisi puuttua vielä aiemmin ja järeämmin. Liikaa tapahtuu kauheuksia viattomille lapsille.



Olen aivan samaa mieltä!!



Varsinkin alkoholismiin pitäisi puuttua. On kamalaa, kun vanhempien kaikki rahat menee viinaan. Lapsille ostetaan ruokaa kerran kuukaudessa, rahapäivänä, mutta loppukuussa ei ruokaa ole. Jotkut lapset saavat vain kouluaterian!

Tiedän yhden perheen jossa asiat näin, lapset on nyt jo aikuisia. Heidän koti oli aina pimeä ja tunkkainen, ja haisi vahvasti viinalle, tupakalle, ja usein myös oksennukselle ja k...lle.

Lapsilla vain rääsyjä. Äitini antoi heille meidän vanhoja vaatteita ja leluja, ja välillä myös ruokaa ja vitamiinejä.

Ainakin toinen lapsista oli välillä koulukodissa.

Miksiköhän heitä ei autettu ja siis, huostaanotettu.

Heillä oli varmasti ihan kamala lapsuus! Kotona oli lähes aina myös tuntemattomia juoppoja, jotka houraili ja piti kamalaa ääntä.

suinkaan väittänyt niin, kirjoitin tietääkseni näin: " Joitain yksittäisiä ylilyöntejä tai virheitä varmaan teidänkin ammatissa tapahtuu" .



Pahoinpitelytapauksissa yleensä löytyy merkkejä aiemmista pahoinpitelyistä ja naapuritkin varmasti kuulleet jotain. Yksittäisessä onnettomuustapauksessa ei mielestäni pitäisi tehdä hätäisiä johtopäätöksiä, elleivät merkit täysin selvästi viittaa pahoinpitelyyn.



Siskosi tapauksesta olen pahoillani, enkä viitsi saarnata edes putoamisesta. Onnettomuuksia voi sattua kenelle tahansa, varsinkin sen ensimmäisen lapsen kanssa ja siskosikin osasi varmasti sen jälkeen olla tarkempi. Joutui jopa oppimaan sen rankimman kautta.

Tämä juttu kertoo kyllä jo niinkin kaukaisesta ajasta kun 12 vuotta taaksepäin=)

Olin 15 -vuotias kun tulin raskaaksi lapsen isä (samanikäinen kun minäkin) asui silloin nuorisokodissa ja jos nätisti sanotaan niin oli aika ongelma tapaus= rötöstelyä, huumeita, imppausta, viinaa jne. Oli katkolla jossain silloin kun postiivisen testin tein ja puhelinkopista hänelle soitin ja ilmoitin, että hänestä tulee isä!



Sossun kanssahan sitä luonnollisesti jouduttiin tekemisiin ja oli todella ongelmallista purkaa mieheni huostaanottoa. Sossut uhkaili meitäkin huostaanotolla jo heti laitokselta ja ehdotettiin myös ensikotia minulle ja lapselle. Miehen (tai tuolloinhan pelkkä poika=) olisi pitännyt jäädä asumaan nuorisokotiin. Raskausaika asuttiin minun vanhempieni luona pienessä kolmiossa ja jaettiin huone myös sisarukseni kanssa. Ensikotiin en suostunut lähteä ja sossu kieltäytyi auttamasta asunnon hankkimisessa " koska vanhempasi ovat elatusvelvollisia" ! Omat vanhempani olivat tuolloin laman aikaisessa pahassa taloudellisessa tilanteessa, mutta jostain saivat säästettyä sen verran rahaa, että isäni maksoi takuuvuokrat ja ensimmäisen kuun vuokran pienestä kaksiosta.



Raskaus sujui hyvin ja kituuteltiin elämään minimiäitiysrahalla ja mieheni mummun ja papan taloudellisella avustuksella (toki saatiin sitten asumistukea jne). Sossut ahdisteli edelleen aika ajoin, soittelivat neuvolaan ja neuvolantätikin jo ihmetteli kovaa painostusta sossun puolesta. Annettiin sitten neuvolalle lupa informoida sosiaalipuolta miten meillä elämä menee. Esikoisemme syntyi sitten aikoinaan kesäkuussa -95 ja sairaalassa en uskaltanut vauvaa antaa hetkeksikään vauvalaan ettei kukaan häntä pois hae. Muutaman kerran sossu yritti yllätyskäynnille silloin kun olin yksinäni kotona, en kertaakaan uskaltanut laskea heitä sisälle. Jossain vaiheessa, olisikohan lapsen ollessa alle puoli vuotias vielä lopettivat sitten vainoamisen ja sen jälkeen ollaan saatu olla rauhassa.



Miehestä tuli kertalaakista kunnollinen isukki kun raskuadesta kuuli, siihen loppui nuoruuden häröilyt. Esikoisemme täyttää tänä kesänä jo 12v ja hänellä on neljä pikkusisarusta, eli meidän tapauksessamme oli onnellinen loppu. Juuri eilen äitini kanssa juteltiin ja hän kertoi juuri kehuneensa työkavereilleen jotka valittivat olevansa viikonloppuisin lapsen hoitoautomaatteja, että meidän " johanna" ei ole koskaan pyytänyt lapsenvahdiksi. Esikoinen etenkin oli aika usein kyllä mummulassa yökylässä, mutta aina niin, että vanhempani pyysivät. Edelleenkin tämä konkkaronkka vierailee yksitellen " vierihoidossa" mummulassa ja välillä ovat siellä koko porukka=)



Tässä vuosien varrella olen monesti ajatellut ryhtyväni jonkinlaiseksi tukihenkilöksi nuorille odottajille, mutta aina se on jäänyt. Ehkä nyt voisi olla se aika kun nuorimmainenkin on yli kaksi vuotias. Tiedän myös että monilta nuorilta vanhemmilta onote elämään ihan hukassa ja ymmärrän miksi sossu " vainoaa" .

Osaisko joku vastata kysymykseen miksi tuntuu siltä että sossussa on vaikeata ajatella että kaikki voisi olla hyvin? Tuntuu että koko ajan haetaan asioita mistä näkyisi ettei ole hyvin? Meillä käy perhetyöntekijä omasta pyynnöstä ja sen takia jaksan yksinhuoltajan arkea mielestäni ihan hyvin. Minulla kaksi pientä suloista joskin aika vilkasta lasta. Mutta toisaalta monen mielestä pojiksi rauhallista lasta.



Kävin sossussa tällä viikolla. Halusi että käyn koska kysyin rahoitusta perheleiriin. No, ei ollut edellytyksiä, tulot oli kuitenkin liian suuret vaikka kotihoidon tuella olen. Mutta kovasti päivitellään kun 1v ei puhu. Miksi? Ei kai kaikkien tuon ikäisten tarvi puhua? Tai vajaa kolme vuotias ei jaksa istua rauhassa kun äiti ja täti juttelee.



Kuitenkaan ei sanota suoraankaan että jotain olisi vialla mutta kovasti kuitenkin päivitellään noita asioita. Miksei voi sanoa vaikka " näytät pärjäävän hyvin" tms.?

Ketjun aloittajalle: Ihanaa että saatte vauvan, pidä hyvä huoli vauvasta, kyllä sossulehmät jossain vaiheessa katoaa, kun huomaavat kuinka hyvä äiti olet, vaikka olet nuori.Osoittaa suurta vastuuntuntoa se että haluaa oman asunnon, ja tutustua vauvaan rauhassa.Eikä suurennuslasin alla jossain ensikodissa, vaikka arvostankin ensikotia suuresti.ARVOSTAN VIELÄ ENEMMÄN sitä että näin nuori hieno äiti haluaa päättäväisesti hoitaa itse asiansa, tukiverkosto näemmä kunnossa, vanhemmat,!! ja pakolliset sossut varmasti pitävät huolen että luunappia ei vauvalle anneta!!



Jotkut eivät aina kaipaa apua, joten antakaa siis rauha!! Jos apua tarvitsee on hänellä vanhemmat joiden puoleen kääntyä!!!