Minä vuonna olet syntynyt? Piiskattiinko sinua lapsena?

Ysärin alussa. Ei piiskattu mutta uhkailtiin, hallittiin pelolla. Isä oli äkkipikainen ja saattoi suuttua ihan mistä tahansa silloin lenteli tavarat. Kyl mulle pelko jäi miehiä kohtaan. Mikään oma tarve, tunteet, mielipiteet ei merkannut. Teini ikä oli vaikeaa koska olin liian kiltti ja ujo, piilotetut tunteet purkautuivat tunneilla ja välituntisin riehumalla ja passiivis agressiivisena käytöksenä, sain melkein nyrkistä kotona kun isä asiasta kuuli. Isosisko taas välillä karkaili kotoa ja oli poissa. 

69 ja kyllä

Vierailija kirjoitti:

Syntynyt v.1962. Äitini löi nahkavyöllä, kun olin pissannut sänkyyni. Luunappeja, tukistuksia jatkuvasti, kunnes 15vuotiaana löin takaisin. Sen jälkeen äiti ei enää koskaan koskenut minuun. 

Tuo oli kaikkein käsittämättömintä, että rankaistaan väkivaltaisesti jostain, mille lapsi ei voi mitään. Sama logiikka kuin siinä, että hakataan koiraa joka on oksentanut matolle. Aivan kuin ei olisi tarpeeksi hirveä olo jo muutenkin, niin sitten vielä hakataan siihen lisäksi. Ei mitään empatiaa kyllä näillä ihmisillä.

Vierailija kirjoitti:

-74. Tuli remmiä ja tuli nyrkistä. Loppui kun puukotin isää kahdesti ja sanoin, että kerran kun tulet vielä niin dumppaan suoraan suohon. Ei tullut. 

Joo, uskottavaa. Hakkaajaisä olisi soittanut poliisit ja olisit päätynyt putkaan. Pienempiään hakkaavat kun eivät siedä sitä, että lapsi panee vastaan ja silloin aletaankin ulista viranomaisia apuun.

Vierailija kirjoitti:

1946, eikä piiskattu. Isä oli kyllä impulsiivinen ja räväkkä luonteeltaan, mutta ei minkäänlaiseen väkivaltaan taipuvainen. Äiti oli juureva ja rauhallinen emäntä, enkä voisi kuvitella, että hän olisi koskaan edes tukistanut. Vai oltiinko me neljä niin kilttejä laps👩👦👦ia, ettei ollut aihetta?👧👨👩👴

Ei se väkivalta johdu siitä millaisia lapset ovat, vaan siitä millaisia aikuiset ovat. Ei lyömiseen ja tukasta repimiseen tarvita oikeaa syytä, se riittää että vanhempi katsoo olevansa siihen oikeutettu. Jos kuritukselle olisikin syy, niin sen pystyisi ennakoimaan ja mahdollisesti jopa välttämään, mutta kaikken kamalinta on pelätä koko ajan, kun ei tiedä milloin aikuisella taas palaa käämi ja se käy käsiksi.

Vierailija kirjoitti:

60luvulla. En ole saanut piiskaa, en tukkapöllöä. Kehuja kyllä!

Mitä on tukkapöllö?

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin. Remmi on rangaistus ja ankara sellainen. Remmin idea on, että rangaistus tuntuu niin veemäiseltä, että oppi menee kerralla perille.

Joo, paitsi että se oppi ei suinkaan ole "tein jotain väärää ja nyt kadun sitä, en tee toiste" vaan "se joka on isompi ja vahvempi saa tehdä pienemmilleen mitä lystää, vaikka käydä käsiksi". Eivät lapset opi siitä oikeaa ja väärää, vaan epäoikeudenmukaisuuden, ja se näkyy vihana ja katkeruutena aikuisuudessa.

Olen syntynyt -57. Meillä 4 lasta. Koskaan emme kokeneet mitään fyysistä kuritusta, ei koskaan.

Isäni auktoriteetti oli hiljaista, ovelle ilmestyvää, rykäisy ja tuijotus, joka tehosi joka kerta.

Hän oli myös hyvin huolehtiva, vitsikäs ja turvallinen vanhempi.

Samaa toteutin omien neljän lapseni kanssa, en koskaan heitä kurittanut.

Minulla oli todella hyvät vanhemmat, isä jo kuollut, häntä kohtaan edelleen syvä kunnioitus ja välillä ikävä nostaa kyyneleitä silmiin.

Äiti elää ysikymppisenä, täysin muistisairas ja, hoitokodissa. Ei ole tuntenut vuosiin ketään.

En voi ymmärtää, miksi perustellaan lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa sillä, että se oli silloin "tapana". Ei ollut. 

Tai oli vaikeita taloudellisia aikoja.

Kyllä, meilläkin oli tiukkaa, Isä vain töissä, kolmivuorotyö, äiti kotona. Meni töihin kun nuorin lähti kouluun. Myös vuorotöihin.

Silti säästivät, rakensivat oman talon. Meiltä lapsilta ei puuttunut mitään, ja meistä todellakin huolehdittu on ja rakastettiin.

Eivätkä vanhempani ryypänneet, kesäisin oli rapujuhlia, ja vastaavia, mutta sielläkään ei kukaan tapellut.

Sellaiset vanhemmat, jotka pahoinpitelivät lapsiaan, oli se sitten -50 luvulla, -80 luvulla tai 2000 luvulla ovat moukkia, raakoja, julmia vallan käyttäjiä pienempään kohtaan, säälittäviä pas.ko.ja., jotka kohtelivat lapsiaan huonommin kuin autojaan. He eivät ansaitse tulla huomioiduiksi millään tavalla, sitten kun lapset päässeet pois heidän luotaan.

Lapsen EI tarvitse antaa anteeksi pahoinpitelyjään, "lieviäkään", se jättää aina jäljen tunteisiin, menettää turvallisuuden tunteensa, ja luottamuksensa. Joutuu elämään varpaillaan ja peläten fyysistä kipua, omilta vanhemmiltaan.

Tällaisilta vanhemmilta voisi nyt kysyä, että haluatko tukkapöllyn, litsareita ja riepotellaanko sua vähäsen, kun sotkit ruokasi kanssa, hähh, sinä osaamaton vanha ak.ka?

Tai, vedähän ne vaipat ja housut kinttuusi, saat remmiä paljaalle takapuolellesi, kun kastellut taas läpimäräksi sängyn, senkin vanha uk.ko? Kuulitko??

En pitäisi itse mitään yhteyttä, jos olisin elänyt noin kuin täällä moni kuvailee, tekee pahaa edes lukea, kuinka lapsia ja nuoria on kohdeltu ja kohdellaan vieläkin.

En vaan voi ymmärtää millään tasolla. En.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laajamittainen parisuhteettomuus on nykyajan ilmiöitä. Ennen (jolloin melkein kaikkia kuritettiin ruumiillisesti) se oli itsestäänselvä asia, että nainen ja mies pariutuvat ja menivät naimisiin.

 

Väkivalta kasvattaa lähinnä apaattiseksi sietämään kipua. Pahimmillaan Eemeli ei enää juokse karkuun, vaan antaa isänsä lyödä ja se ei enää tunnu miltään. Isän pitäisi paljaalla sahalla lyödä teräpuoli edellä, mutta Eemeli saattaisi mennä lopullisesti rikki.

Luterilaisuudesta tulee tuo usko hakkaamisen pyhäksi tekevään voimaan. Toiset murtuu ja vammautuu siitä, kovimmt kuten minä ei tunne mitään ja kasvaa koviksi. 

Lapsi vain kehittää kovemman nahan ja tekee rikoksia tai töllöntöitään maksaen aina selkäsaunalla kaiken. Kuten minäkin. Kävin kioskilla varastamassa vaikka mitä sitten kun jäin kiinni. Otin vain isältä selkääni ja tein taas mitä halusin. Myöhemmin hakkasin isäni. Ei hän koskaan saanut minun mitän kuria. Armeijassakin minua pelättiin. 

Olin kotona jo tottunut koviin rangaistuksiin. Minua pidettiin nälässä monta päivää ja lyötiin. Se kasvatti vain entistä sisukkaammaksi ja itsepäisemmäksi. Töitä en ole päivääkään tehnyt, koska parhaimman palkinnon saan, kun pyydän naistani piiskaamaan minua. Kukaan ei voi antaa parempaa kipua minulle kuin nahkaan puettu naiseni.

Tulihan se totuus sieltä. Pelkkää tarinaa, että pääsee mainitsemaan perversioistaan.

Vierailija kirjoitti:

1973. Isäpuoli piiskasi 4-vuotiaasta noin 10-vuotiaaksi. Eniten remmiä sain 7 ja 8- vuotiaana kun minulle oli syntynyt pikkusisko jolla oli koliikki. Minun piti olla jo iso tyttö eikä saanut kiukutella.

No olihan reilua tuollainen. Hakataan lasta asiasta, josta hän ei ole saanut päättää ja johon ei pysty vaikuttamaan. Kun vauva itkee koliikkiaan ja vie vanhempien kaiken huomion, niin isosiskoa laiminlyönnin lisäksi vielä lyödäänkin. K-päät vanhemmat!

Vierailija kirjoitti:

1974 ja kyllä sain. Luunappeja, selkäsanunoja, tukistusta yms. Minuun ne ei oikein tehonneet, eikä vanhemmilla äly riittänyt muuhun kuin koventaa rangaistuksia. Kovin uhka oli, että isä hakkaa vyön solkipäällä. Mutta minut nuo rangaistukset vaan sisuunnutti. 4 vuoden kypsässä iässä julistin, että pakko ei ole kuin kuolla, saatte hakata minut vaikka hengiltä, mutta totella en aio. Oli sitten aika vaikea koulu- ja  murrosikä, kun tuollainen kuolemaan asti kapinahenki ja kokemus minä vastaan maailma oli kasvatuksella synnytetty. 

Pehmeämmän ja aremman luonteiseen pikkuveljeeni rangaistukset taas toimivat hyvin. Jo luunapin uhka sai hänet heti tottelemaan.

Ja omasta mielestäsi olet suurikin sankari?

Vierailija kirjoitti:

En ollut tuolla aiemmin  tarkoitus  syyllistää ketäään.. Jokainen vanhempi kasvattaa lastaan niilä  voimavaroilla joita hänellä on.  Kyllä varmasti eri aikakausikin vaikuttaa. Kaikki ei silloinkaan käyttäneet väkivaltaa. Usein pahoinpidelty jatkaa käytösmallia omiin lapsiinsa.On käytävä omat traumat läpi,että voi eheytyä. 

Varmistin sen, ettei käytösmalli jatku sillä etten hankkinut yhtään lasta. Eivät olisi minua vanhemmakseen ansainneet. Kova päätös, mutta se oli pakko tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vahingosta tai huolimattomuudesta tukkapöllyä. 

Tottelemattomuudesta tukkapölly tai läimäys pyllylle.

Valehtelusta vanhemmille kunnollinen selkäsauna vyöllä tai risulla paljaalle pyllylle. 

Miksi tukasta repimistä vahingosta tai huolimattomuudesta? Eihän lapset osaa kaikkea vielä, joten vahinkoja sattuu, eikä silloin ole kyse pahanteosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tukistettu on. En muista, että olisi muutoin kuritettu. Vanhempi veli sai risuista paljaalle takapuolelle. Niin järkyttävää edes muistaa sitä. Toivoisin, että en muistaisi. Hän ei itse muista näitä. On kai ollut niin traumaattista. Olen syntynyt -83 ja veli on muutaman vuoden vanhempi. 

Veli joutui muutenkin aina välillä vaikeuksiin. Vähän vanhempana yritin suojella häntä, ettei hänelle kävisi mitään. Saatoin ottaa jotain kontolleni tai maksoin kerran omista rahoistani hänen rikkomiaan asioita. Aikuisena minusta tuli läheisriippuvainen. Pääsin toimintamalleistani vähän eroon vasta, kun veljeni oli lähellä kuolla pari vuotta sitten. En voinut enää tehdä mitään hänen hyväkseen. Oli hyväksyttävä, että hän voi kuolla enkä voi asialle mitään. En haluaisi muistaa lapsuuden perhehelvetistä mitään. 

Tuo on aivan hirveän surullista. Kurjaa, että sinulle on sattunut tällaista. Toivottavasti pääset eteenpäin ja saat apua.

Ironista on että nämä väkivaltaan taipuvaiset vanhemmat vaativat lapsiltaan käytöstapoja mutta eivät itse siihen kykene, kiroilevat minkä kerkiävät ja käyttäytyvät vanhemmat itse uhmakkaasti yms. 

1977 syntynyt. Meillä asui 3 sukupolvea samassa talossa. Muistan että mummu antoi kerran risua, kun olin varastanut naapurista legoja. Enpä varastellut sen jälkeen. Mummu myöskin kuulemma läimäytteli meitä lapsia poskille (tätä en muista, vanhemmat sisarukset ovat kertoneet).

Olin hyvin kiltti lapsi enkä juurikaan edes joutunut mihinkään konfliktitilanteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä ootte tänä päivänä lapsena saamastanne kurituksesta? 

En voi ymmärtää mitä äiti halusi lyömällä saavuttaa. Tunsi varmaan olevansa umpikujassa lastensa kanssa kun itse oli niin uupunut ja ajautui toisintamaan lapsuudessaan itse saamaansa kohtelua. Nykyään välit äitiin ovat etäiset. 

Omat muistot kurituksesta ovat hatarat mutta paljon niitä mietin. Haluaisin vastauksia että paljonko / kuinka usein / kuinka kovaa mua piiskattiin. Ja että piiskattiinko myös sisaruksia ja että mikä oli äidin peruste kuritukselle milloinkin. Tuntuu että niin pitkään kuin en muista niin en jotenkin saa käsiteltyä asiaa vaikka se vaivaa. Ylipäätään lapsuus on yksi iso tyhjä aukko. Mutta tuskinpa olisi helpompaa vaikka muistaisinkin kaiken. Esim. jos olen todistanut sisaruksen rangaistusta tai kuullut piiskaamisen ja itkun niin varmasti on ollut sen verran ahdistava tilanne että on ollut psyyken suojelemiseksi parempi se unohtaa.

Syntynyt 1984. Kyllä sain piiskaa ainakin kerran. Monta kertaa uhkailtiin, mutta muistan huonosti, toteutettiinko sitä muuta kuin tuon yhden kerran. Ihan normaali keskiluokkainen lapsuudenperhe muuten, ei päihdeongelmia tai muuta.

80, ei, mutta tukistettiin ja annettiin luunappeja kyllä. Ei ole jäänyt kaunaa.

1986 en ole varma sainko joskus pienenä yhden kerran risua.