Minä vuonna olet syntynyt? Piiskattiinko sinua lapsena?

Meillä ei ollut sellaista. Miten se käytännössä tapahtui? Oliko sellasta et tunnekuohun vallassa piestiin vai sanottiinko että tästä tulee piiskaa myöhemmin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tukistettu on. En muista, että olisi muutoin kuritettu. Vanhempi veli sai risuista paljaalle takapuolelle. Niin järkyttävää edes muistaa sitä. Toivoisin, että en muistaisi. Hän ei itse muista näitä. On kai ollut niin traumaattista. Olen syntynyt -83 ja veli on muutaman vuoden vanhempi. 

 

Oon kans kuullu et jotkut ei muista saaneensa selkään, vaikka luulisi sen muistavan jos paljaalle perseelle hakataan. Täytyy olla jotain traumaattisen asian mielestä pois sulkemista. 

 

Tuntuu, että kantaisin yksin jotain salaisuutta, kun hän ei muista. En halua tällaista tietoa tässä vaiheessa enää tuoda julkikaan. 

Onko lapsuus vaikuttanut siihen kuinka paljon olette tekemisissä vanhempienne kanssa nyt aikuisena? 

1953 eikä ikinä piiskattu, pelotteena oli kyllä oven yläkarmissa "koivuniemen herra", joka kuivettui sinne käytön puutteessa.

90-luku ja kyllä. Luulen että lama oli syynä siihen että remmi heilu herkästi

1967

Ei koskaan lapsuudessani.

18-vuotiaana sain korvatillikan.
Ansaitsin sen reilusti, koska olin mennyt kaupunkiin ostoksille, mutta sen sijaan, että olisin palannut tai edes soittanut, pysyin poissa kotoa kaksi päivää. Kun sitten tulin kotiin humalassa ja pilvessä ja sanoin, että en näe siinä mitään ongelmaa, koska olen 18, isäni suuttui.
Se oli ainoa kerta elämässäni.

Syntynyt 72. Ja remmiä tuli. Syynä huonot koulu arvosanat. Olin huono koulussa. Vanhempien mielestä jos tieto ei mene päähän niin sitten se laitetaan päähän takapään kautta. Remmiä tuli melkein joka viikko paljaalle takapuolelle. Remmiä antoi sekä äiti että isä. Lapsuus oli kamalaa aikaa. Tein toki kolttosia niin kuin muutkin pojat. Mutta en mitään todella pahaa. En ollut ilkeä lapsi. Ja en ole missään tekemisissä vanhempien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Syntynyt 72. Ja remmiä tuli. Syynä huonot koulu arvosanat. Olin huono koulussa. Vanhempien mielestä jos tieto ei mene päähän niin sitten se laitetaan päähän takapään kautta. Remmiä tuli melkein joka viikko paljaalle takapuolelle. Remmiä antoi sekä äiti että isä. Lapsuus oli kamalaa aikaa. Tein toki kolttosia niin kuin muutkin pojat. Mutta en mitään todella pahaa. En ollut ilkeä lapsi. Ja en ole missään tekemisissä vanhempien kanssa.

Kauhealta kuulostaa. Eikö tollaseen melkein jokaviikkoiseen remmin saamiseen jo turru? 

Tiedossa oli että jos tekee pahoja, on rangaistuksena piiskaa ilman neuvotteluja. Siis eihän lapsena neuvoteltu vanhempien kanssa yhtään mistään. Vanhemmat sanoi mitä tehdään ja jos laittoi vastaan sai piiskaa. Todella yksinkertaista.

Toivottavasti ketju on monella katkennut ja omat lapset ovat säästyneet. Väkivaltaa on paljon ollut ja näyttää olevan yhä LIIKAA.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syntynyt 72. Ja remmiä tuli. Syynä huonot koulu arvosanat. Olin huono koulussa. Vanhempien mielestä jos tieto ei mene päähän niin sitten se laitetaan päähän takapään kautta. Remmiä tuli melkein joka viikko paljaalle takapuolelle. Remmiä antoi sekä äiti että isä. Lapsuus oli kamalaa aikaa. Tein toki kolttosia niin kuin muutkin pojat. Mutta en mitään todella pahaa. En ollut ilkeä lapsi. Ja en ole missään tekemisissä vanhempien kanssa.

Kauhealta kuulostaa. Eikö tollaseen melkein jokaviikkoiseen remmin saamiseen jo turru? 

 

Kyllä se aina yhtä kipeää teki mut kai siihen jotenki tottui. No onneksi ne ajat on olleet jo kauan ohi. 

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt v -53.  En koskaan saanut fyysistä kuritusta.  Olin mielestäni kiltti lapsi.

Niin olin minäkin, ja silti revittiin hiuksista milloin mistäkin täysin typerästä syystä, ja jos ei syytä ollut, niin huvin vuoksi. En oppinut välttämään kiellettyjä asioista, opin ainoastaan sen, että se joka on isompi ja vahvempi saa tehdä mitä lystää. Syntynyt -72.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

89. Koivuniemen herra, isän nahkavyö ja tukkapölly tulivat tutuiksi.

 

Olisin mieluummin aina ottanut tukkapöllyn kuin remmiä. Tukkapölly ei tuntunut kovin pahalle. Remmin jälkeen takapuoli aristi monta päivää! =( t. ap

 

Ai ei tuntunut? Mitä nyt joutui pelkäämään henkensä edestä kun itseä kaksi kertaa isompi aikuinen käy päähän kiinni ja riepottaa tukasta niin että niskat vaan rutisee, siinä kauhuissaan miettii että lopettaakohan se ajoissa vai tappaako tällä kertaa. Ja jos lopetti, niin päänahka oli päiväkausia niin kipeä ja arka, että hiusten kampaaminenkin sattui.

Älä lauo tuollaisia kommentteja.

Vierailija kirjoitti:

Vyö, kämmen, tukkapölly. Vanhempana miettinyt monesti että eikö näillä ihmisillä ole tunteita ollenkaan, sillä itselle tulisi hirveä olo jos lasta satuttaisin.

On niillä, ainoa tunne mitä pystyvät tuntemaan on viha. Ja kun sitä ei pysty säätelemään vaan pienikin vastoinkäyminen saa aikaan silmittömän raivon, ne katsoo että lapsi ansaitsee väkivallan koska on "ärsyttävä".

Myös koska lapselle ei voi kertoa että älä tee näin koska syyt ja olettaa, että lapsi ymmärtää kun kerrotaan, silloin menettäisi sen kivan vallantunteen mikä tulee kun käy itseään puolta pienempään lapseen käsiksi.

Vierailija kirjoitti:

-86 ja kerran äiti löi kädellä pepulle muutaman kerran. Olin 3v tai 4v. Ei tuo edes sattunut, mutta jotain se rikkoi suhteessa äitiin. Ja ei - tämä lyöminen ei tullut aiheesta vaan oli täysin äidin ymmärtämättömyydestä johtuvaa.

Kevyttä tukkapöllyä ja luunappia tuli äidiltä joskus aivan turhasta. Loppui siihen, kun aika pienenä, mutta sisukkaana tyttönä nousin tuolille, jotta yletyin ja tein samat äidille takas, koska koin tuon vääränä ja epäoikeudenmukaisena. No eipä äiti tykännyt että hänen tukkaa revitään, niin hyvin pian loppui sitten meillekin (mulle ja siskolle) tuollasen tekeminen.

Ei ole kovin uskottava tuo tarina. Oikeasti jos lapsi moista tekisi niin olisi tullut turpaan kahta kovemmin, skidihän hyppii silmille eikä tajua paikkaansa.

1964. Piiskattiin ja lyötiin. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen 1960-luvun lapsi, eikä minua piiskattu, mutta äiti löi joka päivä kartulla. Se oli mummun pyykkikarttu, jota hän oli itse aikanaan käyttänyt samaan tarkoitukseen. Perustelu oli se, että jos en ole sinä päivänä jäänyt kiinni mistään pahanteosta, niin jotain pahaa olen tehnyt kumminkin ja sillä ansainnut kurituksen.

Yksi poikkeus oli sentään: syntymäpäivinä äiti löi kuivatulla pullapitkolla. Siitä pitkosta oli iloa vielä seuraavana sunnuntainakin, kun siitä tehtiin pullamaitoa päivällisen jälkiruuaksi.

Kun menin naimisiin vuonna 1992, sain äidiltä sen kartun `häälahjaksi. Antaessaan sitä hän sanoi: Pian sinulla on omia lapsia ja silloin on tullut sinun vuorosi käyttää karttua. Lapsia minulle siunaantuikin, mutta karttua en ole heihin käyttänyt.

Ei tuosta kurinpidosta minulle kuitenkaan mitään traumoja jäänyt. Äiti elää edelleen, mutta asuu jo vanhusten palvelutalossa. Käyn häntä katsomassa pari kertaa viikossa ja aina joskus syömme yhdessä pullamaitoa.

Hyvä keksitty tarina. Että ei jäänyt traumoja kun pienestä pitäen tehtiin selväksi, että olet paha ja ansaitset väkivallan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset tekee lapsia, jos eivät edes pidä lapsista? 

Voidakseen purkaa traumojaan itseään pienempiin nyt kun ovat itse niitä isompia ja pääsevät käyttämään valtaa. Alitajuinen samaistuminen nyt siihen väkivaltaiseen vanhempaan ja vihan purkautuminen hallitsemattomanan raivona. 

Kun ovat itse joutuneet väkivallan kohteeksi niin uskovat että omatkin lapset ovat yhtä pahoja ja ansaitsevat kohtelunsa.

https://www.narsisminuhrientuki.fi/tietoa-narsismista/julkaisuja/gustav…

Vierailija kirjoitti:

---- Ei todellakaan pääse helpommalla opettamalla lapselle, että väkivallalla voi ratkaista tilanteita. Päästät sen lapsen ovesta ulos, niin se toteuttaa tuota oppia kodin ulkopuolellakin. ----

Niin? Puhuin yleisellä tasolla. Tässä yhteiskunnassa voi tietenkin joutua ongelmiin, jos lapset ovat väkivaltaisia. Mutta jos siis eletään yhteiskunnassa, jossa asiat muutenkin ratkaistaan väkivallalla, niin sehän on vaan parempi mitä väkivaltaisempi on. On suuremmat mahdollisuudet selviytyä. 

Joo, vankilat on täynnä ihmisiä jotka toteuttivat tuota periaatetta ja saivat jonkun hengiltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnyin 1968. Piiskattiin ja tukkapöllytettiin. Omaa esikoistani luunapitin jonkin verran. Seuraavia ei tarvinnut.

Niin kun aikuistuit ja opit muita vihanhallintakeinoja? Teitkö liian nuorena ensimmäisen, niin ettei omat tunteidensäätelykeinot olleet vielä hanskassa?

Joo, opin huutamaan kuin piru. Lapsille ei tarvinnut kauan huutaa. Aloin huutaa äijälle, niin lapset alkoivat kovin kilteiksi ja tottelevaisiksi. Pelkkä karjumisen mahdollisuus siis riitti. Tai sitten olivat vaan niin kilttiluonteisia. Mitään tunnetaitoja ei ole opetellut enkä tule opettelemaan, enkä myöskään lapsille opettanut. Ovat saaneet itse opetella, jos kiinnostaa.

Miksi teit lapsia?

Ai miten niin? Koska halusin niitä. Opin huutamaan, koska lakkasin olemasta kiltti, jollaiseksi minut oli kasvatettu. Se oli hyvä oppi. Ja olen tyytyväinen siihen, että tein lapsia. Heitä on viisi ja ovat jo aikuisia.

Ethän sinä "lakannut olemasta kiltti", vaan kostit oman kohtelusi täysin syyttömille sivullisille ja vielä lapsille. Olet ihan yhtä paha kuin sinua hakanneet aikuiset ja vielä ylpeilet sillä.