Minä vuonna olet syntynyt? Piiskattiinko sinua lapsena?

1986. Alle kouluikäisenä äiti tukisti ennen nukkumaanmenoa jos ei ollut sängyssä hiljaa, tukisti muutenkin ja luunappeja tuli. Kerran hylkäsi kaupan pihalle ja lähti autolla pois kun olin kiukutellut. Siinä sitten alle 7-v odottelin tuleeko äiti koskaan takaisin vai ei. Rajoitti myös ulospääsyä, ei koskaan päästänyt arki-iltaisin ulos ja valehteli kysyjille, etten halunnut ulos. Kaikki lastenhoitoon liittyvät ruumiilliset asiat sisälsi kipua, kun otteet oli niin holtittomia ja ärtyneitä.

Alle kouluikäisenä myös usein hoidossa äidin vanhemmilla. Siellä isoäidillä oli tapana antaa luunappeja ja tukistaa, mutta ajattelin, että aina hyvästä syystä ja ettei se ollut niin paha. Tietty kun vertasi äitiin, jolta kyllä tuli ihan mistä syystä tahansa. 

Loppui kumpikin seinään kun muutettiin isäpuolen luo. Siellä oli kova ja sadistinen kuri ja kyykytys, muttei enää fyysistä väkivaltaa. Tiedä häntä, kumpi oli pahempi, luultavasti kumpikin, sillä omia lapsia en ole uskaltanut hankkia. 

Luunappeja ja tukistusta myös. Ei remmiä. Veli kyllä pahoinpiteli kunnes päinvastoin vanhempana. Taisi myös käyttää pikkusiskoa seksileluna. Sellainen lapsuus. Aika jäätävät välit.

Ketjua lukiessa muistuu mieleen myös isoäidin teettämä saippualla suun pesu ja kärpäslätkä. Oliko niin, että isoäiti käytti kärpäslätkää ja äiti vain uhkaili sillä, mutta äidin uhkaillessa olin jo sen verran vanha, että nauratti sellainen nykyaikainen halpahallilörppänä. 

89. Sain tukkapöllyä ja luunappeja pikkulapsena. Teininä tulinkin jo ihan kunnolla hakatuksi alkoholisoituneen isäni toimesta.

-68. Kysy vaan kuinka paljon.

Monta kertaa, koivuniemen herra oli meillä 80-luvulla pohjoisen pikkukylässä ihan arkinen osa kurinpitoa. Ei sitä nyt joka viikko saanut, mutta aina silloin tällöin. Pikkuveli taisi saada piiskaa useammin kuin minä. Äiti useinmiten piiskasi, jos ei toteltu, puhuttiin rumia tai jos tehtiin jotakin töllöntöitä, joista olisi pitänyt käsittää, että on kiellettyä. Isäkin kyllä joskus, mutta oli harvemmin kotona. Risu oli oven karmin välissä valmiina odottamassa ja pelotteena. Äidillä oli sellainen tapa, että siinä kun makasi pylly paljaana äidin sylissä parkumassa, niin hän aina etukäteen piti aikamoisen saarnaan, silitteli risulla pepun päällä, kysyi että ymmärtääkö minkä takia annetaan nyt piiskaa, ja sitten vastasi piiskasi kunnolla. Piti välillä taukoja ja nuhteli ja saarnasi, ja jatkoi sitten piiskaamista. Ei se mitään hillitöntä hakkaamista ollut, mutta kyllä peppu oli aina punainen ja kunnolla kuumotti jälkeenpäin. Illalla ruokapöydässä tai jossain asia otettiin usein esiin, että "kerropa, Maija, miten sulle tänään kävi, pitikö koivuniemen herran käydä kylässä" ja isä siihen jotakin kyseli, että mitäs tuhmaa sinä teit. Kerran muistan, että olin sanonut samassa pihassa asuvalle mummolleni tosi rumasti ja kiukutellut kun hän hoiti minua, ja isä piiskasi minut uudelleen illalla, tosin ihan vain kädellä ja vähän lempeämmin kuin äiti aiemmin päivällä, ja sitten käytiin pyytämässä anteeksi mummolta. Piiskaus kuului meillä pikkulapsivuosiin, taisin olla joku 7-8-vuotias, kun viimeisen kerran piiskattiin ja koivunimen herrakin katosi jossakin välissä karmin välistä. En ole traumatisoitunut, vanhempani olivat ihan kunnon ihmisiä ja sain paljon myös rakkautta ja syliä kotona, heidän sukupolvellaan nyt vain oli tällainen käsitys kasvattamisesta ja kurinpidosta.      

1969

Kyllä

En ole varma, joko olen vastastannut aiemmin ketjuun, mutta -78 ja kyllä! Tukkapöllyä, retuuttamista, luunappeja, sanallista haukkumista ja remmiä äidiltä. Isä oli kiltti. Itse en ole ikinä tehnyt mitään vastaavaa lapsilleni. 

-57 ja sain luunappeja, tukkapöllyä ja vyöllä tms selkääni.

Ei tuosta traumoja jäänyt. Ei ollut jokapäiväistä eikä kovin kovakätistä kuitenkaan.