Oliko yleistä, että 60 ja 70 luvun lapset söivät päivittäin ruskeaa kastiketta ja perunoita kotona?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meillä oli arkkupakastin 70-luvulla ja naapureillakin oli ne. Asuin lähiössä Runosmäessä ja lähes kaikki oli työväen luokkaa. Toki mehut, hillot ja etikkasäilykkeet tehtiin itse ja säilöttiin kellarissa. Mutta pakasteessa oli lihaa ja kalaa ja osa marjoista, joskus jäätelöä yms.

Ja aina kun leivottiin, suurin osa pakastettiin ja niitä otettiin pikku hiljaa sulamaan kun tuli vieraita.

Vierailija kirjoitti:

Edes sota-aikana ei ole yleisesti vedelty pelkkää perunaa ja kastiketta.

Lapsia lähetettiin sotalapsiksi elintarvikepulan vuoksi. Taatusti kelpasi peruna ja kastike, jos sitä oli. Yhtenä talvena paleltui suomalaisten perunasadosta osa pilalle. Osa söi nälissään niitä pilaantuneitakin perunoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme juttu on tämä "ruskea kastike"?

Olen syntynyt -63 ja elämässäni en ole syönyt. 

 

Oikein tehtynä erittäin hyvää mutta on taitolaji ja vaatii tuoreen vehnäjauhon ruskistamisen voissa, mutta ei poltettuna, vettä ja kermaa, maustepippuria ja (ruskistettua sipulia)

Arkisemmin käytettiin kerman sijasta ihan lihalientä veteen tehtynä. 

Vierailija kirjoitti:

Näin se varmaan oli joo. Porkkanaraastetta oli useasti salaattina ainakin kouluaterioilla 70-luvulla.

Porkkanaraastetta, johon oli sekoitettu säilykekurpitsakuutioita ja rusinoita. 

Tiedän perheitä, joissa ainoa ruoka vähävaraisuuden takia oli yleensä keitetyt perunat ja pelkkä ruskea kastike. Koulussa sitten lapset saivat onneksi monipuolisempaa ruokaa.

Joku mainitsi sota-ajan:

Elintarviketilanteen ollessa kriittisimmillä kevään ja alkukesän 1942 aikana kuului B-kortin saaneiden henkilöiden annoksiin (niukan leipävilja-annoksen lisäksi) muun muassa[18]:

2 dl maitoa päivää kohden

150 g voita kuukaudessa

433 g lihaa kuukaudessa

750 g sokeria kuukaudessa.

Ei ole tarvinnut dieettejä

Kyllä se oli varmaan yleisin sapuska mitä meilläkin oli. Oli kyllä paljon muutakin, keittoja ja kaaliruokia, laatikoitakin tietty. Mutta eniten keitettyjä perunoita ja ruskeakastiketta, makkarakastiketta, jauhelihakastiketta.. Mutta oli myös valkokastiketta, olisko ollu munakastiketta.. 

Kyllä tuli nälkä. Ennen oli paremmat ruuat kuin nykyään. Yksinkertaista mutta oikeaa ruokaa. 

Vm72

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten muka salaattia syötiin talvella  70-luvulla ? En usko että söitte,  sekoitatte vuosikymmenet. Ei silloin salaatinlehtiä eikä tomaattia eikä kurkkua talvisin kaupasta ostettu. Kasarin puolivälin jälkeen vasta ne talvella yleistyi. 

No kyllä se kiinankaali ja porkkanaraastekin puhekielessä lasketaan salaatiksi. Äiti leikkasi kiinankaalin hienoksi, sekaan hienoa purjosiivua ja pakasteherneitä. Sinappikastikkeella oikeastaan ihan herkkua. 

Kiinankaali tuli vasta 1980-luvulla. 

Kyllä meillä sitä oli jo 70-luvulla ja se olikin ainoa aines mistä salaattia teimme. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten muka salaattia syötiin talvella  70-luvulla ? En usko että söitte,  sekoitatte vuosikymmenet. Ei silloin salaatinlehtiä eikä tomaattia eikä kurkkua talvisin kaupasta ostettu. Kasarin puolivälin jälkeen vasta ne talvella yleistyi. 

No kyllä se kiinankaali ja porkkanaraastekin puhekielessä lasketaan salaatiksi. Äiti leikkasi kiinankaalin hienoksi, sekaan hienoa purjosiivua ja pakasteherneitä. Sinappikastikkeella oikeastaan ihan herkkua. 

Joo kiinankaalia, ja keräkaalia hienoksi raasteeksi, sekaan omenaa, ja ihan se perusranskalainen salaatinkastike. Joskus myös maustekurkkua pilkottuna joukkoon. 

 

Ei salaatteja näkynyt kotona eikä koulussa 70-luvun loppuun eikä 80-luvun alussakaan , ei edes ravi

Siihen aikaan oli jokaisessa linja-autoaseman baaria paremmassa paikassa sääntönä, ettei asiakasta jätetä kuivin suin eikä tyhjin käsin pöytään tilauksen ottamisen jälkeen. Siispä vietiin asiakkaalle pikkukupillinen tai -lautasellinen raastetta, hieman yleensä sinappista salaatinkastiketta, pala tai kaksi vaaleaa leipää ja voinappi sekä kaadettiin vettä juomaksi jos asiakas ei muuta juomaa tilannut. 

Kouluissa kuului raaste ja salaatti jo perusopetuksen hengessä aterialle ravitsemuskasvatuksen nimissä. Pojat mölisivät ja halveksivat kasvislisukkeita ja olisivat lappaneet puoli lautasellista lihaa. Siihen ruokatuntivalvojilla oli niinkin järeitä konsteja kuin tyhjin vatsoin ruokalasta välitunnille passittaminen. Sitä ei voisi nykyaikana tehdä. Siinä sitten mielenosoituksellisesti useimmat pojat ottivat kasvislisuketta suunnilleen 1/8 haarukallisen eli minimimäärän, joka haarukankärkeen tarttui ja olivat olevinaan kovia poikia. 

Olen syntynyt 1963 ja elänyt lapsuuden Pohjois-Karjalassa. Kyllä, perunaa ja ruskeaa kastiketta syötiin niin paljon, että tulee korvista vieläkin. Oli siinä soosissa useimmiten myös jotain lihantapaista tai makkaraa.

Vierailija kirjoitti:

Porsaankyljyksiä ja myöskin ns. talouskyljykset olivat tosiaan meheviä tuohon aikaan.

Kyllä ja sianliha maistui sianlihalle, eikä ollut mautonta niin kuin nykyään marketista ostettuna. 

Olen syntynyt 1990 ja koko lapsuus ja myös 2000-luvun alkupuoli oli samaa perunaa ja kastiketta, onko muilla näin nuorilla ollut sama tilanne? Iäkkäät vanhemmat lieneekö sitten syynä...Nykyään ei tee mieli keitettyä perunaa juuri koskaan.

Ei ollut samoja herkkuja kuin nykyään. Liekkö siitä johtuu että tulee herkuteltua kun ei lapsena saanut kuin hyvin harvoin herkkua. Karkkia kyllä sain mielinmäärin. Ei ollut erikseen karkkipäivää. Että siinä kyllä äiti teki karhunpalveluksen. Ruskeaa kastiketta ja pottua syötiin paljon, maito oli kulutusmaitoa ja voita laitettiin leivän päälle. Ulkona liikuttiin paljon eikä oltu läskejä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meillä oli arkkupakastin 70-luvulla ja naapureillakin oli ne. Asuin lähiössä Runosmäessä ja lähes kaikki oli työväen luokkaa. Toki mehut, hillot ja etikkasäilykkeet tehtiin itse ja säilöttiin kellarissa. Mutta pakasteessa oli lihaa ja kalaa ja osa marjoista, joskus jäätelöä yms.

Ja aina kun leivottiin, suurin osa pakastettiin ja niitä otettiin pikku hiljaa sulamaan kun tuli vieraita.

Meillä ei ollut pakastinta kun olin pieni. Äiti leipoi pullaa varmaan joka lauantai. Tuore pulla maidon kanssa, ai että.

Pieni maakellari meillä oli saunarakennuksessa, sinne säilöttiin omenahilloa, kurkkuja, sieniä, mitä nyt säilöttiin.. Vuokralla asui vanhemmat  paritalossa. Molemmat tehtaassa töissä. Molemmat teki ruokaakin, ja siivosi. Isäni oli aika moderni kun nyt miettii, vaikka olikin sellanen että välillä ajoi perheen hankeen juovuksissa. Ihmettelin aina kaverien luona, miksei niitten isät tehneet kotona mitään, vaan muijat passasi niitä. 

Eri

Vierailija kirjoitti:

USAssa on kilpailujakin kuka tekee parhaan ruskeakastikkeen. Kanadan kansallisruoka taitaa olla ranskalaiset ruskeakastikkeella. Italiassa se on cucina poveran kulmakiviä siinä missä polenta tai pastakastikkeet. Suomessa sitä kuitenkin vähätellään, mikä johtuu pitkälle siitä ettei sitä osata tehdä. Jossain välissä oikein peloteltiin sen olevan myrkkyä.

Yhdessä vaiheessa 1970-lukua kerrottiin huhua, jonka mukaan ketsupista saisi syövän. 

Tykkäsin 70-luvulla kersana katsoa kaikki kokkausohjelmat telkkarista. Sitten yritin ehdottaa että meilläkin otettaisiin vinkkiä niistä ohjelmista. Turha toivo. Sama linja jatkui iänikuisine kastikkeineen. 

Meillä ei  syöty ruskeaa kastiketta. Keittoja kuten siskonmakkarakeitto, hernekeittoa, sekä kesäkeittoa oli usein. Kala oli ainoastaan silakkaa ja seitiä. Kuhaa muuten saattoi olla joskus. Valkokastiketta perunoiden kanssa ja salaatti oli käytännössä kiinankaalia ja porkkanaa raasteena. 

Karkkeja, keksejä limsaa tai mehuja ei juotu kuin synttäreinä tai juhlapäivinä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme juttu on tämä "ruskea kastike"?

Olen syntynyt -63 ja elämässäni en ole syönyt. 

 

Oikein tehtynä erittäin hyvää mutta on taitolaji ja vaatii tuoreen vehnäjauhon ruskistamisen voissa, mutta ei poltettuna, vettä ja kermaa, maustepippuria ja (ruskistettua sipulia)

Arkisemmin käytettiin kerman sijasta ihan lihalientä veteen tehtynä. 

 

Ai että. Kyljykset ja se liemi. Sitä oli meillä usein sunnuntaisin. Duunariperheessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme juttu on tämä "ruskea kastike"?

Olen syntynyt -63 ja elämässäni en ole syönyt. 

 

Oikein tehtynä erittäin hyvää mutta on taitolaji ja vaatii tuoreen vehnäjauhon ruskistamisen voissa, mutta ei poltettuna, vettä ja kermaa, maustepippuria ja (ruskistettua sipulia)

 

Ei ruskeaan kastikkeeseen kermaa laitettu.

 

 

Kyllä siihen kisattiin lasisissa pulloissa myydyt kahvikerman loput ennen kuin ne ehtivät hapantua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kyllä80 luvun lopulla oli hetelmiä viikottain mut painotturn vuodrn loppuun tietysti. t 5s sisarus

No meillä oli ainakin 60-70-luvuilla aina jotain hedelmiä, siis lähes päivittäin. Siis tyyliin omenia, appelsiineja, banaaneja, mandariineja, greippejä, ananastavesimeloneja, päärynöitä, viinirypäleitä, luumuja japersikoita. En näen siinä mitään eroa tähän päivään. Tokihan silloin eksoottisten hedelmien määrä oli huomattavan paljon suppeampi kuin tänä päivänä, mutta enpä niitä eksoottisimpia ole syönyt vaikka mahdollisuus olisikin.

Oltiin siis tavalinen työläisperhe, isä duunarina tehtaalla ja äiti kaupanmyyjä.

Se oli kiinni siitä, saiko niitä hedelmiä NL:n kanssa bilateraalikaupasta. Joskus heillä oli niin kova puute suomalaisista tuotteista, että Moskovan eliitin herkuiksi suunnitellut hedelmät pitikin kiireesti toimittaa Suomen päähän, jotta Moskovan eliitille saataisiin kenkiä tai vaatteita.