Suomi on pohjilla, mutta kovin moni ei protestoi

Suomi on pohjilla Euroopan vertailuissa. Bruttokansantuote supistuu, kun muualla se kasvaa. Velka kasvaa EU-valtioista eniten ja on ylittänyt euroalueen keskiarvon. Työttömyysaste on Euroopan toiseksi surkein. Hallitusohjelman lupaaman 100000 työpaikan sijaan työllisten määrä on laskenut kymmenillätuhansilla.

Köyhyys ja toivottomuus lisääntyvät. Tuloerot kasvavat, ja pienituloisia on jo 800000. Arvioiden mukaan jopa 31000 lasta putoaa köyhyysrajan alapuolelle. Asunnottomuus kasvaa ensimmäistä kertaa 12 vuoden laskun jälkeen.

Valtioneuvoston Kansalaispulssi-kyselyn mukaan suomalaisten usko tulevaisuuteen on romahtanut. Tässä vaiheessa hallituskautta Orpon hallitus on ottanut velkaa kymmenen miljardia euroa enemmän kuin edellinen hallitus.

Petteri Orposta on hyvää vauhtia tulossa kokoomuksen historian juhlituin puheenjohtaja. Hän on saanut läpi puolueensa keskeiset pitkän aikavälin tavoitteet: työmarkkinamallin murtamisen, isot veronalennukset tulohaitarin yläpäähän sekä mittavat leikkaukset perus- ja ansiosidonnaiseen turvaan.

Rasismi on normalisoitu ja köyhiä köyhdytetty. Rasismista on tehty hyväksyttävä osa arkea. Rasistit eivät ole tällä vuosituhannella koskaan olleet näin rohkeita, itsevarmoja ja avoimia.

Missä on protesti?

Yksi selitys on yksinkertainen: hallitus toteuttaa vaaleissa saamansa mandaattia täsmällisesti. Perussuomalaiset keräävät apinoinnillaan huomion mitä vähemmän puhutaan taloudesta ja eriarvoisuudesta, sen parempi , ja kokoomus tietää tarkalleen, mitä tekee. Voittajia ovat laiska vanha raha, työnantajajärjestöt ja suurituloiset.

Pitkän aikavälin seuraukset eivät kiinnosta ketään, koska niistä voi aina syyttää muita.

Toinen vastaus on, että vaihtoehdottomuuspuhe on purrut. Hallitus on onnistunut luomaan kuvan, jossa velkaantuminen on kaiken pahan alku ja leikkaukset ainoa ratkaisu.

Myös suomalainen kansalaisyhteiskunta on valtiosta riippuvaisempi kuin haluamme myöntää. Monet järjestöt elävät valtionavustuksilla. Se tekee niistä varovaisia. Kuka haluaisi menettää rahoituksensa tulemalla hallituksen silmätikuksi?

Kun kansalaisyhteiskunta on alisteinen valtiolle, protesti muuttuu riskiksi.

Ketkä jäävät jäljelle?

Kirjoittaja on yritysstrategi.

https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000011700858.html