Oliko yleistä, että 60 ja 70 luvun lapset söivät päivittäin ruskeaa kastiketta ja perunoita kotona?

kyllä80 luvun lopulla oli hetelmiä viikottain mut painotturn vuodrn loppuun tietysti. t 5s sisarus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten muka salaattia syötiin talvella  70-luvulla ? En usko että söitte,  sekoitatte vuosikymmenet. Ei silloin salaatinlehtiä eikä tomaattia eikä kurkkua talvisin kaupasta ostettu. Kasarin puolivälin jälkeen vasta ne talvella yleistyi. 

No kyllä se kiinankaali ja porkkanaraastekin puhekielessä lasketaan salaatiksi. Äiti leikkasi kiinankaalin hienoksi, sekaan hienoa purjosiivua ja pakasteherneitä. Sinappikastikkeella oikeastaan ihan herkkua. 

Joo kiinankaalia, ja keräkaalia hienoksi raasteeksi, sekaan omenaa, ja ihan se perusranskalainen salaatinkastike. Joskus myös maustekurkkua pilkottuna joukkoon. 

 

Ei salaatteja näkynyt kotona eikä koulussa 70-luvun loppuun eikä 80-luvun alussakaan , ei edes ravi

Aikuisena, kun tuttava kutsui kotiinsa syömään, hän kysyi otanko salaattia. En halunnut, koska luulin hänen tarkoittavan salaatinlehteä, joka on yksin syötynä kitkerän makuinen. Mutta hän tarkoittikin nykyaikaista salaattia, johon on pilkottu monia kasviksia.

Olen syntynyt 60-luvun alussa ja kyllä syötiin ruskeaa kastiketta ja perunoita, mutta en kyllä muista että koskaan olisi ollut vain pelkää ruskeaa peruskastiketta, joukossa oli makkaraa, jauhelihaa, koko lihaa, lihapullia. Mutta ei joka oäivä, syötiin myös keittoja, lihakeittoa ja hernekeittoa, kalakeitto oli  herkkua.

Perunaa kyllä syötiin paljon ja ne olivat hyviä,  sunnuntaisin perunamuusia ja porsaankyljyksiä, niitä vihasin kun äitini paistoi ne aina ylikypsiksi korpuiksi. Maanantaina perunavelliä, muusiin lisättiin maitoa ja kanamunaa sakeuttamaan, sitä rakastin.

Riisiä syötiin riisipuurossa ja makaronia makaronilaatikossa, jossa ei ollut lihaa, sen oli vähän makeaa ja syötiin lisäkkeenä lihakastikkeen ja perunoiden kanssa.

Kesällä syötiin paljon vihanneksia, sukulaiset oli vihanneksen viljelijöitä ja vanhempieni työt olivat myös kesäisin kiireisempiä, silloin tuntui että ruokana oli aina kaalipataa, uusia perunoita, palvilihaa ja silliä ja niitä vihanneksia kilo päivässä.

Olen syntynyt 50-luvun lopulla ja kasvanut maalaistalossa. Työ oli raskasta, joten päivittäin piti olla kaksi kertaa ruoka. Ruoanlaitto sitoi yhden ihmisen. Aamukahvi klo 6.30 aamulypsyn jälkeen. Aamupäiväkahvi tai tee klo 9 voileipien kera. Itse leivottua hiivaleipää, päällä juustoa/makkaraa/keitettyä kananmunaa. Tämä kahvi vietiin usein pellolle, kahvi viinapullossa villasukassa. Kahvi juotiin sitten ojan penkalla tai traktorin lavalla. Usein olin kahvikuskina.

Päiväruoka, jota sanottiin päivälliseksi, oli klo 12. Silloin kaikki tulivat töistä syömään keittiöön. Pöydässä saattoi heinätöiden aikaan olla jopa 10 henkeä. Myös pappani, talon vanha isäntä, asui meillä kuolemaansa asti. Päivällisellä oli viikolla yleensä juuri oman maan perunaa ja ruskeaa kastiketta sekä oman pellon ruisleipää, piimää ja maitoa. Meijeriltä saivat maidontuottajat tilata komeita juustopalloja. Pyhänä sitten oli oman talon vasikanpaistia palapaistina, perunalaatikkoa ja puolukkaa. Jälkiruoka oli aina marjakiisseliä itse säilötyistä marjoista.

Myöhemmin 70-luvun lopulla Turun yliopiston ruokalassa oli myös "kumiperunoita" ja ruskeaa kastiketta, joka oli kuulemma sulatettu pakasteesta, jossa se oli isoina kuutioina.

Hyvin maistui opiskelijabudjetilla eikä ruoka ollut pääasia vaan opiskelu ja varsinkin iltariennot! Kivaa oli ja oltiin kaikki hoikkia kuin pajunvitsat!

Meillä syötiin harvoin ruskeaa kastiketta, ei koskaan pelkästään sitä ja perunaa, yleensä syötiin kalaa, aina ruuassa ei ollut proteiinia, esim. kesäkeitto, punajuuripihvit ihan normaalia ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Boomerit eivät ymmärtäneet paljon proteiinien päälle mutta heillä oli se peruna peruna peruna ainaisesti. No ei oltu lihaviakaan mutta he itse lihoivat ja pömpöttivät kyllä sillä ruokavaliolla.

Jos tutkit kirjallisuutta proteiineista, huomaat että buumerit kyllä saivat proteiinia tarpeeksi leivästä,  puurosta, maidosta ja lihasta sekä kalasta. Nykyisin se liika proteiini lihottaa treenaamattomia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli monipuolinen ruokavalio. Paljon kasviksia, salaatteja, juureksia, kunnon lihaa, kalaa, marjoja, rahkaa, avokadoja, kiivejä jne. Äiti taisi olla paljon aikaansa edellä. Hän oli syntynyt 1920-luvulla ja teki tämän päivän ruokasuositusten mukaista ruokaa. Kiitokset äidille yläilmoihin. 🌹

Oikeastiko avokadoja ja kiivejä 60- ja 70-luvulla? Luulin että tulivat Suomeen myöhemmin. 

 

Juu ei ollut kiivejä ja avocadoja 60- 70 luvulla. Tulivat 70- luvun loppupuolella molemmat. Samoin muut erikoisimmat hedelmät. Ulkomaisia muutenkin hyvin vähän 

Lapsena tiesni, että joulu on tulossa, kun ruokakaupassa oli mandariineja. Ne olivat sesonkituote eikä niitä saanut ympäri vuoden kuten nykyään.

1950 ja 1960 luvuilla perunoita , ruskokastiketta. Seassa läskiä, lihanpaloja tai makkaranpaloja. Jälkiruuaksi puuroa, viiliä tai kiisseliä. Leipä ja maito ohella. Myös lihapullat aina silloin tällöin.

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 50-luvun lopulla ja kasvanut maalaistalossa. Työ oli raskasta, joten päivittäin piti olla kaksi kertaa ruoka. Ruoanlaitto sitoi yhden ihmisen. Aamukahvi klo 6.30 aamulypsyn jälkeen. Aamupäiväkahvi tai tee klo 9 voileipien kera. Itse leivottua hiivaleipää, päällä juustoa/makkaraa/keitettyä kananmunaa. Tämä kahvi vietiin usein pellolle, kahvi viinapullossa villasukassa. Kahvi juotiin sitten ojan penkalla tai traktorin lavalla. Usein olin kahvikuskina.

Päiväruoka, jota sanottiin päivälliseksi, oli klo 12. Silloin kaikki tulivat töistä syömään keittiöön. Pöydässä saattoi heinätöiden aikaan olla jopa 10 henkeä. Myös pappani, talon vanha isäntä, asui meillä kuolemaansa asti. Päivällisellä oli viikolla yleensä juuri oman maan perunaa ja ruskeaa kastiketta sekä oman pellon ruisleipää, piimää ja maitoa. Meijeriltä saivat maidontuottajat tilata komeita juustopalloja. Pyhänä sitten oli oman talon vasikanpaistia palapaistina

Oliko se ruskea kastike pelkkää kastiketta vai oliko siinä joukossa jotain , en muista koskaan 60-luvulla syöneeni pelkää perunaa ja ruskeaa kastiketta kotona tai koulussa 70-luvulla?

Höpö höpö. Hyvin silloin syötiin, ei ollut ehkä mitään kovin kummallisia erikoisuuksia, mutta ruoka olikin silloin polttoainetta eikä mikään elämän tarkoitus. Ainakin meillä oli paljon kalaa. Se oli joskus muinoin paljon halvempaa kuin liha. Tätä on ikävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Boomerit eivät ymmärtäneet paljon proteiinien päälle mutta heillä oli se peruna peruna peruna ainaisesti. No ei oltu lihaviakaan mutta he itse lihoivat ja pömpöttivät kyllä sillä ruokavaliolla.

Jos tutkit kirjallisuutta proteiineista, huomaat että buumerit kyllä saivat proteiinia tarpeeksi leivästä,  puurosta, maidosta ja lihasta sekä kalasta. Nykyisin se liika proteiini lihottaa treenaamattomia ihmisiä.

Niinpä. Nykyään ihmiset luulee, että täytyy vetää paljon jotain proteiinitiheää ruokaa kuten lihaa tai kalaa, että proteiinia saa riittävästi. Ei ole niin. Huomasin tän itse, kun kokeilin kasvisruokavaliota jossain vaiheessa. Mietin, etten varmaan mitenkään saa tarpeeksi proteiinia. Aloin kirjata syömiset kalorilaskuriohjelmaan, joka laski myös makrot. Todellakin sain proteiinia ihan riittävästi, ja sitä kertyi yllättän kivasti täysjyväleivästä, puurosta yms. myös, vaikka ei niitä proteiiniruokina pidetä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt -80. Joka aamu oli puuroa ja päiväruuaksi perunoita ja ruskeaa kastiketta tai katiskalla pyydystetty hauki paistettuna ja perunoita. 

Aikuisena meni parikymmentä vuotta ennen kuin pystyin syömään puuroa tai perunaa. Edelleen ajatus niistä ällöttää, mutta syön jos on tarjolla.

Eikö niiden perunoiden kanssa ollut mitään muuta kuin ruskeaa kastiketta? Lihapullia tai jotain? Pelkkä peruna ja ruskea kastike kuulostaa tosi ankealta.

Ruoka oli nimenomaan se peruna ja ruskea jauhokastike. Jälkiruuaksi sai ottaa pullan. Palanpainikkeeksi join mehua, ei kenellekään tullut mieleenkään että olisi juonut vettä.

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö. Hyvin silloin syötiin, ei ollut ehkä mitään kovin kummallisia erikoisuuksia, mutta ruoka olikin silloin polttoainetta eikä mikään elämän tarkoitus. Ainakin meillä oli paljon kalaa. Se oli joskus muinoin paljon halvempaa kuin liha. Tätä on ikävä.

Itse asuin sisämaassa, Huittisissa, eikä meillä ollut koskaan kalaa 1960-luvulla. Ainoa muistot kalasta lapsuudessa on, kun joku Tampereella asuva sukulainen toi tölkin silliä, Lokki-merkkistä muistaakseni, ja sitä sitten maistettiin ja päiviteltiin että onpa vinkeän pahaa, kuka tuommoista syö. Eli voi olla että kalan syöminen on tuohon aikaan ollut hyvin vahvasti siitä kiinni, onko asunut sisämaassa vai meren tai järven rantaseudulla. 

Vierailija kirjoitti:

Lihakeittoa. Kalakeittoa. Makaronilaatikkoa. Silakkapihvejä. Ahventa. Haukea.

Stroganofia. Kanakastiketta. Makkarakastiketta. jne jne...

Kana oli siihen aikaan sitkeää ja harvalla riitti haluja kypsyttää sitä arkena painekattilassa. Sitä ei todellakaan syöty mielellään ennen vanhaan Suomessa.

Lapset hotkaisivat ruuan, kun kaveri odotti pihalla. Syöminen oli lähinnä pakollinen kuvio, ei mikään kulinaarinen nautinto.

Vierailija kirjoitti:

Miten muka salaattia syötiin talvella  70-luvulla ? En usko että söitte,  sekoitatte vuosikymmenet. Ei silloin salaatinlehtiä eikä tomaattia eikä kurkkua talvisin kaupasta ostettu. Kasarin puolivälin jälkeen vasta ne talvella yleistyi. 

Se riippuu siitä, missäpäin Suomea asui. 

Vierailija kirjoitti:

Jäin jumiin tähän hedelmä hommaan, tykkäsittekö oikeasti lapsena hedelmistä, niin että se oli harvinaista herkkua, oliko ne muka niin kalliita ettei niitä 80 luvulla raskittu ostaa

Tykkäsin todellakin! Niitä ei saanut syödä mielin määrin. Minä ryöväsin säästöpossun ja ostin salaa hedelmiä ja söin niitä niin paljon, että maha oli kipeä ja sekaisin yhden illan ajan.

En tiedä. Nykyään ainakin se on lasten lempiruokaa. Tai perunat ja makkarakastike. Nam!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt -80. Joka aamu oli puuroa ja päiväruuaksi perunoita ja ruskeaa kastiketta tai katiskalla pyydystetty hauki paistettuna ja perunoita. 

Aikuisena meni parikymmentä vuotta ennen kuin pystyin syömään puuroa tai perunaa. Edelleen ajatus niistä ällöttää, mutta syön jos on tarjolla.

MUTTA kasvoit niillä aikuiseksi sitten . Kiitos Jeesus ruuasta amen. 

Kasvoin aikuiseksi. Ymmärrän nykyään, että vika on siinä että olen aistiyliherkkä. Kaikki muut eivät ala kakoa kun kastikkeessa tai puurossa on kökkäre, itsellä oli lapsena tosi herkkä oksennusrefleksi, mutta vaihtoehtoja ei annettu, oli pakko syödä sekä kotona että koulussa mitä lautaselle lätkäistiin. Lapsena ruokailut ahdisti, kun ruoka seilasi kurkussa edestakaisin ja pakko oli saada alas. 

Ruoka oli hyvää ja monipuolista. Roskaruokaa ei syöty, kalorit kului ulkona juoksennellessa.