Lue keskustelun säännöt.
Onko tämä mielestänne outo ja huolestuttava asia pitkässä parisuhteessa?
08.12.2025 |
Jos ollaan oltu yhdessä esimerkiksi 10 tai 20 vuotta, niin mitä pitäisi ajatella jos kumppanin menneisyydestä paljastuu joku asia, josta hän ei ole kertonut? Tietenkään kaikkia pikkuasioita ei kukaan voi kertoa eikä edes muistaa. Mutta pitkässä suhteessa ehtii kertomaan paljon omasta elämästään ja samoja juttuja kerrotaan joskus niinkin usein, että koko perhe on kuullut ne moneen kertaan ja kyllästynyt kuulemaan niistä. Joten ihmettelisittekö sitä, jos yhtäkkiä saisitte tietää (muualta kuin kumppanilta itseltään) vaikkapa jotain sellaista, että hän on joskus ollut vuoden jossain työpaikassa, josta ei ole koskaan kertonut? Tai jos kuulisitte hänen vanhasta opiskelukaveristaan, jonka kanssa hän on aikoinaan ollut paljon tekemisissä, mutta jota hän ei ole kertaakaan maininnut teille? Nämä ovat pelkkiä esimerkkejä, voitte keksiä itse lisää ja parempia jos haluatte. Oikeita ja vääriä vastauksia ei tässä ole, haluaisin vain tietää mitä muut ajattelevat tällaisesta.
Kommentit (76)
Riippuu asiasta. Kuulin neljän vuoden seurustelun jälkeen, että kumppanini oli aloittanut opintonsa muussa yliopistossa kuin mistä oli valmistunut. Ei ollut kertonut tästä vuodesta toisella paikkakunnalla koskaan minulle ja ehkä vähän mietin, oliko se hänestä jollain lailla epähienoa. Eipä siihen asiaan myöhemmin palattu, kun suhde päättyi hyvin äkisti muista syistä. Voi olla, että hänellä oli muitakin salaisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Kuka kaikkea ehtii kertomaan ja mistä tiedät, ettet ole vain unohtanut?
Eri asia jos olisi vaikka avioliitto tai lapsi josta ei ole kertonut, mutta noin muuten.
Kuka unohtaa opiskelukaverin, jonka kanssa on ollut paljon tekemisissä? Eri asia, jos olisi hädin tuskin edes tunnettu.
Ja kuka voi unohtaa työpaikan, jossa on ollut töissä VUODEN? Niin ettei muista siellä olleensakaan?
En käsitä, miksi noista asioista pitäisi tilittää kumppanille, jos eivät ole merkityksellisiä sillä hetkellä. Jostain nuoruuden vuoden työpätkästä tai jostain ooiskelukaverista. Kuulostaa tosi kontrolloivalta tyypiltä, jos vaatii tuollaiset selistettavaksi juurta myöten.
Ei ole ihmeellistä, jos ei tiedä vanhoista opiskelukavereista mitään tai jostain ikiaikaisesta työpaikasta. Mutta sellainen olisi hälyyttävää, jos paljastuisi että a) kumppanilla olisi lapsi josta ei ole kertonut mitään b) kumppani on ollut vankilassa c) kumppanilla on ollut päihdeongelma d) kumppani on menettänyt luottotietonsa e) kumppani on ollut väkivaltainen edellisissä tai jossain edellisessä suhteessa. Tässä omia esimerkkejä asioista joista toisen pitää tietää.
Ollaan oltu yhdessä kuusi vuotta, mutta en mä välttämättäni ole koko cv:täni käynyt läpi puolisolleni. Olen ollut monessa paikassa töissä lyhyissä määräaikaisuuksissa opiskeluaikoina ja sitä ennen, joten välttämättä ihan jokaista en ole maininnut, jos se ei ole jossain yhteydessä tullut esille.
En ole myöskään kaikkia elämäni kavereita maininnut tai ainakaan nimellä. Olen joskus kaveerannut jonkun tai joidenkin kanssa, mutta suhteet ovat sitten päättyneet. Enkä ole käynyt läpi jokaista treffi- ja tapailukaveria.
Olen silti avoin ja läheinen. Ihan jokaista yksityiskohtaa ei ole vain tullut sanottua.
Olen ollut mieheni kanssa yli kymmenen vuotta yhdessä, enkä tiedä missä kaikkialla hän on ollut töissä tai missä maissa hän on matkustellut. Enkä tiedä kaikkia hänen lapsuuden ja nuoruuden kavereitaan enkä tiedä keiden kanssa hän on seurustellut ennen kuin tapasimme
Pidän sitä ihan normaalina
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tapauksen, jossa nainen ei kertonut tapailumiehelle, että heillä on yhteinen lapsi. Eivät seurustelleet, mutta tapailivat yli 20 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Kuka kaikkea ehtii kertomaan ja mistä tiedät, ettet ole vain unohtanut?
Eri asia jos olisi vaikka avioliitto tai lapsi josta ei ole kertonut, mutta noin muuten.
Kuka unohtaa opiskelukaverin, jonka kanssa on ollut paljon tekemisissä? Eri asia, jos olisi hädin tuskin edes tunnettu.
Ja kuka voi unohtaa työpaikan, jossa on ollut töissä VUODEN? Niin ettei muista siellä olleensakaan?
En käsitä, miksi noista asioista pitäisi tilittää kumppanille, jos eivät ole merkityksellisiä sillä hetkellä. Jostain nuoruuden vuoden työpätkästä tai jostain ooiskelukaverista. Kuulostaa tosi kontrolloivalta tyypiltä, jos vaatii tuollaiset selistettavaksi juurta myöten.
Kysyttiin, kuka voi unohtaa työpaikan jossa on ollut vuoden töissä, ja vastaat siihen, ettet käsitä miksi siitä pitäisi tilittää kumppanille. Nuo ovat kaksi aivan eri asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mainitut esimerkit ainakin on sellasia joista huolestuisin. En itekkä oo tainnu koko työhistoriaani kertoo (ei oo ollu tarvetta) tai kaikista aikanaan läheisistä opiskelukavereita (joiden kanssa en oo enää juurikaan tekemisissä).
Joku rikostuomio ois sellanen minkä kuuleminen pitkän ajan jälkeen ois huolestuttavaa.
No se on vähän... Kumppanin kanssa vietetään niin paljon aikaa, että puheenaiheet loppuvat kesken jossain vaiheessa, vaikka kumpikin on kertonut menneisyydestään kaiken mitä mieleen tulee. Sitten on asioita, jotka jätetään tarkoituksella kertomatta jostain syystä. Jotkut muistot voivat olla liian kipeitä tai liian nolostuttavia kerrottaviksi. Tai vain liian tylsiä/merkityksettömiä. Tai ihminen voi epäillä/tietää, ettei toinen ymmärtäisi tai hyväksyisi asiaa tai ei olisi kiinnostunut siitä. Joskus syynä voi olla sekin, että ihminen on edelleen rakastunut esim. eksäänsä eikä halua paljastaa sitä kumppanilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No se on vähän... Kumppanin kanssa vietetään niin paljon aikaa, että puheenaiheet loppuvat kesken jossain vaiheessa, vaikka kumpikin on kertonut menneisyydestään kaiken mitä mieleen tulee. Sitten on asioita, jotka jätetään tarkoituksella kertomatta jostain syystä. Jotkut muistot voivat olla liian kipeitä tai liian nolostuttavia kerrottaviksi. Tai vain liian tylsiä/merkityksettömiä. Tai ihminen voi epäillä/tietää, ettei toinen ymmärtäisi tai hyväksyisi asiaa tai ei olisi kiinnostunut siitä. Joskus syynä voi olla sekin, että ihminen on edelleen rakastunut esim. eksäänsä eikä halua paljastaa sitä kumppanilleen.
Jos on edelleen rakastunut eksään niin se pitäisi kertoa heti eikä kymmenen vuoden jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se on vähän... Kumppanin kanssa vietetään niin paljon aikaa, että puheenaiheet loppuvat kesken jossain vaiheessa, vaikka kumpikin on kertonut menneisyydestään kaiken mitä mieleen tulee. Sitten on asioita, jotka jätetään tarkoituksella kertomatta jostain syystä. Jotkut muistot voivat olla liian kipeitä tai liian nolostuttavia kerrottaviksi. Tai vain liian tylsiä/merkityksettömiä. Tai ihminen voi epäillä/tietää, ettei toinen ymmärtäisi tai hyväksyisi asiaa tai ei olisi kiinnostunut siitä. Joskus syynä voi olla sekin, että ihminen on edelleen rakastunut esim. eksäänsä eikä halua paljastaa sitä kumppanilleen.
Jos on edelleen rakastunut eksään niin se pitäisi kertoa heti eikä kymmenen vuoden jälkeen.
Ja miten luulet että uuden kumppanin saaminen onnistuu, jos kertoo heti olevansa rakastunut eksään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ainakin oman kokemuksen mukaan suhteen alussa jo kerrotaan toisilleen koko elämäntarinansa ja halutaan, että toinen tietää kaiken.
No ei ole kyllä.kerrottu juurikaan aiempien opiskelupaikkojeni opiskelukavereista, muutamista naapurin lapsista ehkä. Saati sitten työkavereista ja kaikista työpaikoista. Paljon kyllä puhuttiin, mutta vain ihan tärkeimmät kaverit on mainittu, ja useimmat unohdettu.
Mainitsemasi asiat eivät ole yhtään huolestuttavia! Ei tuollaiset jutut tule välttämättä esiin. Ihan mitättömiä juttuja. Joku vankila-tuomio olisi hirveä pommi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimo ei tiedä kaikkia nykyisiäkään työkavereita, saati sitten menneitä. Enkä minä hänen. Ne kyllä tiedetään joiden kanssa hengaillaan enemmän vapaa ajalla
Jos joku nimeltä mainitsemattomista tulee jossain vastaan ja jutellaan tai moikataan, niin saatan kertoa vaimolle, että entinen tai nykyinen työkaveri se ja se. Ja kun vaimo kohtaa jonkun minulle tuttunsa, siirryn useinmiten sivumalle kaupassa tai muuallakin, jos keksin järkevää teekemistä. Saavatpahan rauhassa jutella. Ei niitä kaikkia puheita ja juoruja oo mun korville tarkoitettu.
Näin meillä. Tuttavissakin on toisenlaistia käytäntöjä. Puolison pitää tietää kaikki mistä puhutttiin. Näille tyypeille ei kerrota mitään luottamuksellista.
Vierailija kirjoitti:
Mainitsemasi asiat eivät ole yhtään huolestuttavia! Ei tuollaiset jutut tule välttämättä esiin. Ihan mitättömiä juttuja. Joku vankila-tuomio olisi hirveä pommi.
Mistä sitä voi edes tietää, että jokin asia on "ihan mitätön", jos ei tiedä mitään koko asiasta? Esimerkiksi jos kumppani ei ole kertonut mitään siitä, mitä hänelle tapahtui 10-12-vuotiaana, niin saattaa olla, että silloin onkin tapahtunut jotain aivan älyttömän tärkeää.
Ei ole outoa. Nuo esimerkkisi ovat asioita, joilla ei ole merkitystä nykypäivänä niin ne ovat hyvinkin vain saattaneet jäädä kertomatta.
Jos se työ ei ole ollut merkityksellinen vaan ns. pelkkä työ, niin miksi mainita? Ja jos se opiskelukaveri ei ole enää osa elämää, niin miksi mainita?