Lue keskustelun säännöt.
Onko tämä mielestänne outo ja huolestuttava asia pitkässä parisuhteessa?
08.12.2025 |
Jos ollaan oltu yhdessä esimerkiksi 10 tai 20 vuotta, niin mitä pitäisi ajatella jos kumppanin menneisyydestä paljastuu joku asia, josta hän ei ole kertonut? Tietenkään kaikkia pikkuasioita ei kukaan voi kertoa eikä edes muistaa. Mutta pitkässä suhteessa ehtii kertomaan paljon omasta elämästään ja samoja juttuja kerrotaan joskus niinkin usein, että koko perhe on kuullut ne moneen kertaan ja kyllästynyt kuulemaan niistä. Joten ihmettelisittekö sitä, jos yhtäkkiä saisitte tietää (muualta kuin kumppanilta itseltään) vaikkapa jotain sellaista, että hän on joskus ollut vuoden jossain työpaikassa, josta ei ole koskaan kertonut? Tai jos kuulisitte hänen vanhasta opiskelukaveristaan, jonka kanssa hän on aikoinaan ollut paljon tekemisissä, mutta jota hän ei ole kertaakaan maininnut teille? Nämä ovat pelkkiä esimerkkejä, voitte keksiä itse lisää ja parempia jos haluatte. Oikeita ja vääriä vastauksia ei tässä ole, haluaisin vain tietää mitä muut ajattelevat tällaisesta.
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mies ei taatusti muista kuulleensakaan, missä työpaikoissa minä olin 80-luvulla. En itsekään enää muista vanhojen opiskelukavereiden nimiä saati sitä, missä oppilaitoksessa me ollaan oltu samaan aikaan. Luulin aloituksen perusteella, että puoliso on unohtanut mainita, miten oli vankilassa vuoden taposta.
Tämä! Minäkin luulin, että kyse on jostain vankilatuomiosta tms. Mutta AP kertoikin ihan merkityksettömiä pikkujuttuja.
Aloituksen perusteella AP vaikuttaa todella ahdistavalta. Ei hän kysyisi, ellei kotona nyt olisi tuollainen tilanne, mitä AP kuvaa.
AP on sekaisin ja sairas epäilyksineen
Olen sinkku.
ap
Et ole ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja on sairaan mustasukkainen, ei muuten vatvoisi asiaa
Eihän aloituksessa lue, että aloittaja itse vatvoo jotain tuollaista.
Ei kyselisi tuollaista, jos ei vatvoisi. Ihan varmaa
Entä jos se onkin ap:n kumppani, joka vatvoo asiaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin kertonut kaikki vanhat panokaverit, en olisi päätynyt pitkään parisuhteeseen.
Kiviäkin kiinnostaa enemmän kuin minua ketä mun puoliso on pannut joskus vuonna -90.
Enemmän mua "vaivaisi" jos mies alkaisi länkyttämään jostain 90-luvun panostaan. :D
Mun mies puhuu niistä aika useinkin.
Miksi ?? Vertaileeko sinua nolaamismielessä ? Sairasta
Minusta on ollut noloa tavata mieheni nuoruuden kavereita. He ovat uskoneet, että mieheni on kertonut heistä kaiken, enkä ole kehdannut sanoa, ettei mies ole vaivautunut minulle, omalle vaimolleen kertomaan mitään siitä kaikesta, mitä he olettavat minun tietävän.
Tätäkin ketjua lukiessa huomaa, että parisuhteita on kaikenlaisia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lähtisi kaivelemaan asiaa. Sellaiset asiat pintaantuvat itsestään, joiden on tarkoitus. Jos 20 vuotta voi elää mainitsematta jotakin, niin tuskin se on kovin tärkeää tai merkityksellistä edes
Huolestuttavampaa olisi jos unohtaisi kertoa mitä nykyään puuhaa. Jättäisi kertomatta että kävi lounaalla jonkun kanssa tai on käynyt työhaastattelussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä onnellisempi parisuhde on, sitä todennäköisemmin melkein kaikesta voidaan ja halutaan puhua.
Olen ollut puolisoni kanssa yhdessä parikymppisestä, nyt olemme keski-iässä, ja todellakin yllättyisin jos kuulisin hänen olleen vuoden jossain työssä mistä en ole kuullut. Kuvittelen tietäväni jokaisen. Mutta jos kävisi ilmi että hän olisi lapsena hetken perhepäivähoidossa eikä pelkästään päiväkodissa, niin tuskin yllättyisin.
Jos olisimme tavanneet esim 45-vuotiaina, ja 15 vuoden päästä tulisi puheeksi, että ai niin silloin 19-vuotiaana toinen lähti Norjaan kalatehtaille kesäksi töihin, niin tuskin pitäisin asiaa kovin merkittävänä paljastuksena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoinen aihe. Voisin oikeastaan kysellä kumppaniltani hänen nuoruudestaan vähän tarkemmin. Ei siksi että se vaivaisi minua, olisi vain hauska kuulla joitain juttuja.
Kun tavattiin miehen kanssa nelikymppisinä, niin ei me mitään vanhoja seurustelukumppaneita alettu käydä läpi. Tai vanhoja työpaikkoja, puhumattakaan opiskelukavereista. Sen verran puhuttiin, että kummallakin oli yksi pidempi avoliitto takana. Ei taidettu mainita edes entisten avopuolisoiden sukunimiä eli en tunnistaisi, vaikka henkilö tulisi vastaan. Eihän tällaisilla asioilla ole mitään merkitystä aikuiselle, jokaisella on siinä vaiheessa jo niin paljon elettyä elämää takanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huolestuttavaa olisi, jos olisi jättänyt kertomatta esim suvussa esiintyvistä sairauksista, edelleen yhteyttä pitävistä kavereista, eri tahoista joita avustaa rahallisesti tai muuten, kaukomaiden kohteista, joissa joskus käynyt, vaarallisista tilanteista, joista selvinnyt, lapsuudessa koetusta väkivallasta, vararikosta, rikoksista, todetusta sairaudesta, joka hänellä piilevänä
Omassa parisuhteessani tuli joskus ongelmia siitä, että kumppani suri pitkään ja intensiivisesti vanhan tuttavan kuolemaa. En ollut koskaan ennen kuullutkaan koko tyypistä enkä tiennyt mikä hänessä oli niin erityistä, mutta kumppani ei pystynyt edes töihin kun oli niin surullinen. Tunsin itseni aika ulkopuoliseksi siinä tilanteessa ja pahinta oli, kun en yhtään tiennyt miten kauan sitä jatkuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh, no en kyllä yhtään pitäisi outona. Ennemminkin pidän ap:n kysymystä todella outona. Ei kai kukaan kerro kaikkea kumppanilleen ja miksi ihmeessä pitäisikään, ellei se ol olennainen asia ( aiempi lapsi tai avioliitto tai vankilareissu tms)
Vierailija kirjoitti:
Ei ole outoa. Ja itse ainakin unohdan mulle tuntemattomien ihmisten nimet saman tien. Mutta jos tällaisista tulee ap:lle outo olo, niin sitten tulee. Se kertoo vaan jotain susta itsestä.
Miksi puhut ap:stä? Kysymys oli ihan yleisluontoinen. Sillä ei ole väliä, tuleeko ap:lle itselleen tuollaisesta outo olo vai onko hän kuullut että jollekin toiselle tulee.
Vierailija kirjoitti:
En. Kuka kaikkea ehtii kertomaan ja mistä tiedät, ettet ole vain unohtanut?
Eri asia jos olisi vaikka avioliitto tai lapsi josta ei ole kertonut, mutta noin muuten.
Kuka unohtaa opiskelukaverin, jonka kanssa on ollut paljon tekemisissä? Eri asia, jos olisi hädin tuskin edes tunnettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Kuka kaikkea ehtii kertomaan ja mistä tiedät, ettet ole vain unohtanut?
Eri asia jos olisi vaikka avioliitto tai lapsi josta ei ole kertonut, mutta noin muuten.
Kuka unohtaa opiskelukaverin, jonka kanssa on ollut paljon tekemisissä? Eri asia, jos olisi hädin tuskin edes tunnettu.
Ja kuka voi unohtaa työpaikan, jossa on ollut töissä VUODEN? Niin ettei muista siellä olleensakaan?
Ei musta ole yhtään outoa tuollaiset. En minäkään taatusti ole kertonut kaikista lapsuuden ystävistäni tai vanhoista työpaikoista tai aikaisemmista kumppaneista. Mitä merkitystä niillä enää on?
Vierailija kirjoitti:
No ainakin oman kokemuksen mukaan suhteen alussa jo kerrotaan toisilleen koko elämäntarinansa ja halutaan, että toinen tietää kaiken.
Kesätyöpaikat? Opiskelukaverit? Joita ei edes tapaa.
Mitähän ap on siitä mieltä, että puolison kanssa ei erikseen kerrottu töissä (sama työpaikka, eri tiimi), että ollaan naimisissa. Moni sen tiesi, koska tunnettiin jo opiskeluajoilta.
Jos miehellä olisi ollut yleensä tapana muistella menneitä yksityiskohtaisesti, niin ehkä miettisin miksi on jonkun tietyn asian jättänyt kertomatta. Silti voi olla, että se ei vain sattumalta ole tullut puheeksi.