Millaisilla keinoilla voisi testata miehen empatiakykyä tutustumisvaiheessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomatkaa toki, että on yksi asia pystyä ymmärtämään miltä toisesta tuntuu (empatia) ja kokonaan toinen asia välittää siitä (myötätunto). Joku voi esimerkiksi olla hyvin lämmin ja hyväntahtoinen ihminen, mutta samalla niin tyhmä ettei tajua miten koet jonkin asian, vaikka kuinka yrittäisit selittää sitä.

Lopputuloksen kannalta tuolla ei ole merkitystä. Ei kukaan normaali ihminen halua noin tyhmää kumppania.

Silloinhan sillä juuri on merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Mä voin antaa vinkin MIEHENÄ teille naisille.

Kysykää siltä mieheltä/naiselta kenen kanssa ikinä alattekin jotain tää kysymys: Mitä sä opit sun edellisestä suhteesta? Ja katsokaa miten se vastaa. Vinkki: Se ei ala latelemaan vikoja entisestä kumppanistaan vaan osaa kertoa missä meni ite vikaan, siis itsessään, se osaa hypätä sen edellisen kumppanin kenkiin ja katsoa itseään sieltä. Siitä tiedätte että sillä on sydäntä.

Todennäköisesti vain katsoo ihmetellen ja vastaa: "En mä tiedä. Miksi sä tollasia kyselet?"

Ekoilla treffeillä ulkoiltiin ja osuttiin pieneen metsikköön. Astuin kaatuneelle puunrungolle, joka olikin liukas, jalat lähti alta ja kaaduin siitä ihan suoraan mahalleni rungon päälle. Mies ei reagoinut mitenkään, ei auttanut, ei kysynyt sattuiko tms. Ihan vaan kertakaikkiaan seistä möllötti tumput suorana. En ollut lasteni isää etsimässä, mutta ei todellakaan nähty uudestaan.

Että ainakin noin voi testata. :D

Vierailija kirjoitti:

Vain pidempi aika tuo todellisen luonteen esiin. Joudut tutustumaan kuukausia, ellet jopa vuosia, ennen kuin kaikki on nähty.

Ja miten tämä vastaus auttaa AP:ta ongelmassaan?

Empatia ei vielä ole tae mistään. Eräs tuttu mies tykkää kyllä eläimistä ja esimerkiksi pelastaa ötökätkin. No, mun kissa ei oikein pidä hänestä, vaikka hän aina yrittää kissalle olla kiva. Ehkä kissa vaistoaa jotain. Ja tämä mies osaa olla kyllä kiva ja vaikuttaa että usein ajattelee muitakin jne. Kuitenkaan ei siedä yhtään kritiikkiä ja ei näe omia virheitään. Suuttuu herkästi jos yhtään kuvittelee edes että joku on häntä vastaan. Kiukuttelee just joillekin tarjoilijoille ym. Ja yleensä se kohdistuu naisiin. Hän tuskin on narsisti, lähinnä vain todella huono itsetunto, vaikka on komea jne. Ja toki kuvittelee että kaikki naiset haluaa hänet. 

Eli seuraisin myös miten käyttäytyy vaikka ravintolassa. Ja miten puhuu naisista noin yleensä. Hyvin monella miehellä on tapana puhua jotenkin vähätellen. Kestääkö jos oletkin jossain asiassa "parempi" etenkin jos on kyse jostain ns miesten jutusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se empatiakyky tulee esille ihan vaikka vaan puheesta ja kielestä mitä mies käyttää. Miten hän puhuu lapsista yllättävässä tilanteessa; onko lapset hänen puheessa räkänokkaisia pentuja vai ihan vaan lapsia ilman negatiivista sanastoa. Entäpä vanhukset/vammaiset, entä lemmikit. Kyllä se jo puheesta paistaa vastaa millaisten lasien läpi henkilö maailmaa katsoo. Ja siis äkkitilanteessa ne opitut maneerit tippuvat pois käytöstä. Esim jos lapsi pyrähtää suojatiellä auton eteen niin onko hän lapsi/tenava/pikkunen vai räkänokka/pentu jne. Kuuntele tarkasti, kyllä se sulle paljastuu. 

Mies voi olla tosi eläin- la lapsirakas mutta ei millään osaa asettua heidän asemaan. Ne on miehelle kuin söpöjä pehmoleluja, joita pitää hellästi paijata, mutta ei ajattelevia ja tuntevia yksilöitä. Ei se ole empatiaa. 

Jostain luin, että pershäiriöiset saattaa tykätä lemmikeistä, erityisesti koirista sen takia, että ne haluaa aina miellyttää omistajaansa, on pyyteettömästi uskollisia ja vähään tyytyväisiä.

Vierailija kirjoitti:

Ekoilla treffeillä ulkoiltiin ja osuttiin pieneen metsikköön. Astuin kaatuneelle puunrungolle, joka olikin liukas, jalat lähti alta ja kaaduin siitä ihan suoraan mahalleni rungon päälle. Mies ei reagoinut mitenkään, ei auttanut, ei kysynyt sattuiko tms. Ihan vaan kertakaikkiaan seistä möllötti tumput suorana. En ollut lasteni isää etsimässä, mutta ei todellakaan nähty uudestaan.

Että ainakin noin voi testata. :D

Ei muutakun kaatuilemaan siis ap :D

Se kuinka suhtautuu läheisiinsä, millaisia ystäviä on ja kuinka suhtautuu heihin. Se on sitä kohtelua jota sinä ja lapset tulette saamaan. Jos auttaa ja on ystävällinen ihmisille niin hyvä. Jos vaan puhuu lämpimikseen, eikä ole tekoja, niin ei ole oikeaa empatiaa. Ja tämän kaikenhan näkee vasta pitkän ajan kanssa 1-3 vuoden aikana, kun ensihuuma karisee pois.

Vierailija kirjoitti:

Se kuinka suhtautuu läheisiinsä, millaisia ystäviä on ja kuinka suhtautuu heihin. Se on sitä kohtelua jota sinä ja lapset tulette saamaan. Jos auttaa ja on ystävällinen ihmisille niin hyvä. Jos vaan puhuu lämpimikseen, eikä ole tekoja, niin ei ole oikeaa empatiaa. Ja tämän kaikenhan näkee vasta pitkän ajan kanssa 1-3 vuoden aikana, kun ensihuuma karisee pois.

Voi myös olla hyvin empaattinen ihminen, jolla ei ole energiaa tehdä paljoa. Ei ole siis noin yksinkertaista. Tosin vähäenerginen mies ei varmastikaan ole isäksi sopiva.

Vaikean tehtävän äärellä olet, ei käy kateeksi.  Mulle on aina ollut tärkeä asia, että kumppani tykkää eläimistä.  Ei tarkoita, että pitäisi olla eläin/eläimiä itsellä.  Mikäli joku sanoo, ettei voi sietää mm. kissaa, koiraa, niin hälytyskellot alkaa soimaan.  Vaikea ymmärtää, että joku ei voi sietää/vihaa viattomia luonto-olentoja.  Olettaisi tuntevan esim. vaikka sääliä, että eläimiä pidetään "vankina" häkeissä, se olisi ihan eri asia, mikäli silloin tuntee eläintä kohtaan pahaa oloa/sääliäkin.             

En voi edes kuvitella, että uskaltaisin nukkua samassa asunnossa SDP:n (puolueen joht. henk.koht. tahdosta) puoluesihteeinä nyt olevan (näkk........ .kissantappajarääkkääjän kaltaisen hlön kanssa.  Ihminen voi päättää, ettei sama toistu, mutta se ei poista sitä pohjimmaista taipumusta raakuuteen, siellä se lymyää ja voi puhjeta "kukkaan" ihan missä tahansa myöhemmässäkin elämäntilanteessa.