Sektiosta toipuminen

taitaa olla ihan normaalia, itsellä ainakin meni useita kuukausia ellei lähes vuosi ennenkuin tunto alkoi palata, pieni alue jäänee kokonaan tunnottomaksi.



Muuten toipumisesi kuulostaa aika samalta kuin omani, itse tosin koin sen ihan normaaliksi ja suorastaan hyvin sujuneeksi toipumiseksi. Kipuja en kyllä kauheasti kokenut, otin lääkkeitä sen minkä tarvitsi. Ekoina päivinä pahinta oli reilusti tippunut hemoglobiini joka vaikeutti pystyssä olemista. Pahinta koko reissussa oli se ettei kohtu lähtenyt tyhjentymään vaan sieltä jouduttiin ronkkimaan kalvonriekaleita,ja sen itse koin pahempana kuin itse sektio.



Marraskuussa edessä uudestaan, toivottavasti menee yhtä hyvin kuin viimeksi.

Mä olin kaksi viikkoa sektion jälkeen tosi kipeä, en päässyt oikein ylös sohvalta tai sängystä yms. Kuukauden päästä alkoi olla normaali vointi vasta. Ja vatsassa edelleen tunnoton osa arven yläpuolella 2 vuotta sektiosta.

Tulehdus alkoi tosiaan siis jo synnytyksen aikana, eli ei johtunut sektiosta. Lapsivesi oli vihreää ja sitä epäiltiin tulehduksen syyksi. myös vauvalla oli tulehdus, oli niellyt sitä lapsivettä ja oli teholla 3 päivää sen tulehduksen vuoksi.

Sai morfiinia suoneen ja monta eri antibioottia, ennen kuin alkoi purra. Myös rintaontelossa oli ilmaa ( tuli sektion jälkeen )ym. teholla kanssa viikon. Mulla oli kuumetta ja senkka 350...hb 70, oli kivvaa juu ;)

joka tehtiin aamulla. olin ylhäällä jo iltapäivällä. sitten tuli seuraavana päivänä komplikaatio ja kuume nousi ja luulin kuolevani. jouduin olemaan nkl:lla 6 pvää synnytyksen jälkeen. muuten olisin varmaan päässyt kotiin jo 3 pvän jälkeen.

se oli yhtä tuskaa.

Kaiken kaikkiaan 2kk kesti toipuminen.



Ei enää ikinä sektiota minulle. Alatiesynnytysten jälkeen on ollut paljon helpompaa.

5 päivää sairaalassa. Kipulääkitys oli niin hyvä että en tuntenut mitään kipuja koko aikana. Leikkauksen jälkeisenä päivänä hieman hankalaa nousta ylös sängystä. Muutenkin erittäin myönteinen kokemus ja ihanat, ammattitaitoiset, lääkärit.

Erittäin samantyyppinen kokemus mulla. Leikkaus tehtiin aikaisin aamulla, mutta silti eka yö oli yhtä helvettiä. Menetin yli 2 litraa verta leikkauksessa, mutta jostain syystä tehtiin päätös, että lisäverta ei anneta. Tästä johtuen multa meinas lähteä taju (ja kerran lähtikin), joka kerta kun yritin edes istumaan. En siis päässyt sängystä ylös kuin vasta leikkauspäivän jälkeisenä iltana, kun katetri oli pakko ottaa pois.



Laitoksella oli kiire tuolloin, josta johtuen ilmeisesti ei huomattu, että pötköttelin liian kauan. Toisen päivän iltana osastonhoitaja tuli sanomaan, että mut olis kyllä pitänyt pakottaa väkisin aikaisemmin ylös ja nyt on kertakaikkiaan lähdettävä kävelemään. No, kieltämättä toipuminen lähti pikkuhiljaa käyntiin tuon toisen päivän jälkeen. Kyseessä oli kaksoset, mutta käsittääkseni tämä ei vaikuta mitenkään itse sektioon (?). 6 päivää oltiin yhteensä sairaalassa, vauvat ois päässy aikaisemminkin, mutta mun kunnon takia eivät kotiuttaneet.

Alkuraskauden aikana jouduin sairaalaan kovan yhtäkkisen vatsakivun vuoksi. Luulin lapsen syntyvän ja itku pääsi, sillä ekalla kolmanneksella ei olisi ollut mitään mahdollisuutta...umppari leikattiin, josta jäi ruma leveähkö arpi. Sattui sitten niin, että tämä kolmas lapsemme ei suostunut tulemaan alakautta vaan jouduin kiireelliseen sektioon. Viilto tehtiin bikinirajan alapuolelle ja todella ohut siisti viiva vain. Kummatkin arvet ovat hiukan tunnottomia. Toivuin molemmista leikkauksista nopeasti, olin pystyssä jo samana päivänä. Sektion jälkeen hoidin vauvaa normaalisti ja kotiin pääsimme 2,5 päivässä. Hoitajat ihmettelivät nopeaa toipumista molemmilla kerroilla. Totesin, etten vain viihdy sairaalassa =) Mutta on tosiaan yksilöllistä tuo toipuminen, ystävät eivät ole olleet yhtä onnekkaita.

Kaksi sektiota takana enkä muista että olisi mitään ongelmia ollut, mm. kauppakassit kannoin muutaman päivän kuluttua sektiosta. Sairaalassa olin molempien jälkeen vain 2 yötä.

ja vieläkin täytyy varoa aivastaessa, sillä arpikohtaan viiltää tosi kovaa, jonnekin sisälle.



Nahka on tunnoton toiselta puoleleta.

Mulla sektiosta 4vko ja lääkäri sanoi että kohtu normaalia isompi. Onko muilla ollut? Ei aikaisempaa kokemusta sektiosta. 2 Alatiesynnytystä takana enkä muista että olisin tälläseen törmännyt aikasemmin.

Mulla oli kyllä aika kauan tunnoton alue haavan/arven ympärillä, mutta nyt kun kokeilin niin täysin normaali tunto sillä alueella on. Sektiosta 3v aikaa. Eli vuosien saatossa se palautunee. Mulla suunniteltu sektio eli poikittain alavatsassa ja ei-komplisoitunut leikkaus/haava.

Oma synnytykseni päätyi sektioon tarjontavirheen vuoksi, kohdunsuu aukesi vain 4 cm.

Kotiuduin kolmantena päivänä ja olin todella kipeä. Sektio oli minulle suuri pettymys ja en henkisesti ole toipunut siitä vieläkään kunnolla, vaikka aikaa on kulunut jo 15kk:tta.

Toivon mukaan, en enää koskaan joudu vastaavaa kokemaa.

suunniteltua sektiota tehty ahtaan lantion takia, viimeisin viikko sitten. Juuri kävi th poistamassa hakaset :).



Olen toipunut molemmilla kerroilla hyvin, ekana iltana kävellyt vessasta takaisin huoneeseen ja yöllä käynyt kävellen vessassa. Seuraavana päivänä jo aika paljon liikkeellä. Ekalla kerralla jälkisupistuksia oli enemmän ja kohtuun oli jäänyt kalvonkappaleita joiden vuoksi jälkivuoto ei päässyt tulemaan - tämä teki kohdun kohdalle inhottavan säryn kunnes kohtua tyhjennettiin. Toka kerralla kaikki meni niin hyvin kuin voi. Sairaalassa olin molemmilla kerroilla 5pv, oman voinnin puolesta olisin päässyt aiemmin mutta vauvoista johtuvista syistä oltiin ne 5pv.



Olin itse ekalla kerralla varautunut vaikeampaan toipumiseen, ja olisin kyllä mennentullen valmis käymään saman läpi uuden vauvan takia :).

Minulle leikattiin ja se oli tosi kouhea kipu oli noin viikoja.8kuukautta jälkeen tulee toinen raskaus onko kenellä kokemusta mikä riskia voi olla,en viellä yhteyttä neuvolla .

Itselle tehty kaksi sektiota ja toipuminen sujui hyvin. Pääsin pois 2 vrk:n kuluttua ja mm. kävin heti kaupassa jne. En edes tajunnut että olisin ollut toipilas 

Olen juuri kotoutunut pari päivää sitten toisesta perätilasektiosta kotiin reilu 2 vrk sairaalassa olon jälkeen.

Ensimmäisellä kerralla kotiuduin 3 yön jälkeen ja olin selkesäti kipeämpi (epäilemättä osaksi myös henkiesesti, sillä sektiokipu ja nippailut, tavat liikkua ja toimia olivat kaikki uutta). Itkin mahdollisia hematoomia joita googlettelin netistä ja luin miten pitkiä toipumisia kelläkin oli ollut. Toivuin kuitenkin muutamassa viikossa hyvään kuntoon :) Alavatsalla on haavan yläpuolella tunnoton alue, jonka olen oppinut ajan saatossa hyväksymään.

Toisesta sektiosta on nyt kulunut 4 päivää, joista kaksi aamua olen saanut herätä kotoota. Pelkäsin toista sektiosta ja toipumista kovasti mutta silti olin luottavainen. Leikkaus sujui hyvin vanhasta sektio haavasta ja haava alue on tähän saakka ollut siisti (toivottavasti jatkuu näin). Leikkaus toteutui aamulla ja iltapäivästä jalottelin ja illalla pyysin jo katetin poistoa yötävasten. Seuraavana päivänä jatkoin aktiivisesti jaloittelua ja illalla kyselin jo kotiutumiselupaa seuraavalle päivälle. Kahden yön jäleen kotouduimme ja kotona on sujunut hyvin. Kivut ovat hyvin hallinnassa burana-panadol combolla, liikkuminen on hidasta mutta sujuu. Toipumisen osalta olen päivän - pari edellä edellisestä sektiosta... Ainakin henkisesti :) Toivotaan että kaikki sujuu hyvin loppuun saakka, koska takapakki ja tulehdusriskit ovat aina mahdollisia!

Suosittelen omalta kokemukselta vaan tervettä varovaisuutta, aktiivisuutta liikkelle lähdön osalta ja säännöllistä pientä liikkumista (kävelyä), hyvää hygieniaa ja lääkerytmin noudattamista. Maltti on valttia! 💪

Kaksi sektiota. Molemmista olin kolme päivää sairaalassa. Nopeasti toipuu kun ottaa jalat alle ja lähtee liikkeelle.

Vierailija kirjoitti:

Oma synnytykseni päätyi sektioon tarjontavirheen vuoksi, kohdunsuu aukesi vain 4 cm.

Kotiuduin kolmantena päivänä ja olin todella kipeä. Sektio oli minulle suuri pettymys ja en henkisesti ole toipunut siitä vieläkään kunnolla, vaikka aikaa on kulunut jo 15kk:tta.

Toivon mukaan, en enää koskaan joudu vastaavaa kokemaa.

Itselle kävi samoin, siinä vaiheessa kun 4cm auki, synnytys pysähtyi eikä auennut enempää. Itkin kun jouduin sektioon, mutta kun kätilö sanoi, että synnytyksen pysähtyminen oli 40-luvulla yleinen äidin ja vauvan kuolinsyy, lakkasin märehtimästä omia toiveitani. Kiitos Jumalalle, että minä ja vauva selvittiin hengissä, ja elämme nykypäivää. Arpi oli pitkään kipeä, mutta olemme elossa!

Muissakin operaatioissa leikkausarpi voi jäädä tunnottomaksi. Itseltäni leikattiin lapsena luomi yli 30 vuotta sitten ja tuon arven kohta jäi tunnottomaksi ja arpi rumaksi ja ihan värittömäksi, ei siis palautunut ihoni väriin, eikä tuohon kohtaan edes karvat kasva. Homma meni myös pieleen kun iski komplikaatio ja tikit mätänivät. Tikit piti poistaa liian aikaisin ja jouduin antibioottikuurille. Arpi ei kai koskaan parantunut täysin. Hyvä uutinen toki oli, että kyseessä ei ollut melanooma, mitä en toki ala-asteikäisenä lapsena osannut pelätä. Nykyään nuo luomien leikkaamiseen käytetyt menetelmät ovat toivottavasti kehittyneet tuosta.

Lisäksi kohta käsivarresta, johon pistettiin polion tai jäykkäkouristuksen tehoste noin 25 vuotta sitten jäi kipeäksi, ihan kuin siinä olisi sisäinen mustelma ja se oireilee aina välillä. Sikainfluenssa, korona tai mitään muitakaan rokotteita en ole tuon jälkeen ottanut, enkä luomia ole uskaltanut poistattaa.