Lue keskustelun säännöt.
Voi itku, naapuri väitti epäsuorasti lasteni vievän hänen lapsiltaan hoitopaikan.
20.04.2007 |
Minä olen siis " kotiäiti" , lapset 5v, 2,5v ja tasan 1v. Viime aikoina äitini on kuollut, mieheni on sairastunut vakavasti, olen saanut keskenmenon rv 16 ja mm. miehen sairastumisen vuoksi rahatilanne asuntolainoineen on aika huono, mikä myös lisää stressiä. Lopulta tuli päivä, jolloin itkin vaan, ja seuraava, ja sitäkin seuraava. Nyt on diagnoosina masennus, käyn terapiassa, syön lääkkeitä, ja yritän jaksaa. Mulle SUOSITELTIIN, että laittaisin isommat lapset hoitoon, ainakin toistaiseksi, kun ei minusta itsestäni edellisinä viikkoina juuri ollut hoitajaksi yhdellekään. Kaksi vanhinta on nyt siis lyhyttä päivää lähipäiväkodissa (meillä ei ole autoa, eikä minusta tai miehestä ole kuskaan lapsia kauas päiväkotiin). Pienintä en millään vielä raaskinut viedä hoitoon, ja itkua tuhersin keskimmäisenkin kohdalla.
Pihalla näin naapuria, joka avautui minulle, kuinka hän ei vieläkään pääse töihin, vaikka asuntolaina painaa pahasti niskassa. Lapsille ei kuulemma järjesty paikkaa kuin lähes 7 km päästä, ja ihmetteli sitten, miksi minun lapset pääsi lähipäiväkotiin, vaikka minä oon pienimmän kanssa kotona.
Siis mä en ymmärrä!!! Vaikka kuin vituttais, niin eikö ihmisillä oo mitään tapoja!!! Mä en edes kehtais noin sanoa naapurille (tai kellekään), vaikka kuin harmittais ettei omat lapset saa hoitopaikkaa läheltä. Heillä sitäpaitsi on auto, joten eihän siihen 7 km ajamiseen nyt niin älyttömästi mene aikaa tai tule kustannuksia!! Vitsit että mulla on paha mieli ja sapettaa! Pitäkööt nyt sitten mun lapsia virikelapsina ja haukkukoot, en silti halunnut alkaa naapurille tilittää masennuksesta ja muista huolistani.
Kommentit (41)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka tapauksessa olet hoitopaikat lapsillesi ansainnut, ja ne ovat hyväksi koko perheellenne. Sekä sinulle, jotta voit parantua ja myös lapsillesi hoidossaolo on varmasti hyväksi. Ja varsinkin kun sanoit, että hyvin viihtyvät.
Luin uudesta Eeva-lehdestä Virpi Hämeenanttilan haastattelua. Hän oli joutunut elämään koko lapsuutensa masentuneiden vanhempiensa kanssa. Oli karmeaa luettavaa. Itsellänikin on taipumusta masennukseen, ja yritän luvata itselleni, että jo lastenikin takia yritän pitää itseni kuivilla ja tarvittaessa hakea apua!
Paranemista sinulle ap!!!! Ja yritä tosiaan muistaa suhteellistaa oma syyllisyytesi. Masentuneena helposti ylitulkitsee toisten puheita ja kasaa syyllisyyttä niskaansa. Mutta syyllisyytesi on tarpeetonta. Voimia. Ja parempia edessä olevia aikoja!