Lue keskustelun säännöt.
Kauhujen työpaikat: Mitkä on hirveimpiä työpaikkoja, joissa olette joko olleet töissä, tai haastattelussa ja miksi?
01.12.2025 |
Aloitan:
1. Holiday Club. Nuorena ja naivina eksyin sinne töihin. Oli ihan kauhea selkäänpuukottamisen, juoruilun ja vedätyksen meno ainakin siinä toimipaikassa, jossa olin. Ihan kauhea paikka olla töissä ja koko lomaosakkeet bisneksenä on kyseenalaisia noin muutenkin. Itse en nykyisellään ottaisi lomaosaketta vastaan, vaikka ilmaiseksi saisin.
2. Olin haastattelussa yhdessä paikassa, josta en ole edes ihan varma, mitä se oikein oli. Nollasopimuksella jotain näpertämistä ja työhaastattelija läksytti minua, että minun pitää valita "haluanko olla töissä, vai haluanko elämän (eli sosiaalisen elämän ja harrastuksia)". Hänestä olisi pitänyt uhrata ihan kaikki sille työlle ja olisi siis pitänyt olla kaikki illat käytettävissä ja päivystää niitä työvuoroja. Työ itsessään oli jotain tyyliin pussien liimaamista kiinni. Se oli niin pähkähullu juttu kaikkinensa.
Mitä kauheita työpaikkoja, tai haastatteluja teillä muilla on ollut? Näistä ei puhuta riittävästi.
Kommentit (96)
Hei, saisinko sinuun jotenkin yhteyden tämän palautteen takia, haluaisin tietää enemmän, kun olen itse nyt joutunut heidän takiaan 'kärsimään', muuttamaan suunnitelmiani tai mitä se nyt on, kiitos! MA
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Accenture. Minulla ei ollut yhtään mitään tekemistä. Pitää verkostoitua yms. ja olen hyvä verkostoitumaan. projektini olivat sellaisia ettei niiden pitäisikään olla töitä. Tuli paha mieli laskuttaa asiakasta.
Istuin vain aloillani, en oikeasti tehnyt siellä yhtään mitään.
Vaihdoin sieltä pois aika nopeasti parempipalkkaisiin ja vaativampiin hommiin. Muistan kun kaikki ML-mallinnukset oli silloin kova sana ja hirveä rekry päällä, ja sanoessani osaavani ne asiat, ei ketään kiinnostanutkaan.
Todella kummallinen paikka.
Tampereen Stockmann. Järkyttävää työpaikkakiusaamista, ilkeät asiakkaat ja idioottipäälliköt jotka uskoivat vain ruskeakielisten puheita.
Pikkukaupungin kotihoito. Naivat toistensa ukkoja ja exiä, päihde-ja mielenterveysongelmaisia hoitajia. Lopetin ja muutin takaisin Tampereelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siivousalalla kaikki työpaikat. Aikaa ei anneta tarpeeksi, alueet järkyttävän isoja, asiakkaat eivät tervehdi tai väistä. Ei saa mennä samaan aikaan samaan tilaan joidenkin asiakkaiden kanssa. Silti vaaditaan täysin virheetöntä työnjälkeä. Kaikesta valitetaan koko ajan.
Eräässä toimistotyössä oli pomo, jolla nousi ns. kusi hattuun kun hänet nimettiin virallisesti tiimipäälliköksi, roolin jota hän oli epävirallisesti jo aiemmin ominut. Kun häneltä pyydettiin esimerkiksi jotain tilanneraporttia niin laittoi meidät tiiminjäsenet sen kasaamaan muun työn lisäksi ja palaverissa esitti sen isokenkäisille täysin omana työnään. Jossain vaiheessa yritin nostaa tämän tiimipäällikön toimintaa esiin hänen ja minun viralliselle esimiehelle, tämä lipevä psykopaatti esimies käänsi asian keskustelussa suoraan minun syykseni. Tiimipäällikkö ja esimies kun olivat olleet vuosia kavereita niin eikai tiimipäällikössä voinut mitään vikaa olla. Tein omat johtopäätökseni ja irtisanouduin kun tuli sopivasti rekrytarjous toisesta firmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nordean rekrytointi oli mielenkiintoinen kokemus. Työpaikka olisi ollut _puhelinaspaan_ määräaikainen pesti. Olen varmaan tälle palstalle johonkin toiseenkin ketjuun joskus tämän kirjoittanut...
Ensiksi soitettiin, että olenko kiinnostunut ja pidettiin samassa puhelussa vielä n. 20min alkuhaastattelu. Sovittiin varsinainen haastattelu johon vaatimuksena ilmoitettiin että pitää olla vähintään kolme suosittelijaa nimine, nimikkeineen ja yhteystietoineen. (jälkeenpäin kysyin näiltä suosittelijoilta, kuulemma mitään yhteydenottoa heille ei ollut tullut)
Sen jälkeen menin varsinaiseen haastatteluun jossa kaksi HR-kanaa ja se varsinainen esimies haastattelivat puolitoista tuntia, kävivät CV:ni ihan riviriviltä läpi ja kertailivat ties mitä juttuja mihin pitäisi sitoutua tässä organisaatiossa. (tämä työyhteisö on PERHE ja prioriteetti yksi elämässä. joo niin just). Leikittiin aspa tilannetta, miten
Nordea ei oman kokemukseni mukaan ole suinkaan ainoa yritys, joka tekee näin. Käytetään ihmisten aikaa valtavan paljon näissä rekrytoinnin temppuradoissa, voi olla useaa haastattelukierrosta, ryhmähaastattelua, yksilöhaastattelua, testejä, lomakkeita, usean haastattelijan haastatteluja jne.
Tämän ruljanssin lopuksi ei vaivauduta edes ilmoittamaan ihmisille sen valinnan tuloksesta, vaikka se on nykypäivänä teknologian ansiosta äärimmäisen helppoa massapostittaa useille se sama "Valitettavasti valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun" vastaus. Edes sitä ei viitsitä tehdä. Roikotetaan hakijoita epätietoisuudessa viikkokaupalla ja kun itse soittaa perään kysyäkseen, kerrotaan, että paikka täytettiinkin jo aikapäiviä sitten, tai valittiin joku firman sisältä.
Itse laitan boikottiin jokaisen yrityksen, joka tätä tekee. Miten kohtelee asiakkaitaan, kun käytös työnhakijoita kohtaan on noin röyhkeän piittaamatonta? Normaalit käytöstavat ja huomaavaisuus muita kohtaan ei voi olla liikaa vaadittu.
Eivät vaan jaksa ilmoittaa. Helpompi on olla vastaamatta kun saada 200 eri hakijalta kysymys miksi ei valittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joensuun Kiitoautot kasarilla. Rahtihommaa, nuorena nöösinä menin. Se oli jumalauta kovaa hommaa, liian kovaa minulle. Iso hämärä kylmä rahtihalli viideltä aamulla, jossa lavat sikin sokin. Paperisia kuormakirjoja paksu nippu. Hallissa niin hämärää, että kuormakirjat luettava taskulampulla. Siitä alat etsiä oikeita lavoja satojen seasta, ei mitään kordinaatteja. Pakita kymppipyörä portille. Kymppipyörä lastataan pääosin käsin kattoon asti täyteen lavoja toistensa päälle. 300km maakuntakierros. Jäisiä takapihoja ja liukkaita ramppeja ulkona lumessa. Kotona seitsemältä illalla. 14 tunnin päivä joka päivä kotimatkoineen. Oli 20-vuotiaalle kokemus. Olin suu auki, että miten te oikeasti jaksatte tätä vuodesta toiseen. Minä jaksoin kolme kuukautta.
Korkeakoulutettujen ammattiliitto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs kaapelitehdas Kempeleessä. Niin sairas työyhteisö kuin olla voi. Työnjohtaja totesi työsopparia allekirjoittaessa kuinka minua ei olisi pitänyt ottaa töihin, eos miksi. Siitä se hullunmylly alkoi. Perusteetonta syyttelyä ja aiheetta, aivan mitättömistä pikkuseikoista. Kyttäämistä ja kyräilyä, selän takana haukkumista, aiheetta. Erittäin naisvaltainen työpaikka, joista suurimmalla osalla oli urakkapalkka ja toisilla tuntipalkka. Palkkausmuoto oli jo aito epäyhtälö, josta ei hyvä seuraa. Oli siellä onneksi muutama normaalikin, mutta he eivät voineet mitään läpeensä sairaalle nokkimiselle ja pahojen puhumiselle selän takana. Pari normaalia kertoi kuinka sairas työpaikka on ja kuinka sinen ei kannata jäädä. Selän takana morkkaamisiin ei ollut olemassa mitään järjellistä perustetta, koska kaikki hoitivat työnsä, eikä työnteossa ollut mitään varsinaisia ongelmia.
Tuo oli varsinkin sellaisten naisten suojatyöpaikka, joilla ei ollut kansa-, keski- tai peruskoulun jälkeistä koulutusta. Sinne pääsi käytännössä kaikki töihin. Usea oli ollut ensin vuosikaudet kotiäitinä. Lapsuuden kavereiden äiti oli töissä tuolla. Palkka oli kuulemma niin huono, että oli harkinnut tukien huijaamista Kelasta.
Tämä Kempeleen kaapelitehdas on L+firma, joten ei yllätä yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Miksi johtotehtäviin valitaan sosiopaatit?
S H-V
Sisältö jatkuu mainoksen alla
90- luvulla mielenterveystoimiston naisvaltaisessa kateuden konttorissa. Otin hatkat.
Työvälineet olisi pitänyt jakaa uzbekkien kanssa. Omasta työntekemisestä, ei tule mitään. Tavarat aina viety, tai löydät ne likasena paiskattu johonkin työmaan nurkkaan.
Ilkeitä, naureskelijoita joille nainen on kulkukoiraakin alempana.
Kieli on tietysti venäjä ja jos pyydät omia työvälineitä takas olet rasisti ja saat kaikkien vihat niskaan. Esimiehet ei tee mitään.
Sen kun vaan valehdellaan pitkin kylää