Kauhujen työpaikat: Mitkä on hirveimpiä työpaikkoja, joissa olette joko olleet töissä, tai haastattelussa ja miksi?

Nordean rekrytointi oli mielenkiintoinen kokemus. Työpaikka olisi ollut _puhelinaspaan_ määräaikainen pesti. Olen varmaan tälle palstalle johonkin toiseenkin ketjuun joskus tämän kirjoittanut...

Ensiksi soitettiin, että olenko kiinnostunut ja pidettiin samassa puhelussa vielä n. 20min alkuhaastattelu. Sovittiin varsinainen haastattelu johon vaatimuksena ilmoitettiin että pitää olla vähintään kolme suosittelijaa nimine, nimikkeineen ja yhteystietoineen. (jälkeenpäin kysyin näiltä suosittelijoilta, kuulemma mitään yhteydenottoa heille ei ollut tullut)

Sen jälkeen menin varsinaiseen haastatteluun jossa kaksi HR-kanaa ja se varsinainen esimies haastattelivat puolitoista tuntia, kävivät CV:ni ihan riviriviltä läpi ja kertailivat ties mitä juttuja mihin pitäisi sitoutua tässä organisaatiossa. (tämä työyhteisö on PERHE ja prioriteetti yksi elämässä. joo niin just). Leikittiin aspa tilannetta, miten ne puhelut ja chätit toimii jne, käytännössä jo siis ihan perehdytystä.

Varsinaisen haastattelun jälkeen minut kutsuttiin soveltuvuuskokeeseen, joka oli yli tunnin kestävä tentti jossa testattiin  kielitaitoa ja numerotarkkuutta. Aika helppo mutta aikaa vievä juttu. Sain liki täydet pisteet.

Tuon kokeen jälkeen soittelivat, että joo hyvinhän se meni ja oisit varmasti hyvä työntekijä, mutta työsopparin allekirjoitus aika jätettiin vähän auki. Sillain että tavallaan työpaikka luvattiin, mutta ei kuitenkaan.

Yli viikkoon ei sitten mitään kuulunut ja soitin itse sinne, että olisi ihan kiva tämän kaiken ajan ja vaivan jälkeen nyt sitten oikeasti se työsopimus allekirjoittaa ja sopia töiden aloittamisesta. Kuittasivat alle minuutin puhelussa, että juu työpaikka menikin toiselle tyypille, mutta hae ihmeessä uudestaan kun tulee uusia paikkoja auki. ":-)" Neljä viikkoa myöhemmin sähköpostiin tuli "valitettavasti valintamme ei kohdistunut sinuun" automaatti viesti, joka olisi varmaan ollut ainut yhteydenotto sieltä suunnalta enää ellen itse olisi sinnepäin soittanut.

Vähän voisi olla tuolla puljulla rekryprosessissa tehostamisen varaa. :-D

Oon ollu mones paikas NS töis. Paris paikas se NS pomo inhos mua selvästi ennemmin tai myöhemmin.................ja joka paikas on ollu kiusaamista mua kohtaan. Nykyäänkin on. Mua ei esim kysytä johonkin peliin mukaan yms. Ainakin 4 eri henkilöä on käynyt käsiksi muhun ja 2 heistä (naisia) ovat lyöneet, toinen repi vaatteitani, huusi, hakkasi........nää 2 hullua ovat täysin sekopäitä !!!! Ainoastaan tää uusin hullu muija ja eräs toinen pjaska ovat tääl enää. Tää toinen muija tökkäsi mua melkein oikeaan silmään melkein vuosi sitten. Ja kaikki nää on olleet täysin heidän omaa syytänsä, ei ikinä mun ! Vain 1 hullu o pyytänyt anteeksi. En antanut. En tiiä, mis se muija nyt luuraa, tais mennä myös asuntokin siltä, ku se oli näköjään niin sotkuinen..........hyvä vain !!! Mitä mä siitä näin, ku jouduin muutetaan veks sieltä ja jouduin kävelen sen kämpän ohi mennen tullen. 

1980-luvulla olin kesätöissä eräässä pankissa ja siellä oli oikea käärmeiden keskittymä. Aina kun joku jäi lomalle, niin kahvitauolla työkaverit rupesivat ruotimaan lomalle jääneen elämää erittäin ikävään sävyyn ja puhuivat ko. henkilöstä todella rumasti. Kaikista juoruttiin ja puhuttiin paskaa. Tavallaanhan tämä oli tasapuolista, koska se kohdistui vuoronprään kaikkiin. Viimeisenä työpäivänä kysyin, mistä te puhutte sitten, kun kaikki on paikalla? Sain kyllä osakseni aika ikäviä mulkaisuja ja luultavasti minusta riitti sitten vähäksi aikaa puhumista ja päivittelyä. 

Eräs kaapelitehdas Kempeleessä. Niin sairas työyhteisö kuin olla voi. Työnjohtaja totesi työsopparia allekirjoittaessa kuinka minua ei olisi pitänyt ottaa töihin, eos miksi. Siitä se hullunmylly alkoi. Perusteetonta syyttelyä ja aiheetta, aivan  mitättömistä pikkuseikoista. Kyttäämistä ja kyräilyä, selän takana haukkumista, aiheetta. Erittäin naisvaltainen työpaikka, joista suurimmalla osalla oli urakkapalkka ja toisilla tuntipalkka. Palkkausmuoto oli jo aito epäyhtälö, josta ei hyvä seuraa. Oli siellä onneksi muutama normaalikin, mutta he eivät voineet mitään läpeensä sairaalle nokkimiselle ja pahojen puhumiselle selän takana. Pari normaalia kertoi kuinka sairas työpaikka on ja kuinka sinen ei kannata jäädä. Selän takana morkkaamisiin ei ollut olemassa mitään järjellistä perustetta, koska kaikki hoitivat työnsä, eikä työnteossa ollut mitään varsinaisia ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Koulusihteeri isossa yhtenäiskoulussa.

Eniten järkytti se, kuinka opettajat puhuivat p*skaa jopa 7-vuotiaista lapsista...  On siinä aikuisilla ihmisillä huvit stana.

En ole opettaja, mutta eivätkö kaikki puhu omassa työyhteisössä ikävästi potilasita/asiakkaista/jne? Vaikka kyseessä lapset, on ymmärrettävää, että päästellään höyryjä. Ulkopuoliset saisivat varmasti slaagin, jos kuulisivat miten meidän työpaikalla puhutaan niistä, keiden kanssa tehdään työtä (en kerro keitä tunnistamisen pelossa). Jos lapset kuitenkin kohdataan asiallisesti ja heistä puhutaan kunnioittavasti huoltajille, voi kai omassa porukassa päästellä höyryjä huonolla hetkellä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HUS. Ei siitä sen enempää. 

No olipa järkevä kommentti. Mitä sinä teet keskustelupalstalla??

Jos pelkkä työnantajan nimen kertominen riittää, niin tilanne lienee melko paha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HUS. Ei siitä sen enempää. 

No olipa järkevä kommentti. Mitä sinä teet keskustelupalstalla??

Mutta huomaa miten paljon tuo kommentti oli saanut yläpeukkuja, kertoo kaiken palstalaisten ajattelun tasosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HUS. Ei siitä sen enempää. 

No olipa järkevä kommentti. Mitä sinä teet keskustelupalstalla??

Mutta huomaa miten paljon tuo kommentti oli saanut yläpeukkuja, kertoo kaiken palstalaisten ajattelun tasosta.

Voivat peukutukset olla ihan perusteltujakin. Mistäpä tiedät, kuinka monta nykyistä tai entistä HUS:n työntekijää tai näiltä lafkan meiningistä kuullutta pyörii vauvapalstalla.

Vierailija kirjoitti:

HUS. Ei siitä sen enempää. 

Juuri tulleen tiedon mukaan Lehtosen johtamisesta HUS:issa on jätetty kantelu oikeuskanslerille. 

Suomen Kansanterveysyhdistys ry:n puhelinkeräys. 

Olisi pitänyt jo haastattelussa tajuta kun en saanut puheenvuoroa, yritin vastata kysymyksiin ja samantien tuleva pomoni sanoi "minä puhun nyt". No se meni ilmeisesti hyvin koska sinne töihin pääsin ja tyhmä menin. Pomo oli toisessa paikassa, ettei edes joka päivä näkynyt, mutta samaa oli. Työkaverit oli mukavia päällepäin, mutta yksi puhui selän takana suorastaan p*skaa, myönsi kyllä pomolle että mokasi mutta sekin jotenkin kääntyi minun viaksi, jopa kassan laskun mokasi ja se kääntyi minun viaksi, vaikka olisin auttanut vaan käski olla hiljaa.

Pienyrittäjällä vuokratuolilla. Ahne, ilkeä, itseriittoinen ja röyhkeä huijari päästä varpaisiin. Valehtelu alkoi heti kättelyssä.

En onneksi ole ollut kovin hirveissä työpaikoissa. Mulle huonoiten sopiva oli siivousfirma, joka oli kyllä varmaan lajissaan ihan tavallinen. En vain soveltunut alalle. Opiskelin ekaa vuotta lääkiksessä enkä sinällään vielä tiennyt mitään mistään "lääkärin autonomiasta", mutta vedin silti täysin herneet nenään kun asiakasfirmoilta tuli jotain palautteita että en olllut kelannut imurin johtoa takaisin sisään. Hirveässä aikapaineessa pitää heidän toimistonsa siivota, ja se johdon valmiiksi esilläolo säästäisi tärkeitä sekunteja ja se imuri lojuu siivouskomerossa, jota en käytä kukaan muu kuin minä. Firma oli siis tilannut siivouksen kolmesti viikossa ja olin itse vastuussa näistä kaikista kolmesta kerrasta. Niin miksi joku menee sinne kyttääämään että onhan se johto nyt varmasti siististi? Muutenkin firmojen palautteista ilmeni etteivät pitäneet siivoojia oikeastaan ihmisinä. Toki niistä ilmeni myös etten, kuten sanottu, soveltunut alalle ollenkaan. 

Minulla samantapainen siivoojakokemus. Siivosin sellaista toimistoa. Minulle sanottiin, että työpöytiin ei saa koskea/järjestellä niitä. Sitten tuli valitus, että en ollut laittanut jollain pöydällä olevia kyniä järjestykseen. Siis niin kuin mitä? Millainen järjestys niissä olisi pitänyt olla? Värien mukaan?

Lopetin heti alkuunsa, kun laskin että tuntipalkkani verojen jälkeen oli noin neljä euroa. Sitäkin pientä palkkaa jouduin monta kertaa perään kyselemään. Aina kun menen sen toimiston ohi, mua alkaa naurattamaan. Kukahan raukka siellä nyt on kyniä suoristelemassa...

Hain 90-luvulla IT-alan tehtävää. Rekrytoija eli tuleva esihenkilö teetti 20 kysymyksen "psykologisen testin". Hän veti niiden pohjalta johtopäätökset, jotka olivat ihan outoja eivätkä osuneet mitenkään minuun. Minun kiinnostus tehtävään loppui siihen.

Toisessa tapauksessa hain IT-puolen vähän vaativampaa tehtävää. Rekrytointia hoiti konsulttiyritys, jossa nuori rekrytoija ei ymmärtänyt IT-alasta juuri mitään, ei tosannut vastata tehtävää koskeviin kysymyksiin eikä suostunut kertomaan edes sen yrityksen nimeä, jossa tehtävä oli. Pääsin kuitenkin toiselle kierrokselle itse yrityksen edustajan haastateltavaksi. Haastattelija oli taas tuleva esihenkilö. Vasta haastattelutilanteessa selvisi, että tehtävä olisi aluksi määräaikainen ja se voitaisiin vakinaistaa, jos osoittautuisin sopivaksi. Siinä vaiheessa kerroin ettei minua kiinnosta ja poistuin haastattelusta. Kaiken lisäksi tuleva esihenkilö vaikutti mulkulta ja yrityksen henkilöstöpolitiikka tiukalta ja oudolta.

Tampereen Stockmann. Heidän mottonsa oli että työntekijä joustaa joka suuntaan mutta firma ei. Jouduin todella taisteleen että pääsin mummini hautajaisiin koska kuulemma "ei ole lähiomainen". Jos jostain valitti niin johtajan kommentti oli että "ulkona on pitkä jono töihintulijoita".

Vierailija kirjoitti:

Nordean rekrytointi oli mielenkiintoinen kokemus. Työpaikka olisi ollut _puhelinaspaan_ määräaikainen pesti. Olen varmaan tälle palstalle johonkin toiseenkin ketjuun joskus tämän kirjoittanut...

Ensiksi soitettiin, että olenko kiinnostunut ja pidettiin samassa puhelussa vielä n. 20min alkuhaastattelu. Sovittiin varsinainen haastattelu johon vaatimuksena ilmoitettiin että pitää olla vähintään kolme suosittelijaa nimine, nimikkeineen ja yhteystietoineen. (jälkeenpäin kysyin näiltä suosittelijoilta, kuulemma mitään yhteydenottoa heille ei ollut tullut)

Sen jälkeen menin varsinaiseen haastatteluun jossa kaksi HR-kanaa ja se varsinainen esimies haastattelivat puolitoista tuntia, kävivät CV:ni ihan riviriviltä läpi ja kertailivat ties mitä juttuja mihin pitäisi sitoutua tässä organisaatiossa. (tämä työyhteisö on PERHE ja prioriteetti yksi elämässä. joo niin just). Leikittiin aspa tilannetta, miten

Tulee mieleen, että entä jos oikeasti olivat nyt rekrytoimassa vain yhtä, ja sinäkin olisit ollut sopiva, lisäksi olo joku toinen, joka oli vielä sopivampi. 

Vierailija kirjoitti:

Eräs kaapelitehdas Kempeleessä. Niin sairas työyhteisö kuin olla voi. Työnjohtaja totesi työsopparia allekirjoittaessa kuinka minua ei olisi pitänyt ottaa töihin, eos miksi. Siitä se hullunmylly alkoi. Perusteetonta syyttelyä ja aiheetta, aivan  mitättömistä pikkuseikoista. Kyttäämistä ja kyräilyä, selän takana haukkumista, aiheetta. Erittäin naisvaltainen työpaikka, joista suurimmalla osalla oli urakkapalkka ja toisilla tuntipalkka. Palkkausmuoto oli jo aito epäyhtälö, josta ei hyvä seuraa. Oli siellä onneksi muutama normaalikin, mutta he eivät voineet mitään läpeensä sairaalle nokkimiselle ja pahojen puhumiselle selän takana. Pari normaalia kertoi kuinka sairas työpaikka on ja kuinka sinen ei kannata jäädä. Selän takana morkkaamisiin ei ollut olemassa mitään järjellistä perustetta, koska kaikki hoitivat työnsä, eikä työnteossa ollut mitään varsinaisia ongelmia.

Tuo oli varsinkin sellaisten naisten suojatyöpaikka, joilla ei ollut kansa-, keski- tai peruskoulun jälkeistä koulutusta. Sinne pääsi käytännössä kaikki töihin. Usea oli ollut ensin vuosikaudet kotiäitinä. Lapsuuden kavereiden äiti oli töissä tuolla. Palkka oli kuulemma niin huono, että oli harkinnut tukien huijaamista Kelasta.

Yksi ympyrän mallinen hotelli-ravintola Etelä-Pojanmaalla. Sillä kerrossiivoojat ahdistelivat nuorta miestä. Keittiömestari ja tarjoilijapoikakakin.

Vierailija kirjoitti:

Henkilökohtaisen avustajan työt. Suursiivouksia viikosta toiseen, huutoa ja sättimistä. Paska palkka. Pitäisi joustaa kuin kuminauha.

Kyllä. Sitten ihmetellään ja itketään kun avustajia ei tahdo löytyä.