Haluaisin erota pitkästä suhteesta, mutta minusta ei vaan taida olla siihen
Erolle on syynä miehen pitkään kestänyt valehtelu, mm. naisilta saamistaan viesteistä tai muistakin asioista, sekä se että riidoissa mies kohtelee minua kuin alinta pohjasakkaa. Halveksunnan näkee ja kuulee, esimerkiksi kun syyttää minua epäluottamuksesta, ja kun muistutan että hän itse on minulle valehdellut, niin pyöräyttää silmiään että "jaaha ja taas tämä alkaa".
Olen vuosien varrella kuullut häneltä mm. että kuka tahansa kadulla vastaan tuleva nainen olisi parempi vaimo kuin minä, tai että elämä kanssani on pelkkää paskaa. Vaikka hän ei enää noin rumasti sanokaan, nuo säilyy mielessä ja jokainen halveksiva katse ja "mee hoitoon" -kommentti tuntuu heti, kuin nuo pahimmat.
Olen aiemmin ollut mustasukkainen kyllä, mutta on siihen ollut syytäkin kun joka ikisellä työpaikalla on sekoilut naisten kanssa niin, että naiset ovat siinä ajatuksessa, että heillä on "jotain". Aina on näistä valehdellut, kunnes asiat on jollain lailla tulleet ilmi.
Joka tapauksessa. Olen äärettömän väsynyt tähän ja tiedän, että ero olisi oikea teko tässä kohtaa. Ei tuo mies tuosta miksikään muutu, en minä hänelle ole tärkeä, vaikka hyvinä aikoina tekeekin paljon hyvää, auttaa ja tukee. Se kaikki katoaa hetkessä, jos hänelle mitenkään antaa "kriittistä palautetta", kuten hän ongelmista puhumista nimittää.
Tiedän pärjääväni yksin, tai niin olen kauan ajatellut, mutta mitä lähemmäs ero tulee, sitä enemmän pelottaa miten pärjään. Taloudellisesti ei pelota, muuten kyllä.
Ja sitten pelkään myös itse eroa. Miten ikinä siitä henkisesti selviän. Lapsille kertomisesta jne, tai suvulle, kellään ei ole aavistustakaan tästä. Kulissit on hyvin olleet pystyssä. Onko ketään samassa tilanteessa, tai päässyt tästä jo eteenpäin? Pelkään, että mietin eroa vielä viiden vuoden päästäkin.
Kommentit (189)
Vierailija kirjoitti:
Taloudellisesti ei pelota, muuten kyllä.
Ala tehdä eroa askel kerrallaan, jos kertarysäys kerran pelottaa.
Hanki kannustusta ja selkärankaa päätöksen toteuttamiseen jostain, kuten ystäviltä, kirjoista, muiden kokemuksista... Hanki itsellesi siis ensin se henkinen tukiverkko, josta arvelet saavasi avun sitten, kun vaikea päivä tulee itkuineen.
Rehtiä olisi tiedottaa eroaikeista ensisijaisesti myös sitä miestä. Koska täytyhän teidän lasten takia jotain pystyä sopimaankin asioista, että erosta ei tule kaaosta lapsille.
Kaaosta aikuisille, omillaan asuville lapsille?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommenttiin 118. Minut on kasvatettu kiltiksi. Ettei saa koskaan sanoa vastaan kenellekään, jne. Siitä olen pyristellyt eroon ja osin onnistunut. Mutta vasta osin. Ap
Nyt sinun on aika luottaa vain itseesi ja erota sinulle vahingollisesta parisuhteesta. Ei tarvitse enää katso peiliin ja etsiä syyllistä. Saat erota ja etsiä onnea muualta, vaikkei mitään vakavaa syytä olisikaan, kyseessä on oma elämäsi ja olet vapaa elämään kuten haluat ja valita seurasi.
Älä kuuntele miestäsi, sinun tehtäväsi on nyt aloittaa elämä itsesi kanssa ja tehdä siitä sellainen kuin haluat. Mies on eroilmoituksen jälkeen sinulle ex, hänen temppunsa eivät vaikuta sinuun, etkä ole hänelle velkaa mitään. Oma exäni syyllisti minua kaikesta, vaikeutti eroa, manipuloi, mustamaalasi ja koitti horjuttaa itseluottamustani. Oli elämäni paras teko erota. Se vapaus ja rauha on uskomaton, kun va
Samaa mieltä erosta, mutta ap kertoo jo otsikossa, että hänestä ei ole eroamaan.
Ja jos kerran on mustasukkainen, niin sehän vain pahenee, kun mies löytää heti uuden kumppanin. Kun kerran on naisten suosiossa oleva mies, jolle flirttaillaan ja tehdään aloitteita, pidetään mukavana jne. Jos mies on häntäheikki oikeasti eikä vain ap:n kuvitelmissa, niin sellaiset löytävät uuden puolison heti, tosin voi sekin sitten vaihtua nopeasti toiseen. Tuollaiset eivät ole yksin lainkaan, mutta vanhemmiten kyllä lentävät pihalle äkimmin, kun ihmisillä on jo kokemusta millaisiin ei kannata sekaantua. Mutta heille nainen on herkästi korvattavissa uudella, joten suhteita riittää.
Mutta en ole ollenkaan vakuuttunut siitä, että ap:n mies olisi mikään oikea häntäheikki. Ehkä hän löytää paremmin yhteen sopivan puolison ja voihan ap:llekin käydä niin. Joku maaseudun sinkkumies, joka viihtyy vain kotona, niin ei tarvitse pelätä työpaikan naisiakaan. On uhkana vain telkkari, josssa voi olla kauniita naisia tai netti.
Puolet liitoista päättyy eroon. Ei tarvitse ylläpitää kulisseja muttei myöskään selitellä kenellekään yhtään mitään, vain omille lapsille. Kaikki tuttusi todennäköisesti tietävät miehen luonteen ja tekemiset ja ovat tyytyväisiä, kun viimein päätät lähteä. Ole vain kylmänviileä ja rauhallinen ja järjestele asiat kuntoon järkevästi, olet onnellisempi jonkun ajan kuluttua. Olet nyt todennäköisesti miehelle vaatteidenpesijä, kokki ja siivooja, asioista huoltapitävä "äiti". Hän varmaan haluaisi sen jatkuvan näin ja valehtelee sinulle mitä vain, että tilanne pysyisi ennallaan. Älä suostu mihinkään turhaan draamaan miehen kanssa. Suhteenne on sellaiseen liian väsähtänyt.
Vierailija kirjoitti:
Puolet liitoista päättyy eroon. Ei tarvitse ylläpitää kulisseja muttei myöskään selitellä kenellekään yhtään mitään, vain omille lapsille. Kaikki tuttusi todennäköisesti tietävät miehen luonteen ja tekemiset ja ovat tyytyväisiä, kun viimein päätät lähteä. Ole vain kylmänviileä ja rauhallinen ja järjestele asiat kuntoon järkevästi, olet onnellisempi jonkun ajan kuluttua. Olet nyt todennäköisesti miehelle vaatteidenpesijä, kokki ja siivooja, asioista huoltapitävä "äiti". Hän varmaan haluaisi sen jatkuvan näin ja valehtelee sinulle mitä vain, että tilanne pysyisi ennallaan. Älä suostu mihinkään turhaan draamaan miehen kanssa. Suhteenne on sellaiseen liian väsähtänyt.
Puolet liitoista ei pääty eroon. Tämä virheellinen hokema elää ihan omaa elämäänsä edelleen. Ohiksena.
Vierailija kirjoitti:
No nyt menee taas laukalle psykologisointi ja spekulointi. Mutta myös erittäin hyviä pointteja yleisesti ottaen mustasukkaisuudesta!
Mielestäni kyse on ainoastaan epävakaasta suhteesta, jossa vallankahvaa hamutaan ja saadaan käpäliin vuoroittain. Välillä on mies niskan päällä, kun saa apn mustasukkaisena kiemurtelemaan ja välillä ap, kun saa miehen aisoihin erouhkailuillaan.
Epävakaata ja erittäinkin epätervettä, Mutta peli, jota tottuneesti ja onnistuneesti pelaa kaksi.
Kummankin kannattaisi todellakin käydä itsekseen juttelemassa, miksi tahtoo peliä pelata.
Samalla kannattaa ottaa huomioon, että he ovat erittäin riippuvaisia toisistaan ja sen vuoksi, vaikka tilanne välillä riistäytyy ahdistavaksi, ero on tosiaan pelottava ajatus. Mihin sitten ajatus- ja tunne-elämä suunnataan, jos peli loppuu? Mitä on pelin jälkeen, pelkkä harmaus ja omat ajatukset?
Miten mies mielestäsi on tässä koettanut saada naisen kiemurtelemaan? Itselleni tuli vaikutelma, että hän käy töissä ja nainen koettaa vahtia hänen kontaktejaan työkavereihin tehden niistä päätelmiä. Ja mies on sanonut naispuolisista työkavereista, ettei pidä heistä, ettei joutuisi hankaluuksiin kotona, vaikka heillä on ollut normaalit ja kivat välit naisten kanssa. Tästä sitten nainen on pillastunut, kun onkin kuullut heidän nauravan yhdessä (!) taskupuhelun aikana.
Kukin määrittelee itse rajansa, millaisessa suhteessa pystyy olemaan. Itse en näiden Ap: n antamien esimerkkien takia vielä tekisi pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Nojailemista ja yhdessä hihittelyä on, jopa sylissä istumista. Ei se välttämättä tarkoita, että on harrastettu seksiä tai olisi sivusuhde, joita itse pidän rajana.
Onko miehesi Ap ollut pitkiä aikoja poissa kotoa ilman, että tiedät, missä hän on? Onko hän livahtanut muutamaksi tunniksi "asioilleen", jotka ovatkin yllättävästi venyneet? Onko sinulla Ap esimerkiksi vuorotyö, joka mahdollistaisi miehelle salaisen elämän sinun ollessasi töissä? Onko miehelläsi työmatkoja tai käykö hän matkoilla yksinään" kaveria katsomassa"? Piilotteleeko hän puhelintaan? Oletko tutkinut miehen puhelinta, tietokonetta, taskuja, autoa, oletko löytänyt todisteita toisesta naisesta?
En syyllistäisi puolisoa vielä Ap: n kuvailemista asioista. Suoraan sanottuna, en ihmettele, jos miestäsi ärsyttää.
Riuhtaisi vaan itsesi irti. Vaikeinta on juuri päätöksen ääneen sanominen, suvulle kertominen yms. Mutta loppupeleissä nämä ovat nopeasti ohi. Itse suoritin tämän vaiheen robottina enkä antanut itselleni tilaa jäädä yhtään märehtimään tilannetta. Olin päätökseni tehnyt.
Kun käytännönasiat on hoidettu, alkaa vapaus. Toki ero pysyy vielä alitajunnassa noin vuoden verran, mutta näinä hetkinä pitää aina muistuttaa itseään miksi lähti.
Itse säilytin eksän kaikki ilkeät viestit. Jos meinasi katumus iskeä, luin aina uudestaan hänen haukkunsa.
Sama täällä! Tee itsellesi palvelus ja eroa nyt heti.
"yhdessä hihittelyä on, jopa sylissä istumista"
Yhdessä hihittelyä jonkun työtehtävän ääressä työpaikalla, kun mies soittanut vahingossa taskupuhelimen. Vuosikymmeniä sitten joku nainen tullut syliin istumaan eikä mies työntänyt pois.
Nyt valoja päälle siinä mikä on realiteetti.
Miten mies mielestäsi on tässä koettanut saada naisen kiemurtelemaan? Itselleni tuli vaikutelma, että hän käy töissä ja nainen koettaa vahtia hänen kontaktejaan työkavereihin tehden niistä päätelmiä. Ja mies on sanonut naispuolisista työkavereista, ettei pidä heistä, ettei joutuisi hankaluuksiin kotona, vaikka heillä on ollut normaalit ja kivat välit naisten kanssa. Tästä sitten nainen on pillastunut, kun onkin kuullut heidän nauravan yhdessä (!) taskupuhelun aikana.
Jos tietää, että puoliso on epävarma ja mustasukkainen, ei anna istua syliinsä, vaan työntää ystävällisesti pois. Ei kenelläkään muutoinkaan ihan jokaisessa työpaikassa todellakaan ole ihmisiä, joiden kanssa kanssakäymisestä tulee epävarma olo.
Ja silloin ei ennen kaikkea valehtele. Ei ala höpisemään pitämisistä ollenkaan, ei selittele, kenestä ei pidä ja ketä siedä. Ei turhaan edes mainitse noita työpaikan naisia. Sekään ei ole normaalia, en minä kerro miehelleni, keitä kaikkia miehiä mulla on työkavereina ja pidänkö heistä vai en, ellei erityistä syytä ole.
Jo tuo "valehtelen, että en joudu hankaluuksiin" on kiemurtelua aiheuttava peli.
Jotain omituista tuossa miehen toiminnassa nyt on, huolimatta siitä, että aplla kenties on todella ongelma oman mustasukkaisuutensa kanssa. Ainakin meidän firmassa kyllä nousisi melkoinen haloo, jos jossain työtiimin chattiryhmässä alkaisi liikkua härskejä viestejä suihinotoista tms. Vaikka olisi ns. vapaa-ajan wa, niin ei pidettäisi asiallisena todellakaan. Eli kummallisessa työryhmässä on mies mukana.
Eli edelleen katson, että ei mieskään tuossa nyt ole mitenkään rakentavassa hengessä liikkeellä.
Ynnä: hänkin on todellakin vapaa ihminen lähtemään suhteesta, jos ap todellakin on mustasukkaisuudellaan väsyttänyt ja turhauttanut hänet.
Vierailija kirjoitti:
Kukin määrittelee itse rajansa, millaisessa suhteessa pystyy olemaan. Itse en näiden Ap: n antamien esimerkkien takia vielä tekisi pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Nojailemista ja yhdessä hihittelyä on, jopa sylissä istumista. Ei se välttämättä tarkoita, että on harrastettu seksiä tai olisi sivusuhde, joita itse pidän rajana.
Onko miehesi Ap ollut pitkiä aikoja poissa kotoa ilman, että tiedät, missä hän on? Onko hän livahtanut muutamaksi tunniksi "asioilleen", jotka ovatkin yllättävästi venyneet? Onko sinulla Ap esimerkiksi vuorotyö, joka mahdollistaisi miehelle salaisen elämän sinun ollessasi töissä? Onko miehelläsi työmatkoja tai käykö hän matkoilla yksinään" kaveria katsomassa"? Piilotteleeko hän puhelintaan? Oletko tutkinut miehen puhelinta, tietokonetta, taskuja, autoa, oletko löytänyt todisteita toisesta naisesta?
En syyllistäisi puolisoa vielä Ap: n kuvailemista asioista. Suoraan sanottuna, en ihmettele,
Nojailu ja hihittely ovat myös tulkinnanvaraisia asoita. Ap:n esimerkeistä yksikään ei ole yksiselitteinen vaan niiden epäilyttävyys on hyvin kontekstisidonnaista. "Nojailu" voi olla lähellä seisomista, mitä työpaikalla nyt yleensä tapahtuu kun katsotaan jotain vaikkapa samalta ruudulta. Mustasukkainen toki näkee sen nojailemisena ja nauramisen epäilyttävänä hihittelynä. Jopa tuo sylissä istuminen - mieshän ei siinä kertomuksen mukaan tehnyt mitään, vaan vieras nainen meni uhmakkaasti ap:n miehen syliin istumaan ja ap tuntuu syyttävän siitä miestään. Samoin esimerkki, jossa työkaveri oli kutsunut ap:n miehen illanistujaisiin. Miten tämä on miehen vika?
Minulle piirtyy tästä sellainen kuva että mies on kiltti ja miellyttämisenhaluinen, sellainen työpaikan hyvä tyyppi josta kaikki pitävät. Hänellä on äärimmäisen mustasukkainen vaimo, joka näkee mörköjä kaikkialla, joten mies on päätynyt valehtelemaan roolistaan työpaikalla mikä taas on omiaan lietsomaan epäilyjä mustasukkaisen mielessä. Tuhoisa kierre.
En tiedä, voi olla, että ap on hullun mustasukkainen. Olen nähnyt tämmöistä kyllä ja ollut kohteena, siis saanut pskaa niskaan täysin syyttä ja se todellakaan ei ole mukavaa siitä kolmannestakaan.
Mutta toisaalta, tuo on siis se, mitä on nähty. Kenties asia on niin, että tuo on sitä pintaa, joka luo aplle vahvan intuition, että sen alla on paljon jotain pahempaa.
Mutta varsinainen pointtihan on tämä:
Olen vuosien varrella kuullut häneltä mm. että kuka tahansa kadulla vastaan tuleva nainen olisi parempi vaimo kuin minä, tai että elämä kanssani on pelkkää paskaa. Vaikka hän ei enää noin rumasti sanokaan, nuo säilyy mielessä ja jokainen halveksiva katse ja "mee hoitoon" -kommentti tuntuu heti, kuin nuo pahimmat.
Itselleni tuo riittäisi. Sinne sitten kadulle naista metsästämään, vaikeuksia saadahan ei pitäisi olla. Olen ollut mieheni kanssa nyt myös yli 35 v enkä voisi kuuna kullanvalkeana kuvitella, että hän olisi minkään riidan aikana syytänyt minulle tuollaista tekstiä. Ja uskokaa pois, riitoja on ollut, isoja ja pieniä, aiheesta ja aiheetta. Ja jos nyt vieläkin mulkoillaan halveksien ja kehotetaan hoitoon, on aihe ihan sama.
Jos mies on väsynyt apn mustasukkaisuuteen ja sen vuoksi on halveksiva ja vihamielinen, syyttäköön hän itseään, että ei ole lähtenyt ennen kuin suhde on mennyt hänen puoleltaan noin toksiseksi. Olisi hänkin voinut ajatella itseään ja pelastaa heidät molemmat tuolta suhteelta!
Mikähän siis lienee selitys miehen puolelta, että ei?
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, voi olla, että ap on hullun mustasukkainen. Olen nähnyt tämmöistä kyllä ja ollut kohteena, siis saanut pskaa niskaan täysin syyttä ja se todellakaan ei ole mukavaa siitä kolmannestakaan.
Mutta toisaalta, tuo on siis se, mitä on nähty. Kenties asia on niin, että tuo on sitä pintaa, joka luo aplle vahvan intuition, että sen alla on paljon jotain pahempaa.
Mutta varsinainen pointtihan on tämä:
Olen vuosien varrella kuullut häneltä mm. että kuka tahansa kadulla vastaan tuleva nainen olisi parempi vaimo kuin minä, tai että elämä kanssani on pelkkää paskaa. Vaikka hän ei enää noin rumasti sanokaan, nuo säilyy mielessä ja jokainen halveksiva katse ja "mee hoitoon" -kommentti tuntuu heti, kuin nuo pahimmat.
Itselleni tuo riittäisi. Sinne sitten kadulle naista metsästämään, vaikeuksia saadahan ei pitäisi olla. Olen ollut mieheni kanssa nyt myös yli 35 v enkä voisi kuuna kullanvalkeana kuvitella, että hän olisi minkään riidan aikana syytänyt minulle tuollaista tekstiä. Ja uskokaa pois, riitoja on ollut, isoja ja pieniä, aiheesta ja aiheetta. Ja jos nyt vieläkin mulkoillaan halveksien ja kehotetaan hoitoon, on aihe ihan sama.
Jos mies on väsynyt apn mustasukkaisuuteen ja sen vuoksi on halveksiva ja vihamielinen, syyttäköön hän itseään, että ei ole lähtenyt ennen kuin suhde on mennyt hänen puoleltaan noin toksiseksi. Olisi hänkin voinut ajatella itseään ja pelastaa heidät molemmat tuolta suhteelta!
Mikähän siis lienee selitys miehen puolelta, että ei?
Ehkä rakkaus? Terapiat on käyty, miehellä selvästi on halua saada suhde toimimaan, mutta jos se vaatisi hänen elämisen lopettamista, niin eihän se niin tapahdu. Toinen ei ole vieläkään päästänyt irti edes siitä että vuosikymmeniä sitten mies ei heti työntänyt syliinsä tunkenutta naista pois.
Puhun tässä itse mustasukkaisen näkökulmasta. Olen itse äärimmäisen mustasukkainen ja tiedän miten sillä voi tehdä omasta elämästä helvettiä. Luojan kiitos olen pystynyt käsittelemään asiaa niin, että tiedostan sen toimintamekanismit enkä syytä niistä toista. Ilman tätä prosessia olisin tehnyt mieheni elämästä sellaista, etten yhtään ihmettelisi jos hän olisi täysin loppuun ajettuna sanonut minullekin tuollaisia asioita.
Mustasukkaisen mieli toimii myös niin, että irrottaa asioita yhteyksistään ja jää niihin jumiin, jolloin asia muuttuu aivan toiseksi mitä se oikeasti oli. Minullakin on tätä. Järjellä tiedän mitä tapahtui ja miksi asioita sanottiin, mutta mustasukkainen mieli joka haluaa kokea itsensä uhriksi, ohittaa ne ja pistää asiat ihan toiseen kontekstiin jotta voi velloa niissä.
Tämä on hirvittävää, ja ihmettelen itsekin miten kukaan jaksaa mustasukkaista. Samalla olen kiitollinen siitä että myös sellaisia ihmisiä on, jotka rakastavat tästä ongelmasta huolimatta.
En puolustele mustasukkaista käytöstä. Jos ap:n suhteessa ongelma todella on ap:n mustasukkaisuudessa, ap:n on otettava vastuu itsestään ja haettava hoitoa. Ero on toki toinen mahdollisuus, ja rehellisesti sanottuna monelle mustasukkaiselle sinkkuus sopii parhaiten. Tosin silloin ongelma yleensä katoaa ja sen alkujuurille on vaikeampi päästä joten samalla myös vähän ohittaa tilaisuuden työskennellä ongelman kanssa tehokkaasti ja kehittyä ihmisenä.
"Ehkä rakkaus? Terapiat on käyty, miehellä selvästi on halua saada suhde toimimaan, mutta jos se vaatisi hänen elämisen lopettamista, niin eihän se niin tapahdu. Toinen ei ole vieläkään päästänyt irti edes siitä että vuosikymmeniä sitten mies ei heti työntänyt syliinsä tunkenutta naista pois."
Ongelmana sairaassa mustasukkaisuudessa on juuri se, ettei omia ajatuksia pysty lainkaan kyseenlaistamaan eli ne ovat kokijalleen täyttä totta eikä hän koe tarvitsevansa minkäänlaista apua. Ongelma on ainoastaan puolisossa. Toinen tunnusomainen piirre on se, etteivät tällaiset ihmiset eroa. Epäterveellä tavalla mustasukkainen ei halua olla erossa puolisostaan edes yhtä yötä, saati ottaa eroa.
Mieheni oli nuorempana hyvin mustasukkainen. En lähtenyt psykologisoimaan, mistä se johtuu, enkä ymmärtämään. Tein selväksi, että jos hän haluaa olla kanssani, sen on yksinkertaisesti loputtava. Että jos hän ei luota minuun, tätä on aivan turha jatkaa. Lisäksi tein selväksi, että elämässäni tulee aina olemaan muita miehiä, siis työkavereita, vanhoja ystäviä, ystävien miesystäviä jne. Joten en ala tekemään tiliä jokaisesta juttelusta bileissä tai halauksesta baarissa.
Ei se mikään kertakeskustelu ollut. Kyllä se otti monta riitaa ja monta itkua molemmin puolin, mutta nykyään ei tätä juurikaan esiinny. Toki en ole antanut mitään aihetta ja sitähän en tiedä, mitä mies pohjimmiltaan sisällään pitää. Mutta ei siis arjessa tai juhlassa tartte enää tapella.
Toisaalta en kyllä olisi toiminut kuten apn mieskään. Jos joku olisi tullut liian lähelle (vrt. syliin istuminen) tietysti olisin työntänyt pois. Mutta herranjesta, niinhän olisin tehnyt ilman miestäkin! Joten täysin vastenmielistä miehelle siis ei ole voinut tuokaan olla.
Monen mustasukkaisen puolisolle mustasukkaisuus on myös imartelevaa. He siis nauttivat siitä tunteesta, miten hädissään ja tuskaantunut toinen on, nauttivat siitä huomiosta. Siksi voi kun ihan vahingossa tulee naurettua hieman ystävällisimmin, kun tietää toisen katselevan tai että kun kurjaa, kun sieltä töistä taas joku hullu nainen laittoi härskejä viestejä!
Mielestäni mustasukkaisuus on (ellei nyt menee millekään täysin vaarallinen suhde-tasolle) on hankala luonteenpiirre siinä missä muutkin. Ei ihminen ole mikään sysipaska sen vuoksi, että on mustasukkainen. Mutta kuten muutkin hankalat luonteenpiirteet, ei niitä tarvitse alkaa sietämään omalla kustannuksella, vaan toisen on kannettava niistä vastuu. Toisaalta niiden turha lietsominenkaan ihan kuin kostoksi tms. ei ole tippaakaan rakentavaa.
Tai se, että antaa piirteen olla, ei puutu siihen suoraan ja selkeästi rajat asettaen, mutta sitten ottaa itselleen oikeuden olla paskiainen, koska säkin oot tommoinen, kuten apn mies tuntuu tekevän. Eikä kuitenkaan halua erota, hänkään.
"Monen mustasukkaisen puolisolle mustasukkaisuus on myös imartelevaa. He siis nauttivat siitä tunteesta, miten hädissään ja tuskaantunut toinen on, nauttivat siitä huomiosta. Siksi voi kun ihan vahingossa tulee naurettua hieman ystävällisimmin, kun tietää toisen katselevan tai että kun kurjaa, kun sieltä töistä taas joku hullu nainen laittoi härskejä viestejä!"
Tämäkin on totta. Etenkin alussa etenkin huonoitsetuntoiselle on mannaa kun toinen on mustasukkainen ja annetaan tietysti "vahingossa" ihan viattomana aihetta.
Sitten maristaan, kun toiselle menee täydestä ja mustasukkaisuus pahenee. Haluttaisiin siis kontrolloida itselle se oikea määrä huomiota.
Elääkö elämääsi vain miehen kautta?
Oli mies mikä sikailija tahansa.
Uskon, että selviät henkisesti erosta. Olethan kestänyt olla sairaassa liitossakin todella kauan. Pikemminkin saatat menettää mielenterveytesi, mikäli jäät tuohon kärsimään. Tunnistan miestyypin, jonka kuvailet. Pelkästään kertomasi perusteella kyllä saa ihan riittävän kuvan siitä mikä hän on. Sinullehan on oikeastaan tosi hyväntilanne. Ei alaikäisiä lapsia, joiden asioista pitäisi alkaa vääntämään. Talous kunnossa. Pystyt ilmeisesti heittämään sian ulos. Lähisuvun suhtautuminen asiaan on mielestäni erittäin surullista ja huolestuttavaakin. Kannattako heille puhua tilanteestanne tai erosta mitään. Tai olla tekemisissä, sillä sinä et voi heitä pakottaa ymmärtämään tai uskomaan. Miehesi on saattanut jo nyt puhua vaikka mitä roskaa sinusta heille. Yksilöterapia tai vertaistuki saattaisivat auttaa sinua eniten.
No nyt menee taas laukalle psykologisointi ja spekulointi. Mutta myös erittäin hyviä pointteja yleisesti ottaen mustasukkaisuudesta!
Mielestäni kyse on ainoastaan epävakaasta suhteesta, jossa vallankahvaa hamutaan ja saadaan käpäliin vuoroittain. Välillä on mies niskan päällä, kun saa apn mustasukkaisena kiemurtelemaan ja välillä ap, kun saa miehen aisoihin erouhkailuillaan.
Epävakaata ja erittäinkin epätervettä, Mutta peli, jota tottuneesti ja onnistuneesti pelaa kaksi.
Kummankin kannattaisi todellakin käydä itsekseen juttelemassa, miksi tahtoo peliä pelata.
Samalla kannattaa ottaa huomioon, että he ovat erittäin riippuvaisia toisistaan ja sen vuoksi, vaikka tilanne välillä riistäytyy ahdistavaksi, ero on tosiaan pelottava ajatus. Mihin sitten ajatus- ja tunne-elämä suunnataan, jos peli loppuu? Mitä on pelin jälkeen, pelkkä harmaus ja omat ajatukset?